Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arvid Järnefelt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
nen aikakauteensa, iskee epäily mekaanisen
maailmanjärjestyksen oikeudesta, hänenkin silmänsä
kääntyy sisäänpäin, hänkään ei karta 1890-luvun
mystillistä, uusromantista taidevirtausta. Hänelle,
sivistyneen ajattelemisen ja selkeän
sielun-eritte-lyn miehelle, käy se erittäin vaaralliseksi, sillä hän,
joka jo käsitteellisemmän kirjailijaluonteensa
tähden seisoo alunpitäen loitompana suomalaisesta
maaperästä kuin esim. Juhani Aho, ei edes
palaja-maila samaan maaperään voi löytää siitä samaa
rauhaa ja so pusointua. Luontoon hänkin pyrkii
takaisin kultuurin kukkuloilta, kuten koko aika ja kuten
aina romantiset aikakaudet, mutta hän ei voi
pysähtyä sen ulkonaiseen, eipä edes sen sisäiseen
kauneuteen, hänen täytyy mennä oman sydämensä
yksinäiseen hämärään, tehdä tili itsensä ja
omantuntonsa edessä siitä, kuka hän on, miltä pohjalta
hän puhuu ja missä hänen älyllisen olentonsa
juuret ovat. Leo Tolstoi tulee hädässä hänen
turvakseen, ja hänen tilinsä päättyy kaiken
korkeamman älyllisen kultuurin tappioon, terveen järjen
kritiikin hylkäämiseen ja omantunnon, tuon
salaperäisen ja ehkä juuri sen vuoksi »jumalalliseksi»
katsotun sielunkyvyn asettamiseen kaiken
inhimillisen toiminnan ylimmäksi tuomariksi.
Kristinopin suorastaan taika-uskoista puolta, sen ihmeitä,
ennustuksia, syntiinlankeemusta ja sovitusta, hän
kuitenkin, samoin kuin Tolstoi, on liian viisas
tunnustamaan. Mutta hän hyväksyy sen
moraa-1 i n, hän tunnustaa Kristuksen ihanne-ihmisyy-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
