Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasimir Leino
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
elämänjuuriaan. Ja silloin voi entisyyden eheä
usko kangastaa hänelle niin utuisen ihanalta, että
hän puhkeaa Päivän laskiessa liikuttaviin
säveleihin lapsuus-onnen pilvettömille maailmoille.
Kuitenkaan hän ei vaivu niihin. Hän ei tahdo
vaipua niihin, hän tahtoo tuntea olevansa
Paran-tumaton: kokoelman ja kenties koko Kasimir
Leinon tuotannon syvimmin traagillinen
sielun-purkaus. Silloin hänen sielullinen hätänsä voi
pukeutua niinkin epätoivoisiin säkeihin kuin
Surutonna suolla sorsa, jossa hän
syyttää kohtaloa sen kauneimmista antimista
hänelle:
»Miksi annoit hengen hellän,
vapautta vaativaisen?» j. n. e.
Toisia avuja olisi hänen mielestään tarvittu
täällä: mielen malttia, kovaa luontoa, vanhan
mieltä, valhe-kieltä. Silloin hänkin olisi käynyt
»tietä tarvottua», syönyt kiltisti »ennen syötettyä»,
ollut sekä »mieleen mahtimiesten» että »ikiriemuks
isänmaalle». — Muuten hän ei yleensä suinkaan
tahtoisi vaihtaa kohtaloaan noiden
elämän-kylläis-ten, itseensä tyytyväisten kanssa, joiden
symbolin hän näkee esim. Valtion
syöttiläässä. Heitäpä vastaan hän myös
mestarillisen pilkkarunonsa »Kunnon mies»
lin-koaa. Yhdessä toisen, ei vähemmän
mestarillisen, satiirin kanssa »Kallihin kansan
v u o k s i!» pitäisi sen tänäkin-päivänä seisoa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
