Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kansallinen romantiikka, jonka
luonteenomaisim-mat ennätykset tosin ruotsinkielellä tapahtuivat,
jo oli ollut pyrkimystä luontoon, kansaan, maan
sydämeen, poispäin kultuurin kukkuloilta, pois
kaiken hienostuneisen, sievisteleväisen,
epäkan-sallistuneen ja epä-isänmaallistuneen seura-elämän
kahleista, takaisin »muikkuihin ja kaljaan», kuten
Runebergilla, niin muistamme myös, miten koko
kansallinen liikkeemme oli perustunut tuolle
samalle romantiselle pyrkimykselle. Virran
mukana seurasi tietysti maan syntyvä,
suomenkielinen kirjallisuus. Eihän ollut olemassa paljoa
muuta suomenkielistä ympäristöä kuin
suomenkielinen talonpoikainen kansa itse isiltä-perittyine
tapoineen ja vuosisatojen muodostelemine
sielun-liikkeineen. Siihen oli tutustuttava, sitä oli
kuvattava ja siitä kirjoitettava. Mitä merkitsi
yksilön oma sisällinen sielun-elämä tuon suuren
kansansielun rinnalla, mitä hänen tärkeimmätkin
sisälliset tapahtumansa tuon suuren, kansallisen
pyhän asian rinnalla, jolle oli kaikki uhrattava?
Tieten taikka tietämättään johtui jokainen
suomenkielinen kirjailija siten heti ajan kansallisen
aatteen palvelukseen. Runoilijat palvelevat sitä
sytyttävillä ja innostavilla säkeillään,
suorasanaiset kirjailijat kansan-elämän kuvauksillaan. Aika
ei suinkaan ollut eikä voinut olla edullinen
millekään yksilöllisemmille sieluntunnustuksille.
Ei myöskään kansallinen realismi. Sillä
senhän opinkappaleita juuri on, että tekijän oma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
