Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
personallisuus ei saa ollenkaan esiintyä, että
kuvauksen tulee olla ulkopuolisen ja yleispätevän,
sekä sen esittämien henkilöiden todellisuudesta
suoraan temmattuja, ympäristönsä koneellisia
tuloksia. Niin ovatkin kaikki ihmiset
luonnollisesti, mutta realistinen katsantokanta jättää
tässä suhteessa huomioon ottamatta, että
mekaaninen maailmanjärjestyskin kätkee itseensä erään
äärettömyyden, jonka salaperäisen
tuntemattomuuden myös täytyy saada sille kuuluva sijansa
sitä tulkitsevassa taiteessa ja kirjallisuudessa.
Tuon äärettömyyden voi kukin ihminen havaita
välittömimmin omassa sielussaan. Mutta realismi
ei suinkaan ollut omiaan kääntämään kirjailijan
silmää sisäänpäin, vaan ulospäin. Siksi
huo-maammekin myös kansan-elämän kuvauksen
alalla, miten tosin lakataan kansaa ihannoimasta,
mutta tyydytään aina enemmän ja enemmän sen
ilmiöiden ulkopuoliseen tarkasteluun sekä niiden
mahdollisimman tarkkaan ja totuudenmukaiseen
esittämiseen. Eri asteita tässä suhteessa
merkitsevät Aleksis Kivi, Pietari Päivärinta, Juho
Reijonen, Juhani Aho. Siitä vieläkin pieni askel
eteenpäin, ja ollaan suomalaisissa kansankirjailijoissa.
Hehän juuri tunsivat kansan-elämän
paremmin kuin kukaan, koska olivat itse sen lapsia,
syntyneet, kasvaneet ja kehittyneet keskellä sitä.
He kaiketi, jos ketkään, saattoivat olla sen
puhtaita heijastajia ja kuvastajia,
koska heidän oma sisällinen ja ulkonainen elä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
