Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ajan tahti käy yhä nopeammaksi, »hidas»
suomalainen veri virtaa yhä kiihkeämmin.
Entisen nöyrän, vaatimattoman pianissimon sijasta
soittaa suomenkielinen kirjallisuus pian sangen
ylpeässä, uhmailevassa fortissimossa, jota
myöskin ympäröivät valtiolliset olosuhteet ovat omiaan
kaikinpuolin kasvattamaan ja kehittämään: ensin
1890-luvun taantumus, sitten vuosisadan taitteen
sortovuodet, jotka astuvat salpana koko
heränneen suomalaisuuden ja nuorsuomalaisuuden sekä
juuri heräämässä olevan sosialismin
eteenpäin-ryntäävien voimien tielle. Mutta pato synnyttää
aina tulvan, sorto sitä väkevämmän
vapaus-vaatimuksen. Suurlakko on tämän kasvavan,
paisuvan, kauan pidätetyn valtiollisen
mielen-myrskyn suuri loppupiste. Ja on omituista nähdä,
miten ennen niin hiljainen suomenkielinen
kirjallisuus tämän mullistavan ajantaitteen
kahden-puolin uskollisesti maan yleistä mielialaa
heijastaa. Jos se oli laulanut kansallisen romantiikan
ja puhunut kansallisen realismin aikoina, h u
u-t a a se nyt täyttä kurkkuaan, ikäänkuin tahtoisi
se huutaa ilmi koko kansallisen vihamme,
suuttumuksemme, tuskamme ja häpeämme. Olkoon
sen sisällys muuten kuinka rikkinäistä ja
sekasortoista tahansa — samoin kuin on aika sen
ympärillä, — todistaa se kuitenkin, että maa pursuu,
että Suomi elää ja että se syöksee
vastustamattomalla voimalla esiin uutta, rohkeata,
suomalaisugrilaista rotuhenkeään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
