Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
tiin myöskään ole Maria Haggr én-J o tuni,
jonka suppea tyylittely ja kylmä, säälimätön
»verismi» hänet kuitenkin aivan toiselle
kirjalliselle tasolle kohottavat. Sama tyylittelevä, mutta
edellistä paljon kehittymättömämpi uusrealismi
näyttää olevan Kyösti Vilkunan novellien
silmämääränä. Kaukana kaikesta uusromantisesta
uhman säveleestä pysyttelee myös V. A.
Koskenniemi, jonka uneksiva, lyyrillinen tunne
on ranskalaisen y. m. europalaisen runouden
vaikutuksesta niin kirjalliseen ja hiukan estetisoivaan
yleiskuoreen pukeutuneet.
Suomenkielisen kirjallisuuden kehittyessä ovat
myös sen lähtökohdat jossakin määrin
kirjallistu-neet, kaupunkilaistuneet ja —
pääkaupunkilais-tuneet. Meidän ei suinkaan enää ole tarvis mennä
Kaarlo Bergbomiin saakka etsiäksemme niitä
kirjallisia, kriitillisiä ja esteettisiä »asfalttikukkasia»,
joista hänen novellinsa ovat ensimmäinen oire
meillä ja jotka esim. ranskalaisessa kirjallisuudessa
niin etualalla ovat. Me voimme niitä löytää jo
lähempääkin. Romaanisen, latinalaisen hengen
läpitunkema on Jalmari Hahlin hauras,
viileähkö tuotanto. Jotakin samasta hiukan
kirjallisesta ja jälki-tuottavasta tunnelmasävystä on
myös Kaarlo Atran tähän-astisissa, sangen
taitavasti sommitelluissa teoksissa havaittavana.
Kokonaan kaupunkilainen ilmiö on Jalmari
Finne, eikä vähemmän ehkä Armas Toivo
Tarvas, joskin he jo jonkun verran parodioivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
