- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{1:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

ja luetaan — ci yheltä eikä kahelia, mutia monelta, ja
joihen sanat luettua mielyttää tahi karvastaa meitä.

Koska siis semmoiset keinot löytyy, joihen kautta
oisi mahollinen sytytteä ja levitteä tietoa ja
valaistusta sukukunnassamme, niin — mikähän mahtanoon
siit-ten olla syytä ellei tätä käytetäk niinkuin pitäisi,
hyväksemme ja omaksi onneksemme? Syy siihen on
monellainen. Sillä arvaattehan työ sen (ja sitä
ym-uiärteä jokainenkin) että jos ne ymmärtäväisimmät

J*a enin valaistunneemmat meistä, liljaksikin jos ne
re-lellisimmät, siivollisimmat, ja taitonsa niinkuin
ta-voinsa puolesta kuuluisammat, ottaisivat tämmöisiä
Sanomia toimittaaksensa, niin mikä voitto ja
hyöty-mys eikös tuosta syntyisi kansakunnallamme? Mutta
jos taas eivät tätä tiek, niin — siihenkin liennöönjoku
syy? Syytä tähän hei jän puuttumattomuuteen emme
tuinkaan voi arvata; sanokoot sentähen tätä ite. Mutta
tämä riennöönkin ensimmäinen syy tieto-sanomien tie—
läinättömyytehen.

Kosk’ eivät nyt jaloimmat ja älykkäimät miehet
meistä otak -tätä tehäksensä, niin pitännöönhän s i i 11 e n
myö (ja muut meijän veroiset) vähämmällä älyllä ja
ymmärryksellä, mutta isommalla ehkä uskallisuuella
ja oma-maahamme rakkauella, ruveta tähän työhön.
Mites siitten nuhteletten meitä, jos löyvätten, tahi
luuletten löytävänne kirjuittamisessamme paljon
puutosta ja viheliäisyyttä? Torutkee nopeemmin näitä
maa-valjojamme, tästä heijän huolimattomuuestansa;
sillä myö tiemme parastamme jaksojamme myöten,
eikä yhönkään saatak ylitek luontoansa pyrkiä.

Tosi on kyllä, toisin puolin, kaiken sen tievon
ja valaistuksen jota Viikkosanomilla tarkoitetaan, ja
heistä saahaan, olevan luontonsa puolesta varsin
puuttuvaisen ja irtonaisen,- inutta valaistushan se on
kuitenkin, joka sätehillänsä, jos kohta tummemmillakin,
tarkoittaa meistä hävitteä tätä häpäisevälä ja meitä
turmelevaa ymmärtämättömyyttä, raakautta ja mielen
pimeyttä. Allös siis taas kultainen, minun kaunis
tukiani, tuostakaan meitä moitik! Moiti ihtiäsi,
sillä jos perustetummat haluaisit, jos mieltyisit
mie-leväisimpihin ja jaksaisit yks’totista lukea, niin voisit
niitäkin ehkä saalia. Ja tämä iiennöönki toinen syy
Viikkolaisten vihelieisyyteen, sillä jos etten
rakais-taisik huikentelevaisuutta, kevyt-mielisyyttä ja
jou-tavaisuutta, niin etten maar’ sitä lukisittenkaan.

Sanotaan sanalaskussa, jottei löyvyk niin
hy-veä ettei joku laita, eikä niin pahaa ettei joku
kiitä, ja niin on myös tässäkin asiassa. Monet
o-vat moittineet tätä tietojen Iiijan paljon ja liijan
nopeen levittämistä, niin kuin ovat tätä kuhtuneet,
ja sanoneet aikoin tulevamme vähemmälläik; mutta
kukapa on hyvä rajoja asettamaan ihmisen
ymmärrykselle niinkuin tietoillenkin, tahi sanoa kuinka
paljon hfiän siitä tarvihtee, eli ei? Toiset ovat vielä
pcätläneet tätä varsin vahinkolliscksikin, koska tällä
tavoin syntyisi pahuutta ja pahennustakin matkaan
«aattaa, joutavilla juonittelemisilla; niinkuin muissa
maissa on toisinaan ehkä nähty. Mutta saattaahan
ite kultakin köytteä vahinkoksemme! Vaan ei se ouk
kullan syy enemmän kuin valaistuksenkaan; mutta
»yy on hänen, niinkyin tämänkin, veärin käyttämisessä.

milloin kirjoittajojen puolesta, milloin lukioihen —
olkoon siitten tahalla, tahi ymmärtämättömyyellä.

Kuitenkin niin kaikki meijän tieto, viisaus ja
valaistus, ei maksak niin mitään, itekseen, ellei sillå
ouk joku korkeempi, joku henkellisempi tarkoitus.
Tietojen luonto on jo kyllä itekseen henkellinen, ja
sentähenpä sillä on jo oma arvonsakin, mutta sen
pitää myös olla meissä henkellisen, eli hänen pitäS
myös tehä meitä henkellisiksi; silloin vasta se onr
meillä otollinen. Sanalla sanottu, ei ouk niin mitään
koko tästä meijän mielen-valaistamisestamme, ellei
sillä tarkoitetak tapoin sivistymistä, syämmen
pullistumista ja hyvistymistä, ja meijän kaiken
elämämme parantamista.

Tämä on päätarkoitus, ja valaistus ja tieto ovat
ainoasti johtatuskeinot tähän meijän henkelliseen
luon-nistumisehen, eli uuesta syntymisehen, niin kuin täta
henkellisissä kirjoissamme tavallisesti mainitaan. My6
neämmö sen tähen toellisen mielen valaistuksen tar»
koittavan yhtä kuin tocllincnkin jumalallisuus, sill&
sekin on ainoasti keino, ei päätarkoitus,
autuutehem-me ja onnellisuutehemme. Mutta ne harjoittaavat
tätä kukin erillä tiellä; toinen ymärryksen avulla,
toinen uskon; ehkä usko, itekseen, ilman ymmärrystä,
on kuin säkki ilman suuta —- puuttuvainen ja
viheliäinen, mill’ ei luonnotoin.

Näillä sanoilla olemme ensin, ainoasti puhccmmt
aluksi, suurimmassa lyhykäisyycssä tahtoneet vakuuttaa
lukioitamme, meijänkin vaarin-oltaneen sen suuren
tarkoituksen joka olla pitäis kullakin toellisella ja
rehellisellä Viikkolaisten toimittajalla, ja jota myökin
puolestamme mieluisesti, voimamme myöten,
tahtoisimme seurata.

Uusia Suomalaisia Lauluja.

C. A. Gottlundin HJrJnlttamla.

Tällä nimellä on näinä päivinä
Kirja-pr5n-tistä ilmauntunut ne ensimmäiset pieneen
Suomalaiseen Laulu-kootukseen kuuluvaiset Laulut. Meillä on jo
kauvan ollut muuanta oma-laatuista Kansallista K i
r-jallisuutta, itekseen kyllä varsin vähästä
arvosta — ei sen puolesta ettei silläkin saattaisi
olla joku korkeempi tarkoitus vaikka se on
tähän asti ollut tykkänänsä hylyksi heitettynä —
mutta jolle myö mielellämme soisimme antaa
korkeamman arvon ja tarkoituksen.

Myö puhumme tässä näistä pienistä "arkkiloikji",
veisuiksi eli virsiksi kuhutuista lauluin-laitoksista,joihen
tarkoitus on ollut mielyttämään ja huvittamaan
ta-lonpoijallista säätyä. Minkäläiset hyö ovat olleet,
sekä sisällisesti että ulkonaisesti (till det yttre)
emme tarvihtek sanoa. Painetut varsin karkealla ja
ussein milt’ ei harmaammaisella paperilla, monesti
pahoiksi jo kulunneilla ja milt’ ei selittämättömillä
kirjaimilla, luultaisiin heijät toki saavan halvalla
hinnalla ostetuiksi. Mutta vielä vainen! Ne
o-vat, jos heitä lehittäin muka luettaisiin, kaikkiin
kalliimmat. Heijän sisällistänsä on toisinaan oi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0008.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free