- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{3:1}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.



Ni a L au van laina, lé:nä pai vana Helmi-kuuta, 1846.

f.entolehti Snømnlnincn, jota
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantnina,
la ulns-jaotnan kello 5 iltu-puolclla
Moeli in puoinnn, Piilmqviatin
kivimuurissa, Esplanadin pohjoinpuoliiumaisen

knvun varrella, maksaa tfiällä
Helnin-kinna yhen Hope c Ruplan, vuuesnn. ja
60 kop. puolelta; mutta haettu pontin
kautta iniiuanck, rauknanpi vuosikerta
15 kup. ja puolen viiuen 9 kop. enäiupi.

Kntilitttelemisia ja muiituik
ilmoittamista, jota tallotaan pantuksi näihin
leluihin, mak»aa3kop. joku ruti eli rivi,
johon luetaan nuon arvolla5Mpuiistavia.
Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.

Uuomenna, joka on Sunnuntaina Sexagesima, saarnaa:

Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Kappalaisen
A-pulainen Majistcri af Enehjelm f sekä Suomeksi että
RuotiksiJ — Elitosaarnan, määretty Palveluksen
A-pulainen Snellman f RuotiksiJ.
Henki-Varjeluksen Suomalais-Tark’ampuvaislen
Kirkossa: määretty Tappelusjoukon Saarnaja Majisteri
Blom (Suomeksi).
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väesttfn Kirkossa,
Väet-Uin Saarnaja Vapaherra Rehbinder f SuomeksiJ.

Puheen päätteeksi.

Alku työn kaunistaa,
Lopussa kiitos seisoo.

Puhuttiin viimen minkälaiset Viikkolaisten ja
heijän Toimittajoihensa olla piti, meijän
mielestämme, jos ne hyövyttäisivät maamiehiänsä; mutta ei se
ouk sillä sanottu että ne kaikki ovat semrnomet,
eikä myös meijänkään semmoiseksi tulevan. Heifan
Toimittajansa ovat ihmisiä niinkuin muutkin, ja luotut
samoilla tavoilla, luonnolla, ja halulla kuin
lukit-ansakin; eli myökin rakastamme maallista voittoa
ja rahallista saalista: taitaneenko myö siitten tuottaa
leilien henkellistä hyövylystä? Taijammo kyllä,
mutia ainoasti yhellä eholla, jos henkellisyys muka meitä
virvoittaa ja huvittaa, eli jos rakastamme henkellistä
voittoa enämmin kuin maallista, teijän parasta
enäm-niin kuin omaamme; joka kyllä ehkä näytteä
kamalaksi, milt’ ei mahottomaksi, heijän silmihin jotka,
kaikissa, ainoasti kahtoovat omasta puolestaan.
Meijän ainoa toivomme, maallisessa tarkoituksessa, on
ensinnik mahaksemme paperin ja painamisen
kus-tannuksiamme maksetuksi, toiseksi saahaksemme
aikamme ja vaivamme, näihin kirjuttaissa ja
toimit-taissa, joksikin palkituksi; ja vielä kolmanneksi,
saahaksemme, jos siihen muka yltyisi, jonkun
kohtuullisenkin voiton tästä työstämme ja vaivastamme.
Nämät ovat kaikkein toimittajaihen toivot ja
tarkoitukset, ovat varsin luonnolliset, eikä yksikään
saa-tak heitä tuosta moittia.

Koska nyt näihin kaikkiin ainoasti vaaitaan
lukioita ja ostajoita, niin on aVvattava meijän
suovamme mielellään saahaksemme lukioita vaikka
miten monta. Mutta myöskin henkellisessä
tarkoituksessa, jos harjoituksemme ja kirjoituksemme olisivat
vaikka kuinka hyvät, niin eihään ne maksak niin
mitään ellei niitä luettanek, ovat kuin jumalan
viljat, joita kylvettäisiin kalliolle, eli merehen
heitettäisiin. Lukioihin suosio on sentähen, sekä
maallisessa että henkeUisessäkin tarkoituksessa,
Toimittajoihen paras palkka; siHäpä lukeminen kehoittaa
kirjuttamista, niinkuin kirjuttaminenkin yllyttää
lu-kemisehen. Ilmankos siitten kaikki soisimme
mielellään saahaksemme kyllin lukioita; mutta eroitus
on millä tavalla, eli keinolla, myö niitä pyyämme.
Toivomaaksensa saalia teitä, vaikka kaikkia,
hakioik-sensa ja lukioiksensa, eivät tiijäk moni heistä miten
hyö laitteleisiin, teitä huvittaaksensa ja
hyväilläk-sensä. Hyö luettaavat teillen kaikellaisia kokkauksia,
taikauksia ja tapauksia, uusia ja vanhoja, saatunna
tuolta ja täältä, mistä vaan päätyy, joita noukkiivat
tahi lainaavat toinen toisilta, ja valmisna niin kuin
ovat, ilman käyttäroätäk, ilmaH suussansa
sovittama-tak, asettaavat teijän eteenne. Tällä tavoin tuloovat
heijän sanomat monenkirjaviksi, ja toinen lehti
toi-sellen niin vento-vierahaksi, että tuskin heitä
samoiksi tunnettaisiin, elleivät kannattaisik yheltäisen
nimen, ja numeroittain juoksisivat yhteen. Mutta ei
sillä kyllä että lehet vierastaavat toisiansa; Lukia
ja Toimittajakin ovat aina yhtä ouvot toinen
toisellensa. Sillä ostaja ei tiijäk millonkaan, eikä
ar-vaakkaan, mitä seuraavainen numero hänelle myötänsä
tuottaa, jos*ko siinä maa halkiaa vai taivas lohkia.t.
Ite toimittajakin on joka kerta suuressa tuskassa mitä
teillen annettaneen. Hään on ottanut kaiken
maailman ääretöintä tietoa pussihinsa, teillen
toimittaaksensa, ja seisoo siinä kuin aasi heinä-tukkujen
keskellä, arvellen: "otanko tätä, vai tuota?" Ja
il-manki, tunteissaan ite miten naurettavasti vähä hään
tästä määrättömyyestä voi teillen tarita, alentaa tämä
häneo mielensä omissaki silmissä. Hänen aikomisensa
näin vähillä vaivoilla, ja ainoasti toisen ansiolla,
saahaksensa kaikkia, ja vielä muihenkin lukioita,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0015.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free