- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{3:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

oi I ajoiksensa, kääntyy tyhjäksi ja mitättömäksi, ja
hään on verrattavana satussa mainittuun koiraan,
joka juosta jupitti pitkin joen rantaa, lihapalansa
kanssa hampaissa, ja, nähtyänsä oman kuvansa vein
pinnassa, oisi vielä toisenkin haukahtanut, varjonsa
suusta; mutta kavotti siihen omansa. Josko
nä-mät Sanomatkin jollon kullon huvittaa, tahi vielä
naurattaakin meitä, niin inhottaavat viimeiseltä ja
kyllästyttäävät, kauvan heitä lukiissamme; sillä asiat
heissä mätetään päälättäin, ilman käytlämätäk, ilman
yhteen-juoksuttamatak, ussein ilman valikoittamatakkin,
ikeän kuin taivaasta putoisivat; ja heissä puuttuu se
kertoileva puhe, eli kirjoitus-tapa, joka heijät kaikkia
sovittaa ja järjestyttää. Monestin tapahtuu myös,
kussa Toimittaja ja Kirjuttaja ovat erinäiset, eli
toinen toisen palkkalainen, tämän vähä kyllä huolivan
mitä suuhunsa saapi, ainoasti hään saa mahansa
(le-bensä) täyteen; maistakoon siitten milleen tahansa.

Myö tahtoisimme mielellään kuulua heijän
joukkoon, joita jo tunnetaan puheestakin, jotk’ eivät
pu-huk puita heiniä, eikä kaikki mitä sylki suuhunsa
veleä, mutta mitä puhuuvat puhuuvat järjellisesti, ja
joihen sanalla aina on joku henkellinenkin tarkoitus.
Myökin tahomme huvitloo lukioitamme monellaisilla
ja eri-laatuisilla aineilla, kuitenkin ei väsytteä heitä
liijan paljolla. Myö toivoisimme vanhana tuttuna
tullaksemme, *) joka aina toisi teillen uutisia, joita
tunnettaisiin olevan luomisia yhen miehen, yhen
mielien laatimia. Muutenkin luullessamme Suomalaisten
niinkuin Suomalaisenkin paremmin mieltyvän
vakai-sempihin aineihin, heittäisimme joutavia hunnakollen.
Se on teijän mielenne ja sytämmenne jota myö tässä
tarkoitamme; sillä syämmestä me puhumme, ja
syäm-iii i h in meijän sanatkin ovat mäneviä. Senpä tiilien,
vaikka moni on kyllä neuvonut meitä ainoasti
pulma teillen sonnan teosta, pellon kynnöstä, niitun
raivaamisesta ja ojan kaivamisesta, ja muista
seiltyi-sislä tarvittavaisista asioista, niin tahomme kuitenkin
»iinkauvan kuin meillä on parempia ja henkellisempiä
aineita puhuaksemme,heitteä niitämuillen kertoaksensa.

Multa meillä on vielä toinenki suurempi ja
iicnkellisempi tarkoitus, jonka eissä olemme jo
ennenkin ja elinaikanamme työskentellyt, jonka tähen
tämäik Lentolehti on syntynynnä ja Suomalaiseksi
kastettunna.

*) Moni kyllä on "ystävänne" olevinaan, jonka
suussa on paljon näitä lempi-puheita; mutta
joka ainoasti rakastaa leijan rahojanne.
Kesken puheemme (suokoon anteeksi!) näyttää se meistä
viihtl kuminallen, jotta, kuin kaikki muut
Suomenmaan Viikko-Sanomat, anomuksemme jälkeen,
ilmoittivat lukioillensa tästä Suomalaisen
tulosta, — mm "Maamiehen Ystävä", poika kaunis
Kuopiolainen, oli ainukas joka ei sanallakaan
virkanut tästä niin mitään tuttavillensa.
Liekö-hään pelännyt meijän poistaivuttavan heijän
mieltänsä, ja heijän luvunsa vähenävän? Vai
arvaisiko hään jo eilUlpäin meijän samalla
hinnalla antavan lukioillemme puolta enätnpi mitä
hään heilien taritsee?

Rakkaat Maa miehet!

Työ oletten jo kauvan, kielenne puolesta, olleet
toisen kielen orjuutessa. Ja se häväisee meitä, ja muitaik
kaikkia, jotka ovat olevoinaan teijän sanansaattajoinü
ja mielenne valaistajoina, jotka syntynnä samasta
kannasta kuitenki oyat, tahi ovat olleet, teijän
kielen-potkianne, se häväisee meitä toella sanottu,
asian-laijan jo niin kauvan olleen sentapaisen. Mutta
älkeä tuosta meitä syyttäkö, eikä myös muitakaan.
Ajat ovat kerran lepyttävinä, mitä ovat ennen
ri-koittaneet. Meillä on aina Jumalan kiitos ollut
Kielemme käyttäjöitä, jotka erinomattain ovat
toimittaneet tarpeellisia Jumalallisia ja henkellisiä kirjoja.
Mutta ei se ouk sillä tehty! Annetaanhan orjillenkin
ruokaa, ravinnokseksensa. Annetaan, vaan vasemmalla
käellä, toisten muruja ja jäänöksiä, annetaan
—-mutta ainoasti vähä maistaaksenne, ainoasti mitan
perästä. (Loppu toiste).

Opisto.

Eroita hyvistäkin pitää,

Aikoin tulla pahoinkin kanssa.

Koska Suomen ainua Opisto on luettavana
kaiken tievollisuuen päätoimituksena ja harjotuksenti
meijän maassamme, niin arvaatten hänen korkean
arvonsa ja tarkoituksensa valaistuksen levittämisessä,
ymmärryksemme karaistamisessa, ja maamiehiämmc
kunnollisiksi virkamiehiksi ylöskasvatlamisessa.
Senpä tähen on Hallituksenkin päätarkoitus aina ollut,
vanhoina että nykyisinnäkin aikoina, runsaalla
mitalla lahjoittamaan sitä hyvyyvellän, saahaksens»
häntä sillä parempaan toimeen; ja maamiesleu
yhteinen suosio 011 aina, ynnä Esivallan mietittäminen,
ollut hänen parhaimman palkinnonsa. Liijoitenkin on
meiiän nykyinen armollinen Keisarimme, niinkuin
hän eillimmäinenkin, muistissamme aina avullinen,
Alexander vainajamme, isommalla anteliaisuuella kilin
yksikään muu huolta pitänyt tästä omallakin
nimellisellä kunnioitettusta opistosta. Monet ovat meillä siis
olleet syyt iloita ja riemuita; mutta usseen on suru ja
murheetkin joutunut meijän mielessämme, jotka oval
muuttuneet sitä myöten mustemmaksi kuin olemin*
ehkä ite siihen olleet syypäät. Monesti on jo
ennenkin kunnollisimmat ja kuullusammat miehet,
vahinkoksemme, ja kansan kaiken kaipaissa, poiseroittaneet
ihtesäk tästä Opistostamme. Joku siihen on
mahtanut olla syy, opiston luotansa poisvieroittaneen
miehiä, jotka jo nimellänsäkin oisivat tuottaneet hänelle
suurimman arvon ja kunnian? Meijän ei tulek näitä
syitä tarkemmin tutkistella; ainoasti sanomme kansan
mielellään suovan semmoisia ei löytyvän; ja jos
löy-tyisivätkin, jotta tulisivat pois-estetyiksi. Kauvan on
tässä jo puhe käynyt Herra Opettajan (Professorin)
Nordströmin pyytäneen eronsa, muuttaaksensa pois tästä
Huot in maahan. Moni on kuin myö ehkä luullut,
tahi toivonut, valheeksi tätä puhetta; eli jos niin
oisikkin, että omamaa-rakkaus ja mieli Suomen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0016.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free