- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{3:4}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

ylit’haavaa; ensinnik että Ihanneita monellaisiakin
tuotettaisiin meijänkin maahaan, toiseksi että
vähit-teJlen totuuttaisimme kansalaisiamme heihin
suostumaan ja miejtymään, ja kolmanneksi jotta tällä
tavoin parhaittain kehoittaisimme Suomalaisia Taituria
ihannuutta harjoittamaan, ja toisia siihen antaimaan.

Mutta nyt on joku ehkä meiltä kysyvä, mitäs
m yö näillä tiemmö, ja mitä ne meitä auttaa. Tätä
tdhorfime toiste lyhymmittäin selitellä, pühuissamme
muutamista Suomalaisistakin Ihantajoista.

Seinät Ja Tuvan-katto.

(Vertaus).

Oli kerran muuan huoneh rakettu synkäiseen
syvämmaahan, ja niin sakeiseen puistikkohon, jotta
puut pimittivät sitä joka puolelta, niin ett’ei tuvassa
tuskin selittänyt niin mitään. Päivä paisto kyllä
kauniisti katolla; mutta katto oli paksu ja tehty
tuohista ja kuusen koskuista; hiin eihän se sieltä
nßtenkään päässyt tupaan paistamaan. Ne neljä
tu-van-seinää valittivat joka päivä, ja sanoi Isännellensä:
"kakkoopas pois näitä puita vähämmäksi, jotta
myö-kiu saisimmo neliä ja nauttia päivän paistetta"!
Yksikin lattia suuresti surkutteli ei nähneensä vielä
raitionkaan vaikeuen valoa. Mutta katto aina
juonitteli tätä vastaan, ja sanoi: "kuin hakkoot pois
mehän,, että päivä pääsöö joka puolelta paahtamaan,
niin syttyy seinät tuleen, tahi kaataa tuuli tupaisi".
Isäntämies, joka kyllä oisi tahtonut saalia huonettansa
valaistetuksi, ehkei poltetuksi,-, uskoi kauvan näitä
joutavia- puheita, ja koroitti aina vuosittain kattoa vielä
karkeammaksi, toivoissaan sillä tavalla vihtoinkin
saavan päivän tupaansa paistamaan. Mutta ei se
ttfßuf sen paremmaksi. Tupa oli yhtä pimiä kuin
ennenkin; ja kolkko ja ikävä oli hänellä siellä
ollaksensa. Viimeiseltä hakkaisi hään pois mehän
yåeltä puolelta, koittellaksensa muka ensin mitä
tuosta seuraisi. Nytpä vasta hään älysi että
akku-iwrt>. joista päivää piti tupahan päästettämään, olivat
seinillä asetettu, vaan ei katolla. Hään hakkuutti
sentähen pois mehän joka puolelta, ja heitti ainoasti
irftiutaman puun seisahallen, jottei aurinko kaiken
päivän piiäniiyt paahtamaan ikkunoihin. Nytpä vasta
oliki hänelläs siellä hyvin olla ja asuskella.
Nähtyänsä kaiken hänen pelvonsa ja luulonsa, tuulen ja
valkian vaaroista, joutavaksi ja turhaksi, lausui hään
viinien katoilen: "Kauvan olet minua jo valehtellut
ja peloittanut, ja kauvan ovat nämät seinätkin
sinua jo kannattanut! Uulia koska kerran olen sinua
siihen koroittanut, niin pysyk nytkin ja aina
vasta-päin korkeutessaisi, se olkoonki ainua tapaisi! Mutta
n&ätse, nämät seinät, jotka ovat sinua paljon
alempana, ja joita sinä sentähen kahot halpoiksi ja
mitättömiksi, ne ne huoneen synnyttäävät, ja niissäpä
on ikkunat, joista päivä paisteloopi, ja huonettani
sekä lämmittääpi että valaisoopi. Olkoon hyö nyt
myös ainakin valkeuven ja valaistuksen parhaat levittä-

jät ja saattajat; ja jääköön sinä mustaksi niin kuin
ennenki".

Moni on ennen ollut siitä luulosta, jotta oisi
ehkä vaarallinen, jos yhteinen ja kokonainen kansà
(kaikki neljä kansan säävyt) tulisi valaisfetuksi eli
valkoisemmaksi; ja että se oli kyllä valtakunnan
hyväksi, jos ainoasti vallan päämiehet
(korkeasukui-set) olisivat nähneet valkeutta.

9uoirnu*.

Tämän kuun 9:na, eli wiimeisenä maanantaina,
puotettiin, Hämeenkatua käwellessä,’ pieni
puna-wal-koijilla juowilla kirjoitettu ruohonpäinen ja
musta-jlnertäwä, eli wiheriäinen, puoli-kyynärän pituinen

puumulli-willanen waate (ylle muslin). se«

on löytänyt olkoon hywä ja ilmoittakoon Kochin
kauppa-puoissa, eli ©ottlundin kirja-painissa.

Tunne sisään-lähetetyitä ja näihin lehtiin
pantavia kirjoituksia oietaan kiilollisuuclla vastaan, jos
ovat sen tapaisia ettil ovat tähän soveltuvia, olkoon
muuten kirjuitetut millä puheen-murrella tahansa,
ainoasti hyö sitä taiten nouvattaavat. Niitä
merkitään myös aina silloin sellaisina.

Kuva-kirjoitua †).

*J Selitys. Viimeinen Kuvakirjoitus, ja tämän
alku, hietaan näin: "Nämät lehet maksaa tänä
vuonna yksi Kupila Hopiassa; Ottaakat heitä"
(Tämän selitys seuraa vastapäin).

HElSL\KISSi, C. 1 Gottlund, 18M.

Imprimatnr, G. Rein.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0018.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free