- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{5:4}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

nna pulmaksensa ansioksemme; vaikka ei suinkaan
oisi ollut hänestä kaukana tätä tavataksensa.
Meilläkin oisi ehkä jotaik muistuttamista Allakoijen
vastaan, ei ainoastaan kielen puolesta mutia myöskin
asian; vaan olkoon sillään.

Lopetamme tässä, ja koska Kanava mälhltussä
Numerossansa, ihastumalla ja kiitollisuuella, teköö
kai-k i lien kuulluksi sen suuren kunnianimen kuin on
annettu hänen "näkötorvellensa", kuhuttu muka
"pit-käsilmäks?’, niin lisätköön nyt siihen toisenkin, vielä
kahta kunnioitettavamman, jolla merkittäisimme häntä
pitkänenäksi!

Nyt olemme antanut mifä olet ansainutkin; ja
nyt on kuitti kummaistakin; mutt’jos mielit — toistek
vielä tullakseisi, vielä kerran koittaakseisi, niin on
miehessä minussa varmaa kyllä vaslajata. Riitamme
näin lopetettua, ollaan taas kuin ennenkin velikulta

rveikkoisia, yksisiä ystäviä, hyvät lankot
laavullamme! Eikös se olisi meille kumpaisellenkin
kunniallisempi, arvoksi ja ansioksi, yhessä työskennellä
Suomenkielen kunniaksi, kuin näin joutavilla
jaa-ritoksiila, kuluttaa aikaamme, ryvettää suutamme,
menettää lehtiämme, ja suututtoo lukioitamme. Vaan
jos mielit sotahan, tahi taasen tappeluhun, niin
oun miesi miekallani, käissä vielä keihäälläni,
vasa-moilleni varaksi.

S n m i s II f f o*

(SEBertaus).

ilahuttaaksensa poikiansa, tietti kerran
hywä-luontoinen isä heille lumesta Ukon, jonka hään pani
pihalla seisomaan portin wiereen. ioka päiwä pojat
luokfiwat ftnne ukkoansa kahtomaan, terwehtimään ja
puhuttelemaan. 2ßieläpä tekiwät hänelle hywät
wiik-fet, paksun parran, ja riipusteliwat kaikellaifTa
foreuk-fia hänen kanlahansa. kuin oli jo seisonut
fiinäwiik-fokauwen, posti-miessä, portin suusfä, ja pakkaiflnna
cinnä jääkfikin jo jähmettynnä, niin pyyfiwät pojat
tupaa isältänsä, häntä tupahan tuuwaksensa. SDiutta
3fä kielfi heijät, sanoen: ulkona on hywä kyllä,
faunia kyllä kartanolla, waan ei tuota tupaan tuuak,
fannettanek kammarihin; joka kylmässä asuu, ei sen
luonto lämpymähän. 9)ojat eiwät tätä ymmärtäneet,
waan sanoiwat aina: se on jo toista wiikfoa tehnyt
portin suussa postia, ja on kärfmyt paljon päiwiä
pahoja, paljon nähnyt pakkaifta, wiikon wilussa ollut,
fauwan ilmassa kowassa, annak isä kulta meijän
tuua häntä tupahan, wähän lämmitelläksensä, kostokfi
tästä pitkästä palweluksestaan, — kyllähän se
lämmin-täik suwaihtoo, joka kykenee kylmässäkin! Tuokaa,
tuokaa pojat, sanoi isä, wahinkosta wiisahak|T.

Äerran isän pois ollessaan, jopa toiwat pojat
ukkonsa fisaän, ja paniwat häntä kjrja-kaapissa
seiso-mahan, paperien paimenekft, warfinnik waroittajakfi.
Suutta ei se ollut kauwan tehnyt ftellä temppunsa,
ennenkuin yhen yön jo oltuansa suli paljaakfi weikft,
ja kasteli wielä tulwallansa, ja rywettcli, kaikki kirjat;

josta suurin osa tttäni tärwiö[len. kuules isäni,
fysyiwät pojat, itkufilmin, mikfi meijän lumi-ukkomme
wetyi weekfl, kuin tahöime juuri palkita häntä, tästä
änen pitkästä palweluksestaan, ja kostokfi tästä wielä
asteli kaikki kirjamme, paperimme pani pahakft?

Oppikaa tästä pojat, että moni saattaa kyllä olla
kelpo sotamies, taitaa hywin postia tehä, ja kärftä
Pakkaifta, waan joka ei kuitenkaan kelpaak tuua
päi-wän paisteesehen, eikä panna opm-laitoksehen.

Viipurista. Myökin olemme Savosta ja
Karjalasta saaneet monta sanaa nykyjästään
elo-köyhyytes-tään. Mitenhän siilien käynöön kevään puolella, koska
ne varat, jotka nyt vielä jossa kussa löytynöön, ovat
loppuneet? Kuitenkin luotamme Jumalan armoon,
ja turvaamme Hallituksen neuvoliin ja huolenpitoon
meistä. Miläppäs meijän on muuten tehä, kuin
kärsivällisyyellä tyytyä siihen, mitä meillen lie
o-saksemme suotu, kokeissamme omin neuvoin, ja
toisten auttamalla, vielä virkistymään. Sillä
muistakaamme: aina autlaapi Jumala, ajan kunkin katkaisoopi.
Mutta surkuteltavampi on kuulla, mitä Kanava
viimeisessä Nummerossaan puhuu niistä Viipurin
puolesta "viimeisinnä vuosinna tiloiltansa pois
erote-tuisla, lukemattomista, suurista, ja sitä ennen
varakkaista pereenkunnisla", jotka nyt köyhinnä
kerjäläi-sinnä kulkoo ympärin maata, nälkäistyneinä, ruuan ja
työn puutteessa. Eipä niihen suurillen tiloillensa
jään-neiten osakaisten asian laita kuuluk olevan monta
parempi; nekin ovat työn ja alusväen-puutlehessa
varsin köyhtymäisillään.

ios kuka tarwihtift toimellisen ja töissänsä
ytttmär-täwäisen tarhan-hoittajàn (Trädgårdsmästare),
niin oifi semmoinen saatawana, jos annetaan sana
©ottlundin kirja-painissa.

Tämän kautta tieteä annetaan, saaneemme
Sukka-riita Heikki Huuhtisella ©nlkawan pitäjästä,
©Owos-sa, "Äiitos ja ylistös-runon ©uomalaisen finné
tulosta", näihin lehtiin pantawakft; mutta koska ei
sowik meijän kiitteä ihtiämme, liijoittenkin nyt, koska
meitä joka puolelta ahistetaan, niin toiwomme hänen
ei pahastuman, jos tällä kerralla laimin lyömme
hä-nen tahtonsa toimittamaan. (Eikä aikakaan nyt
fti-hen annak myötä; ftllä tästä suomeu puheesta nyt
nutustellaan, että hiukset lohkiaa, kccrwat katkiaa.

Luluissamme eillimmäisiä Numeroitamme, olemmt
heissä tavannut usseempia, ehkä pienitä (kuitenkin
ci eksyttäviä,) sekä kieli — että paino-virheitä, joita
lukiamme vaivatak mahtaisi oikastaa, ilman ktijän
tässä luettamatak.

HELSMHISSl, f. A. Gottlund, 1946.

Imprimatnr, G. Rein.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0026.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free