- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{6:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi
kiittämiseksemme. Lukekoonpa «miten tahan; vaan
koskemme näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä
niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla
merkiksi meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin;
emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme
kahtoi-sik tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä
tyhjistä tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä
mielelläm-mekin, koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja
kuulluksi tehä, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia
talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä
kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan
mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota
moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva.
Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet
muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina ,
ja harjoitamattomina *): miten muinon lie ollut, en
saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun
tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo
puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa
löytä-vinnä —- ei vaikka vielä päreilläkin kakisitten.

Yhtenä pänä vuonna 1841 **) tuli piikani si-

*) Niin on Savolaisetkin tulleet "tuhmiksi’ ja
"sioiksi", muilta houkutetuiksi, niinlaiin
Ror-hoinenkin runossansa puhuu. Mutta epäilemme
jos tämmöiset soima-nimet, ja räävämiset, oisi muilta
annettu kuin Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä
nytki pysyä tavaksi, tuuliaksensa muita
Suomalaisia parempina. Faa» "narri nimen antaa,
mies nimen kantaa"; ja jos kiiltäisi mmeki n heijän
luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin
nautaamme sellaisestakin mielettömyyestll, joka ei
annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin
Savolaiset ennen roinistivat rukiilansa, tali- ja
voi-leivisköitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin
muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä
heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin,
lüjoiten-kin heijän pitheesla. Nyt ovat heistä pääsnect,
koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on
Wenäjäänpäin kallistunut: mutia luulenki minä jo
monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt
niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä
mielel-läänkin antai$ivatten Savon sioillen suuta, jos sinnek
palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei
missitkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat,
tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä
kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä
paisuk suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon
paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan
kyllin viljelemään. Muualla Suomessa
tunnits-taavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen, joita
Savon puheli, rikkauellansa ja kauneuetlansa, voittaa
näitä muita puheen-murteita; joka jo toistaa heissä
tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja
paikkapaikoin Satakunnassakin, niin luuloovat, kuin
korppikin muinon (ketun kehoittamisestaj kielensä
muihen suloisempana.

**) Jos tahotten vielä päivänkin tieteii, min oli 14:nä
päivänä Tammi-kuussa.

sfiän sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan
kyökissäni, joka tahtoisi minua puhutelIäksensä. Koska
mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista
kir-juttamista, enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä
lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen
kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä,
niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan
päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja
nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan
(se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoin asti)
ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin
puheestaan, tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin
näiltä seytyviltä. Vähä kumartuansa,
tervehtimiseksensä, kyseli hään olinko minä se jota hään haki,
Otavan ja Wäinämöisen toimittaja? Jopa tämäik
kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin
toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä.
Kuultuaan tätä, astui hään minua likemmäksi, pyytäin
nöyrimmästi saaha minua kahen silmän
puhuttellak-sensa. Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua
vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin
kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta
ymmärtäisi-vätkin suomea) hään kyllä oisi saanut asiatansa
toi-mittoo. Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi
vaatii kahenkesken puhumista, niin asluk siitten
minun kammarihin. Minä tuulinkin nyt hänellä olevan
joitakuita riita-asioita minullen toimittamista, tahi
neuvoa heissä pyytämistä, jota nsseen on ennenkin
tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi hään
puhettansa näin: "Suokoon anteeksi hyvä Herra, että
olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin
paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni
teki-sikkin saaha teitä näljäkseni, niin oisi multa
toinenkin tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijän neuvoa,
miten siinä käyltäiteisimmc, saahaksemme sitä
toimeen". Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja
lupaisin, kussa kävisi minun käteni, olla hänelle»
avuksi. "Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni",
rupeisi hään taas, "sillä ei minua ole käsketty juuri
teijän luokse tulemaan, vaan kosken itek tiijäk
miten minun tässä pitånnöön laittaitemaan, niin olen
tullut teijän tykönne pyytämään teiltä neuvomisia,
saahaksemme muutaman asian toimeen". Minä käskih
häntä vielä siilienkin kerran sanomaan mitä hänellä
oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään
tahtovansa ilmoittoo asiatansa. Hään tunnusti nyf,
vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen
monoin muihenkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan
millä keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi
laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs
sinä siitten silla kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä
nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä
nyt oletki mies rukka. Oisinki oikeen nauruun
narskuhtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt,
jotka punastuivat puotikoina, ja hänen kainoutestaan
havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin
olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani
toisftp-päin, liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko
semmoisen >saavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan
Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei
yl-tyisik; tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0028.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free