- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{7:4}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Inan, itc Iiaän pulloimme puhutti, lasihin lauseensa
lateli. Monta oli hänellä ainetta, ja sanat monet
kulienkin. Hään puhui maammiehellisistä
harjoituksista kirjallisissa tarkoituksissa, ja heijän
vai-kuttavaisuutta meijän mielen-valaistamiseksemme ja
syän-sivistymiseksemme, ynnä siitä kiitlämättömyyestä
ja kylmä-kiskoisuuesta kuin olemme tähän saakka
o-sottaneet Suomen kansan kuuluisillen, oman maamme
rakkaimmilien. Niin hään pani puheensa että itki
rouvat, itki herrat, itki miehet kuin naisetkin, itkipä
vielä itekki, itkusilmässä minunkin; itkivät kuin
pahat lapset — niin se mielet hellytteli, hennoitteli jokaa
henkee. Arvannoohan sitäik jokainen, jolt’ei meitä
viimeksi mainittu, joihen kunniaksi kaikkia tätä
tehtiin. Tämmöinen oli nyt se "mainittu yleinen
tyydy mätt ömyy s", josta Kanava uneksii, ja jonka
puhetta muut ruotinkieliset Viikkolaiset ovat
ruu-menlaneet toinen toiseltaan.

Monta tapaisin tässä miestä mainitlavata,
kuitenkin oli Jaakkolainen kaikista ensimmäinen. Mutta
siitten oli myös molemmat hänen veljensä,
Talonisännät Antti Eerola, Oilin kylästä, ja Heikki,
Huhtan-Penttilästä, ynnä tämä jo ennen meiltä
mainittu, tässä nyt Iässäkin olevainen Pamppalainen.
Puolipäivällistämme syötyämme läksimmö kaikki,
nuoria ja vanhoja, miehiä kuin vaimojakin, ylös sille
korkealle, puun-kasvamilla kaunistelulle Kirkon
kalliolle, kusta nähtiin kaukana ympärillemme,
kuhunkin ilmaan, ja jossa Jaakkolainen jo oli
toimittanut meillen hyvän kokon ilta-vietoksemme. Tässä
istuitimme, heiniin ja kukkien keskellä, koreesehen
koivukkohon, johon kahvit kannettihin, vettä tee’llen
keitettihin, levitettiin punssi-leilit *). Tässäpä vasta
tulikin puhuttuneeksi, ensinnik tämän pitäjän
vanhimmista tapauksista ja muistomerkistä, ja siitten
y-hestä ja toisestakin asiasta, yksinäisistä niinkuin
yhteisistäkin. Eipä heillä ollutkaan joutavia puheita,
lapsellista laatimista: miehen järki, miehen mieli,
suussa sula suomen kieli, tässä kukiin kuuntelimme.
Kaikkia näitä tässä ei sovik meijän selitellä; eikä
aikakaan nyt annak myöten; mutta sopii minun
kuitenkin sanoa, että, niin mielellistä ja niin miclullista
puhetta. en olek tuskin vielä millonkaan herroissakaan
kuullunna, enkä viettänyt niin suloista iltaa
Suomenmaahan tultuani. Minun vaimokin, ehkei
ymmär-■ tännyt heijän puhettansa, mainihti vielä kauvan
heijän kauniita käytöksiään ja tapojaan. Emmekään
mistäkä tiennytkään ennen kuin iso joukko nuoria
tyt-tölöitä, kylän koreiinmia, Lammin soreimmia,
seisoskeli ympärillämme, jotka lauhkeilla lauluillansa,
äänillään helisevillään, lepytti mielet meijän ja huvitti.

(Vasta lisäksi).

*) Moni luuloo ehkä, meijän hyvinkin tässä
/»onneen. Vielä vainen, paljon meill’ oi parempia,
herkkujakin herttaisia; sanat suussamme sulivat,
lämmittivät toinen toistaan: varsin väritkin olivat,
syämmeslä syntyneitä, rinnasta riviltyneitä.

$8 i t JMt. (Sßertatts).

SOiikä pieni pikkarainen, kiikknwainen
keikknwai-nen, kepo-kieli keikknrainen, siellä aina seisoskelet,
hnis-kentelet, kniskentelet, katon harjulla asuwa? @anoi
kerran portin-pielet wirwulle. Sttyöpä täällä
seisoe-lenune, puolekfl maan powessa, kiwein kanssa kiintnnynä,
tuulen tuiman tnrwanneekjl, pahan ilman painimekjl;
tuskinpa wielä flittenkin woimme myrskyn mysertellä,
puuskiin kanssa puskennella. ©inä taiten tanjittelet,
heikuttelet keikuttelet, pahimmassaik pakkaisessa, raju-

ilmoissa isoissa; kuka korkeiseen kohotti, — jlnun jtihen
«ostatteli?

QBirpu wirkkais wikkelästi: 93M’on tuumat
tuu-len kanssa, yhet neuwot ilman kanssa; mihin tuuli
tuuwittaapi, minä tuutin tuulen kanssa: minnek länji
läiskähtääpi, .minäik lähen lännen kanssa: knnnek
poh-joinen porottaa, jmnek minäik flnkoittelen; seison
wah-wemman waralla, woiman toisen woihkuwammau.
SDBielä teillen, weikkoisetkin, tie on tännek tullaksenne,
porras hywä päästäksenne, mieltä joka miesten
myö-tä, tahi taiten tapoja myöten.

ivuultua tätä hänen puhettansa, seisoiwat wielä

portin-pielet hetkeseen aikaa arwelluk|Tsjaan. SOBaan
wiimeseltä ärjäifiwät äkäpäissään: «Pyjyk flellä, cläk
pyräyk! SSKiefI rnkka, mieletönnä, wihnrisen wiskottama,
ilman kaiken kannattama, aina tuulenkin ajossa!
©m-me pyrik päiwinämme, polnlleift polwinanune, joka

miesten miekkoisekft, joka woipan waiwaisekft; ennen
tässä seisahtanune, jaloillamme jaksanemme, kumme

kilpoin kiistelemtne, kiipeenemme kiihkoilemme, ylös
nok-kaan nouftftmme, toisen an|Ton awnlla, toisen kauwan

kantamalla. 9)aremp’ ollakin omina miehinä, ja
mie-lellissä, kuin on rauhatoin elämä, löyhytellä liehutella,

yöt ja päiwät päättämätäk, armon toisen alaisenna,
toisen käskyn käyttäwännä.

(Siwätkä wielä puhettansakaan lopettaneet, ennen
kuin jo tnli tunlen-pää, ja pani salkon palaifikjt,
seihte-mäkfl jtpalekfl, mukkais kuuekfi murukjt. ©iinä wiiri
kuin wirpukin, kukon kanssa kullattuna, makais maassa
martanonna, liassa liikkumatonna.

Slkeämme ylhäiflä ahailla, elkeämmekään ihailla!

SSttoni miefl meikkäläinen, joka korkeiseen kohottaa,
puisteleiksen pöyhistäiksen, wiirin kanssa werrattawa;

toisen mielen nontajanna, tahon toissen tanjianna,
i-tekseen ois ilman arwoo, ellei häntä toinen toifl,
kannattaifi kannoillensa, ellei turwais tukewampaan,
sei-sois wahwemman waralla.

Ojennus: Muuan eksyttäväinen paino-virheen
olemme nyt vasta tavannut 4:n Numeron toisella
puolella, ensimmäisessä pienassa ja 6:ella juovalla,
kussa seisoo "juotavista", multa olla j>itää
"joutavista", jota tämän kautta oijaistaan.

Tätä liikaa numeroa annetaan, ensimmäisennä,
hyväksi niistä Tammikuussa jäänneistä, eli puuttuvista.

HELSUiKISSÄ, C. A. Gottlund, 1M6.

Imprirnetur, G. Rein.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0034.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free