- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{8:1}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

N» 8.

L au van laina, 14:na paivana Ufaalis-kuuta, 1846.

T.entolehti Suomalainen, jota
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantnina,
ja uios-jaetaan kello 5 ilta-puolella
Hoeliin paoissa, Falinqvistin
kivimuurissa, Esplanadin pohjoispuoliininaisen

kavun varrella, maksaa täällä
Heisin-kissa yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
00 kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta inuuanek, muksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen 9 kop. enäinpi.

Kuillutteleinisia ja inuutaik
ilmoittamista, jota tallotaan pantuksi näihin
lehtihin, maksan3kop. joka rati eli rivi,
johon luetaan nuon arvolla50pulistavia.
Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.

Huomenna, joka on ensimmäinen Rukouspäivä,
saarnaa:

Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saaman, määrätty
Kap-palais’-Apulainen Majisteri af Enehjelm (Suomeksi);

Pää-Rovasti, Tohtori Crohns fRuotiksiJ.–-Ehto-

saarnan, Kanssa-Kouluttaja, Majisteri Blom f
Suomeksi J; määrätty Apulainen Snellman fRuotiksiJ.
IJenki-Varjeluksen Suomalais-Tark’ampuvaisten
Kirkossa: vara Pastori Lillström fSuomeksiJ.
Ensimmäisen Suomalaisen Mer i-Väestän Kirkossa,
Väestön Saarnaja, Vapaherra Rehbinder (Suomeksi).

Puheen päätteeksi.

(Jalko ja loppu 3:nesla Numerosta).

fiinien puhuimme niistä aineista ja asioista, joita
Lento-lellissä tavallisesti toimitetaan, varsinnik tässä
Suomalaisessa, ja sanoimme ei olevan heijän
paljoutes-taan, eikä myös heijän suuruutestaan; mutta suurimman
asian olevan heijän taijollisessa käyttämisessä. Sillä
niinkuin suuretkin asiat usiasti menetetään
mitättömiksi, taitamattomalla kirjan-käyttämisellä, niin
saattaa pieniäkin saalia mahlavaisiksi ja paljon
tarkoit-tavaisiksi, taiten toimittamisella.

Niinpä oisi meijänki mieli, tässä
Suomalaisessamme, ei väsytteä teitä lopen paljolla, eikä sillä
huvittoo huikentelevaisuuttanne, mutta tyytyä
vähemmillä; ja sen siassa toimittoo näitä laajemmasti.
Sillä mitäpäs se teitä auttaa, jos työntäisin teillen
kaiken maailman juttuja? ja niitäkin hujan-hajan, niin
kuin monet Lento-lehet teköökin. Ette työ heistä
lihook! Mutta jos asioiken käyttämisessämme
voisimme tarkoittoo mielenne, ja sytytteä syämmenne johon
kuhun parempahan, niinkuin oman maan, oman
kansan, ja omankin kielen rakkauteen, eli muihin
maa-miehellisiin tahi tievollisiin (kirjallisihin)
harjoituksiin, eli jos ei piuuta, niin jos sillä taivuttaisimme
mielenne suomalaisia kirjoituksia lukemaan, niin
silloin toivoisimme ei suotta Suomalaisen teillen
toimittaneen; ja jos hänestä vieläik jolen-kuten oppisimme

tuntemaan ihtiämme, toimeitamme ja töitämme, niin
kuin tarvistamme ja puuloksiaminekin, niin luulisin
hänen ei kavoltavan arvonsa, jos vielä vuuenkin
takoo häntä lukisitten.

Multa tämäik aineihen kirjallinen käyttäminen
on luonnostaan kahellainen, ensimiik kielen puolesta,
ja loiseksi asiankin puolesta.

Mitä kielestämme tulisi sanottavaksi, niin
olemme tavaksemme ottaneet, toimittamaan tätä teillen
niin elävännä ja henkelliscnnä kuin suinkin
mahol-linen. Eli myö soisimme mielellämme, jos
taitai-simme, käsitteli tätä suomalaista pulleitamme niin
lämpöisennä, niin stiloisenna, kuin se huulista
huna-jaapi, täynnä suiin-soinlumista, täynnä lienken oloa;
jolla saisimmo sanojamme vielä niin varinna, kuin
lähtöövät syämmestä, etteivät ennältäisik kylmiksi
jähmähtyä ennen kuin saisimme heijät paperillen.
Se on tämä kansan suussa vielä eläväinen kieli,
jota, Suomen kieltä kirjuttamisessamme,
kunnioitamme enin kaikkia muuta, ja sitäkin olemme
tavoittavina, olkoon siilien vaikka kuinka sopimatointa ja
vastaan-sotivaa näitä vanhoja kirjotus-tapojamme.
Kaikkia, mitä on suomeksi kirjoitettuna, ja kaikkia
vanhoja kirjuittamisiamme, emme kahok niin
miksikään elleivät ouk tämän meissä vielä vireilleen
olevan henkellisen kielen kanssa yhtäläiset. Julistamme
sentähen tässä, sen suomen, kuin kirjoissa usseen
tavataan, olevan meiltä hyljättävänä ja
pois-heitettä-vänä *), sillä se on kyllä Suomea, mutta henketöntä,
niin kuin muu kuolut ruumis; on kuin vanha
kansasta jo katonut kieli, jota ei niissäkään eneän
ruu-katak, ja jota ei mii lonkaan, eikä missäkään, ouk
ennenkään ruukattu kansan suussa, sillä se on konstilla
kyllä tehty kirjalliseksi, mutta kielellemme luonnot-

*) Hirvittää kyllä ehkä montaik, kuin kuuloo tätä
meijän puhettamme, vielä Uijaksikin jos tietää,
meijän olevan maassamme ainoan suomenkielen
peli-opettajan, ja hänen — näin sanonneen. Mutta
jos asian tarkemmin tutkisteletten, niin luulemme
teijänki olevan samasta uskosta; sillä
hyljättävähän se on ainaik, joka ei sovik kielemme kanssa;
mutta siitäpä on kysymys: mikästä tämä siisi olisi?

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0035.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free