Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
flansa. (Semmoiftssa riitoissa, kussa w a l k e u s ja
pimeys, h y w y y s ja pahuus, totuus
ja w a l h e e t, ymmärrys ja tyhmyys,
sotiiwat wastatukfin, ei autak lymyssä istuiminen, ei
waitti oleminen, eikä peä-torkuttaminen. jokainen
rehellinen ja hurskas mies olkoon welwoitettu pitämään
totuuen puolta; niinpä nyt myökin mielimme asetellak-
seinme heijän joukkoon, jotka hakewat (Suomalaisten
parasta, yhteistä woittoa —ei yk|Tnäistä.
luomessakin on näinnä aikoinna ilmistynyt suuri
nita ja sota tästä suomalaisesta kielestämme *). piruako
fiitä riiteletten, on moni ehkä meiltä kysywä, eihään
tuo ouk ollut kennen tiellä? Si waan! 5Kutta toiset
cwat olleet hänen tiellä, joita nyt tahoittaifiin
wähitel-len poisweistellykfi. 3a tästäpä nyt torutaan ja
riijellääti. SXiita kiskoitetaan paraikoa, ja on jo
mon-ta wuotta kiskoitettu (Suomenmaan ruohtalaisissa
wiikko-sanomissa ja lentolehissä, ykftnäisten
kirjutta-joihen wälillä. kysymys on muka kohottoo eli
saa-ha tätä omoo kieltämme kohottaneekfi kaiken kansan
pää-kielekfl, yhteisekfi pnhe-, kirjoitus- ja opetns-kielekfi,
kaikissa ©uomenmaan afloissa, henkelliftssä niinkuin
maallifissakm, ykfinäifissä että yhteifissäkin. Tätä
ei synnyk nyt tekeminen, eikä fitä pyyetäkkään;
mut-ta werkkaifillaan, aikaa woittain. SEDaan jutellaan jos
tämmöinen olifi eis mahollinen, ja jos olisikkin, ellei
se oijt tneillen warfinnik wahinkollinen. teistä
puo-lcsta, kysyt? Niinpä myökin kysymme; mutta kyllä
sufi aina syytä saapi, lammas-lauman raatellessa.
Ällin tästä enfln pnhetta nostimme, niin luuliwat
meitä mielettömikfi, ja nauroiwatten tällaisesta
hul-luutcsta. ?Otutta ei fillä kyllä että myö tästä
puhut-tiin, ruwettiin myös heti työhön, suomenkielen
har-joittamisella tiewollifiinkin aineihin, näytteäksemine
hänen käyttämistänsä mahollisekfl kaikkihin meijän
hy-wäkseinme tarpeellifihin aineihin; ja wiskattiinki fil-
loin monta ficmentä (Suomalaisten syämmihin, jotka
nyt owat joutuneet oraillen.
(Suurin osa maamiehistämme, (ftlloin, niinkuin
nytkin,) ei ollut tästä milläänkään. heillä oli muka
yhtä puhuimmeko myo, ja kirjutimme, waikfa
(Sian-saksco, kuin waan saiwatten mahansa täyteen. Toi-
set taas luuliwatten ruotin kielen tässä jo wallans
sa niin juuruuttaneen, ettei fitä yksikään ollut hywä
liikahtamaan, ja suomenkielen — joka jo 700 aaftaikoa
ilman hiiskahtamatak, uskollisesti ja kärflwällisesti,
oli kantanut tämän orjuutensa, — ei myöskään
täst-eteenpäin, enemänkiin kuin tähänkään asti,
kyke-ncwän päätänsä nostamaan waltiansa wastaan; lii-
*) Jos kohta kielessä (itekseen) ei oisikkaan
mikään arvo, niin koska sen harjoittamisella syntyy
koko kansan henkellistä luonnistamista, niin
ar-vaatten miten kallis se on meillen. Parempi
oisi olioa meiltä henken kuin ymmärryksen, eli
ymmärryksen keinot (kieli). Ilmankos me
rii-telomme, niin kauvan kuin meissä henki kestää,
tästä mielen lahjastamme. Sanolkoonpa muut
miten tahansa, vaan Suomi on hyvä kyllä
Suoma-laisillen, vieläpä se on kauniimpi ja suloisampi,
rikkaampi ja larkeempi kuin mikään muu.
jakfi koska hänellä ei nytkään ollut muuta jos
aino-asti yhen puoltajan, senki nuoren ja laps-ikäisen, ja
tällä taas koko waltakunnan wäestön. Alitta annapas
aikoo! Sipä ollut kauwan ennenkuin jo kuiskeet
kuului täältä ja tuolta, ja ykfl ja toinenkin rupeifl
tästä jo arwelohon, parempiko oli omaa lastansa
syöt-tää kuin wierasta? Sillä tawalla on nyt jo lähes
40 wuotta tästä aflasta juteltu, ja wuofl wuotelta
on aina tämän (Suomalaisuuen joukko paisunut
suu-remakfi, ja lisäyntynyt; jaj (Itä myöten SRuohtalaisuu-
enkin wähentynyt ja harwentunut. ßuwunsa puolesta
owat kyllä wielä ehkä monen tuhannen kerran meitä
usseempia (fillä talonpojista ei ouk täs|li wielä
puhet-takaan) mutta woimansa puolesta, jos hänen
henkelli-syyttänsä muka kahotaan, oifiwat meitä wasten warfin
woimattomia, ellei tämä wanha laitollisuus heitä
tur-waifl ja suojelifi.
(Sillä tawalla owat nyt Otuohtalaisuus ja
(Suoma-laisuus joutuneet sotaan meijän maassa; ja lysti on
kahtoa miten kumpaisetkin tässä käyttäiksen.
tuohta-laiseen parween kuuluu monet wanhat waarit, ja
harma-japäät, niin myös suuri osa miehiä kesk-ikuifia. >£>i)ö
itkeäwät entifiä aikojansa, johon tahtoifiwat
painatel-la takaifin, kiittäin heitä hywikfi ja (Suomalaifillen
ounellifikfi. (Suomalaiseen joukkoon taas kuullun
tä-mä nousewa kansa, meijän nuoristo, ynnä ykfi ja
toinen wanhemp’kin miefl, heijän saattajoinansa. $yö
toiwolla outtaawat tätä uutta aikoa; ja kuin toiset
kahtoowat taakseppäin, niin näihen teköö mieli
eteen-päin. Äyllä fitä jo nehään miten tämä leikki käynöön;
alustapa fitä jo arwataan. Suomalaiset owat hilpeet,
hywillä aseimillaan, aina waroissaan, uhkeet, ja kussa
waan pankeh kuuluu, fiellä kuullun jo heijänfin helinä;
muutenkin heillä on jo joukossaan (Sanan-sankaria
(bar-der) i.ufiaik ©ota-nroja. <$eitä tunnetaan fiitä, että
tirkistelewat aina tarkasti wihollistenja filmiin, (misfä
heitä waan tawattaifiin) ja jos wähätfjn
hiewahtaa-wat, ftlloin itämät jo heihin laukaisoowat.
9Jluutonkin, kuin Dvuohtalaisten joukot wiioftttaiit
harweuoowat, wähenööwät ja woipuawat, min
(Suo-malaisten taas witt fi wuueftaan tihiistyywät,
lisäyn-tyywät ja woimistuuwat, fillä kerran pojat
miehis-tyywät, kerran nnoret mielistyywät; ja mitä nuorena
muistaa, juohtuu wanhannaik mieleen. SKuohtalaifia
tunnetaan fiitä, ett’eiwät millonkaan uskallak filmänsä
näytteä, eiwätkä jnlkiik (meijän tawalla) nimeänsä
pan-na kaikkein kuuluwikfi, joka toistaa heijän omansakki»
pahan tmmonsa, koska jo itekkin ymmärtääwät
har-joutaneensa, ja puoltaneensa, koko kansakunnallensa
wa-hinkollifia ja mielettömiä tarkoituksia. £yö
piiloitte-leiksen sen tahen mihin taitaawat, ja ampua
lo-sauttaawat filloin tällöin, sala=kähmässä, lonhoin ja
kiwein kätköstä, kussa owat lymyssaän!, peitettynnä
wierailla ja määrittä nimillä, äskenkin joutui
käft-himme muuan wanha roisto, jota jo toisenna wnoima
pahoin piiskattiin, kuin Turun lento-lehissä N:o 83 ja
94, w. 1844 saarnaifi meillen miten mahottomak|t ja
mielettömäkfl se oli meistä muka pyyteä saaha
(Suome-amme pää-kieleksemme, ja miten waarallisekfi ja
onnet-tomakfi olifi (Suomalaifillen päästä tästä
Oviiotinkie-len orjuutestaau. (gikä fillä kyllä että koitteli meitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
