- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{8:4}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

peloittoo joutawilla uhkaukftlla muuan wieraau kielen
(Taan tuukeksemisesta, saahaksemme meitä ftllä
epä-luu-loijik)! ja mieli-muuttuineekfl (no äläppäs uyt muuta!)
wieläpä se toiseltakin puolelta koki syytteä meitä,
mui-hen kuulla, niskoittelewaijtkjt ja uppi-niskaifikft,
tehäk-sens.i meitä ftllä tawoin, muihenki filmissä, luulon ja
puheen alaifikfl (no kuka on kuulut kummempia?)
©työ jotka, kaikissa käytökfissäinme, aina olemme osotta*
neet, ja ainakin olemme osottawia, kaikkin alimmaista ja
sy.iinrnellistä mieli-rakkautta, uskallusta ja uskollisuutta.
Sa toki emme muuta pyywäkkään, kuin jotta saifimmo

puhutella wirkamiehiämmö ja tätä omoakin
Sfiwaltaam-me, kirjallisesti niinkuin suullisestikin, samalla kielellä

kuin puhuttelemme ja että toiwo-

fimme faaha laillifta ja maalliflakin aftoitamme
sa-malla puheella toimitetuikfl kuin näitä henkellifiäkin,
eli että ruwettaiftin meitä neuwomaan, kaswatettamaan
ja hoitelemaan omalla kielellämme, eikä millä muulla
wierahalla. ©illä mikäpä oijt luonnollisempi, mikä
laillisempi ja soweltuampi? ©ikfthän meille kieli on
annettu, rtiinkniu mielikin, käytteeksemme
jawiljelläk-semme; ja koska kuitenkin palkihtemme tätä isoa joukkoa
kaikellaifTa wirkamiehiä, niin mahtaifiwathan toki jttä
kieltä ymmärteä, oppia, ja osata, joka maassa puhu*
taan ja haastetaan, ei ainoastaan mitä tarwitaan
saa-tawiansa saahaksensa, mutta myös kaikissa töissään ja
wiran-toimitukflssaati. Niin nytkin tämä sama ftsfj
wiifl kuuft wiikkoo fatten rupeifl, korwettawa, wielä
imijänkin niinessä, Turun tämän wuotiftssä lehissä 11
ja \ 2:ssä Numerossa paipattamaan pahuuttansa. SHSaan
eipä ollut aikoakaan, ennen kuin meijän miehet (ne
rnuutki ©uomen ruohtalaisetkin SQSiikko-sanomat)
sai-wat häntä niskasta kiini, ja piekjiwät
pahapäiwäi-f.kfi (puheillansa).

©illä tawalla on meillä sota nytkin paraimmallaan,
ja waikka tämä meissä wanha SKuohtalaisuus ou kyllä
wielä wäki-rikas, niin on kuitenkin joka puolelta
suo-malaijilta jo piiritettynnä, ja wieläpä niin kowasti,
ettei ouk ykftkään kaikista näistä 13:nestä nykyjään
©uomessa toimitetuista 1’ento-lehistä, joka pitäifi hänen
puoltansa. Tämäkin on warfm luonnollinen merkki,
flllä arwattawahan tuo on, ©anoma-toimittajoihen
kai-kissa seuraaman aikaansa myöten, walaistuksen
lewit-tämisessä ja ymmärryksen johtattamisessa, mitenkäs
ftitten taitaiftwat näiheu Äuohtalaisten kanssa weteä
mast a-kynttä ite aikansakm kanssa, eli kulkea
(rapujen tawalla) takaperin, wasta wirran. Tähän
wielä tulee, jotta moni näistä Oiuohtalaiflstakin hiljan
painatteleiksen ©uomalaisten puolellen, waan ei
ykft-fään suomenkielen puoltajoista ole wielä antainut
ihte-fek Dtuohtalaisekft.

hallitus aina laitokftssaan ja käytökflssäin
armol-linen ja wiisas, hakewa alimmaistensa toellista
pa-rasta, ei ouk puuttuna koko näihin riitohimme, mutta
kerran se on heistä waaria ottawa, se on niin wisfl
kitin että se auttaa ja suojeloo meitä kaikissa
luwal-liftssa ja lailliftssa aikeissamme, turwaawa meitä myös
täta »vierastakin kieltä wastaaii. Sopa se onki aina
wähä kerrallaan jo helpoittanut näitä kielen
kahlei-tamme, ja antanut omallekin kielellemme, jos kohta
ei suuren uiiu kuitenkin pikkuisan ies arwon, ftllä.

että fltä, jos ei muuten — niin kuitenkin nimekjT, on
ruwettu harjoitettamaan kouluissamme ja
cpin-laitok-fissamme. Nytkin, warfln näinnä päiwinnä, on tullut
meillen kuuluwikft suomenkielen äskön taas saatmeen
uuweti ja kauniin woiton; jota ei meijän sowik
pu-huminen, ennen kuin fitä yläältäpäin enfln
juliste-taan; mutta josta kuitenkin toiwomme kohta saaha
an-toa teillen selwemmän tiijon.

KANAVALLE.

V Se älähti,

^ \ Kehen kolahti.

Ylieksännessä ja kymmenennessä Numerossaan
voi-voitteloo Kanava pahasti, meijän häntä kovin
kurittaneen. Mutta — mitäs tuota itket? Kyllähän tuosta vielä
paranoo. Vaan .... mitäs mänit syyhymätäk saunaan,
asiatak ansaan? Vielä vainen sitäkin ällistelet, että
sait kahesti? Pitihän sinun saaha kummalleiskin
korvalleisi: vitsa lapsen viisahaksi, kuri hyvä
kuu-liaksi. Sanot olleen "usiammalla tuntematon"
Allakan suomentajan olevan Suomalaisenkin toimittajan.
Et’pä sitä tarvinutkaan tuntea; siinä on kyllä jo
tietääkseisi. Suomalaisen toimittajan olevan Allakankin
suomentajan. Sitä olet nyt saanut oppiakseisi, ja vielä
vähä muutaik, toisteks vielä muistaakseisi: pane
pahan matkaan, lähe ite myöten!

Olkoon tällä kerralla sillään, ja muista vielä
vastaik, että oppi on tehty onnekseisi, väätty-vihta
viisaukseisi!

HCaista muista Tierahista.

Nämät suomenkieliset riitauntumiset ovat
estäneet meitä puhumasta, mitä kuuluu muualtakin
maailmassa. Kiiteloopa ne sielläkin, tappeloovat
tarma-kasti; kuitenkin sillä eroituksella, että meissä —
liehuu miehet mielillänsä, säväyttää sanoillansa,
toimellansa toinen toistaan; siellä sota sorteloopi, maat ja
kylät poltteloopi, hävittääpi vieläik henken.
Mitäp-päs se teijät hyövyttää jos kuulettenkin e. m.
Eng-iannilaisten tuimasti tapelleen Indiassa, sen maan
asukkaisten kanssa, tahi Frankkilaisten yhä
sotivan pohjoispuolessa AHrikassa,. näihenki maihen
asu-jammienki kanssa, eli että molemmat yhessä ovat
tehneet rauhattomuutta etelä Amerikassa, Plaatan
kymin tiennoilla löytyvissä haJlituksissa, kuin ett’en
kuitenkaan tunnek näitä kansoja sen paremmin — ei
nimeksikään. Tämä kaikki toistaa ihmisissä vielä
löytyvän väheä tätä mieltä ja viisautta, mutta sitä
vastoin paljon, ellei juuri mielen sokeutta, niin
kuitenkin vääryyen valta ja himojansa harjoittamista.
Äskenkin Krakauin kaupunissa puhkistuneet kapinat,
Puolanmaan naapurissa, ovat ainoasti myötensä
tuottavia armottomuutta ja onnettomuutta.

UELSrarHISSA, C. A. Gottlund, 18M.

Imprimatnr, G. Rein.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0038.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free