- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{9:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Vaan mitenkä se on mahollinen, kyselin minä
viimeisellä, teijän näillä 48:niHä vuosilla näin
tapojanne muuttaneen? Ennen kuin kävin teijän kylissä
en tavannut muuta kuin juoma-rattia ja juoppo-lallia,
nyt oletten siistisimmiä ja siivollisimmiä kuin olen
ikänään nähnyt: ennen ei kuulunna muuta kuin
rii-jat ja torat välillänne, nyt rauha ja rakkaus, sopu
ja’ hyvä sovinto: ennen näytitten minusta köyhiksi ja
puutteen alaisiksi, nyt rikkaiksi ja varallisiksi.

Niin onki hyvä herra (sano[vatten) olemme nyt
Jumalan kiitos kaikin tavoin monta onnellisemmat.

No mistäs semmoinen mielen-muutos on niin
äkkiä teissä tapahtunut?

Tässäpä se seisoo mies, joka sen on tehnyt,
vastaisivatten, ja osottivat käellänsä mullen
Jaakko-laista; se on tehnyt meistä ihmisiä; saattanut meitä
jällen järjellisiksi.

No se mahtanoonki siitten ainoasti olla nämät
molemmat kylänpäät jotka ovat näin tulleet häneltä
sivistyneeksi ja valaistaneeksi; muu pitäjän väki
elää-vätten ehkä vielä entuellaan, liitin minä siihen.

Ei ikeän’hyvä herra, semmoisia kuin tapaatten
meitä tässä, semmoisia tapaatten meitä muuallakin,
kohtaisivat jo tähän.

Huulessani tätä, rupeisin heti tarkeemmin
tijus-telemaan millä keinolla Jaakkolainen oli ollut hyvä tätä
aikoin saamaan. Ja toivoen muuallakin meissä vielä
ehkä löytyvän niitä, jotka kuulta saatuansa hänen
elämän laatuansa, seuraen hänen esimerkkiänsä, taitaisivat
kansakunnassamme vaikuttoo ja matkaan-saattaa
paljon hyvyyttä, tahon tässä lyhykkäisesti kertoa leilien
beijän puheitansa.

Jaakkolaisella on näissä toimeissaan ollut kahet
aika toverit, avuksensa, rakkaus ja ymmärrys eli
viisaus; vieläpä kahet siittenkin, t o t u u I I
i-suus ja rehellisyys. Hyväik on näihen
kanssa vaeltaminen.

Vaikka hään on jo melkeen ijällinen mies,
vaikka sillä on rahallisissakin asioissa ollut
tekemistä, monen saan, monenki tuhannen kanssa, eikä
ainoastaan omassa pitäjässä, mutta myös monessa
muissakin, vielä erissäkin maakunnissa, vaikka hään
asuu juuri käräjäkartanon naapurissa, niin hänellä
ei ouk kuitenkaan vielä ollut niin yhtäänkä
lain-juttua, hään ei ollut vielä eläissänsä jalkaansa
pistänyt laki-tupaan; ja sanoi itekkin mullen, niin
vihastuneen ja kyllistyneen nähäksensä muihen riitoja
ja lain-käymistä, ett’ei olek antanut tupaansakan
lain-istuttamiseksi , vaikka sitä on jo monesti häneltä
pyyetty, oikeen uhallakin, jotta sanoi Tuomarin jo
monin kerroin häneen suuttuneen tästä
kieltämmises-tään. Niinikeän on häntä jo monesti tallottuna
Lautamieheksi, vaan eipä siihenkään ouk ruennut, vaikka
olisi hänellä kyllä evullinen saahaksensa Tuomarin
joukkoa ruokiaksensa, huoneitansa vuokratuiksi, ja
lisäksi vielä päiviänsä palkituiksi. Taijaltenko
näyt-teä mullen montakin semmoista miestä, joka ei
puutuk voiton eikä kunnian viettelöksihin, joka
ilman vilpistelemätäk kaikissa harjoittaa rehellisyyttä
ja totuutta, vaikka omaksi vahinkokscnsakin, ja mi-

nä vuovaan — teistä on aikoa myöten tuleva mainio
kansa.

No, mitenkäs hään siitten käyttiin? Hään
sovitti kaikki rakkauella ja suosiolla. Alussa häntä
kyllä moneltakin petettiin, yhesti — vaan ei kahesti.
Hään heitti vahinkonsa sillään, ja käytti sitä
viisau-teksensa. Semmoisten miesten kanssa hänellä ei
e-neän toisen kerran ollut tekemistä. Rehellisiä
kunnioitti hään, niin ylhäisistä kuin alhaisistakin, mutta
joutavaisuutta ja koiruutta hään ei ollenkaan
suvainnut, eikä ollut kelvottomienkaan tulla hänen
tupa-hansa. Mutta ei sillä kyllä, hänen omissa asioissaan
näin käyttäneen, samatek hään käyttiin myös
muihinkin. Neuvollansa ja hyvällä puheellansa sovitti
hään riitauntuneita molemmis puolin, ja jokainen tuli
häneltä neuvoa pyytämään, tahi oppia ottamaan; eikä
yksikään männyt hänestä pois ilman auttamatak.
Koko pitäjä turvaisi ja luottaisi häneen niin,
etteivät minkän suuremman ja yhteisen asian
toimittaneet ilman hänen kuulustamatak.
Kirkon-kokouksissakin, niin mitä hään sanoi, siihenki koko
seurakuntakin mieltyi. Sillä tavoin toimittivat, hänen
neuvolla ja rahoilla makasinin pykäykset, kirkon
kattoa-miset ja monet muut työt, josta siitten häntä
suorittivat ja suosioittivat. Lammilaisten kunniaksikin, tuloo
minun sanomaan, en missäänkä kuuleeni häntä
kateilta soimatuksi, jota aina annetaan palkaksi
hyvistä töistä. Kuin tähän vielä tuli että hään
kaikissa töissään ja toimeissaan oli ahkera ja uuttera,
viisas ja ymmärtävä (jonkapa lähen häntä myöskin
herroissakin kunnioitettiin, ja milt’ei pietty heijän
vertaisena) niin kuin nyt näkivät muutki hänen
tavaransa lisäyntyvän, ja hänen talonsa vointuvan sitä
myöten kuin hänen kunniansakin tuli kuuluisammaksi,
niin rupeisivat hyökin vähitellen, vähä kukin, elämään
hänen tavallaan. Sillä tavoin ensin naapurit, siitten
muutkin kyläläiset, rupeisivat nouvattamaan
tälläislä-kin elämä-laitaa, ja jokainenki oivalsi kohta tätä
o-tollisemmaksi ja monta onnellisemmaksi.

Mutta, saahaksensa heitä tähän taipumaan, keksi
hään vielä toisenkin paremman neuvon. Sillä ei se
ollut kyllä, hänen ei ite suvainneen talossansa viinan
juontia, eipä hään suvainnut sitä muihenkaan talolaissa.
Hään ymmärsi myös sitäik, ett’ei tämä Jumalan
lahja, tämä kielen ja mielen huvitus, ollut mitenkään heistä
pois saalia, ellei heille jotaik toista siaan annettu;
sillä jollaik tarvihtemme toki välisten mielemmekin
huvitloo, ja kuin ei parempata löyvyk, niin otetaan
viinat ja kortit.

Hään osti itelleen ei ainoastaan kaikkia uusia
suomeksi kirjutettuja kirjoja, minun niinkuin
Lönnrotin, ja monen muilienkin, mutta hään haki myös
postilla kaikki ne Suomalaiset lento-lehet ja
Viikkosanomat, jotka hänen aikanansa ulosannettiin,
aikain jo Turun Viikko-Sanomista. Sillä tavalla oli
hänellä ainaik jota uuttakin tievollisissa asioissa, jota
hään ei ainoastaan ite lukenut, mutta antoi myös
muil-len lukeaksensa, ja jota hään, ollessaan muihen
joukossa, selitti ja heilien toimitti. Sillä lailla sytytti
hään muissakin halun ja innon jotaik oppiaksensa,
uutta osataksensa. Hyökin rupeisivat nyt kirjoihinki

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0040.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free