Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
mieltymään, ja mit» ennen panivat viinaan sitä
käyttivät nyt tietojansa enentämiseksi, valaistuksen
hakemiseksi, ja tapojansa parantamiseksi. Kylän
nuorukaiset totuutti ja kehoitti hään pyhä-iltoina, itelleen
huvitokseksensa ja vanhoillenki mielen-vietöksi, yhessä
laulamaan monellaisia suomalaisia lauluja. Sillä
tavalla synnytti hään näissä maan kylissä ikcän kuin
pienen kirjallisuuen-seuran, ynnä toisen laulamisenki
seuran, ja nämät hänen kokeinsa ja harjoituksensa
lävenivät hiljalleen, ei ainoastaan muihinki kyliin,
mutta myös muihinki pitäjäisihin.
Toki ei ollut Jaakkolainen varsin yksinään näissä
toimeissa; hänen molemmat jo ennen mainitut
veljensä, kumpaisetkin oivat ja rehelliset miehet,
rupei-sivat heti hänen parahaiksi puollustajoiksi, ja
niinkuin sananlaskussa Jumalan köyven sanotaan
kolmi-seisläiseksi, niin synnyttivätki nämät kolmet miehet
kolmenaisuuen, jonka ympärillen toisetkin siitten
liit-tiivät. Näistä hänen veljistään oli Eerolan Antilla
ci ainoastaan selvä ymmärrys, mutta vielä niin tarkka
muisti, että häänki taisi molemmat Otavat melkeen
ulkoapäin, joihin oli niin mieltynyt että osaisi niin
kuin Pamppalainenki kaikki ne hienolla präntilläkin
painetut muistutuksetki *). Olinpa minä hänen kan-
*) Eikä nämätkätln ole ne ainoat, joihen päässä olen
kuulut olevan Väinämöisten niinkuin Otavienkin,
kokonaan, ja josta arvataan heijän niitä lukenneen ja
ymmärtäneen. Montaik olen jo tavannut semmoista
miestä muuallakin, mutta ainoasti talonpojissa,
herroissa ei koskaan, joka toistaa herroilla olevan
toinen mieli, toinen talonpojilla. Vieläpä olen
tavannut, muissakin valtakunnissa, miehiä jotka ovat
kirjaansa kahtomatak lukeneet Otavan ensimmäisen
Osån, melkeen niinkuin katkesmuksensakin, päästä
päähän; seittynen on e. m. Talon-isäntä Antti Porkka
Runsiönin kylässä, Östmarkin pitäjässä,
Werm-lannissa (Ruohin puolen suomalaisista) ja
Pereen-mies Paavo Räisäinen öijerin kylästä, Rrandvaalan
pitäjästä f Norjan suomalaisista) muita
mainihte-matak. Eiköhän tämä mahak toistaa tässä
kirjassa jotaik löytyvän, johon kansa mielistyy?
Kysyt ehkä’ mitäspä se siitten olisi? Ei se ouk
veikkonen mitään muuta, kuin ett’en olelc suusta
ainoastaan puhunut, eli ulkopuolen hampaita, mutta
myöskin syämmestäni, ja vielä siittenlcin olen
puhunut juuri niistä asioista jotka likin koskoo
Suomalaisia, nimittäin heijän kielen koroittamisesta,
valta-kieleksi, Suomen maassa. Mistäs se tulee e. m.
että Kantelettaret ja Kalevalat, jotka, painettu
suomalaisilla kirjaimilla (’jmustavilla), sisällänsä pitää
kansan omia kauniimpia vanhoja Runoja, ja joita
kirjoja ylitä päätä jo toista kymmentä vuotta ovat
tulleet, suomeksi niinkuin motiksikin, kaikilta
meijän viikkosanomilta kiitetyiksi ja kelioitetuiksi aina
takimmaiseen taivaisehen, eivät kuitenkaan ouk
tulleet maakunnalta ostetuiksi? Sitä vastoin Otava,
josta ei yksikään heistä ouk puhunut niin sanaa,
ylä vähemmin kiittänyt, ehkä painettu aivan
äkkinäisellä puheenmurrelltt, ennen tavattomallakin
kirjoitustavalla, ja vieläik siittenkin Suomalaisillen
saan jo pahassa pulassa, sillä se ei tyytynyt siihen
mitä olin e. m. Sapphon selitökseksi ja Anakreonin
tähän asti varsin tunnettomilla (latinalaisilla)
kirjaimilla, on tullut monelta talonpojaltakin ostetuksi,
vaikka maksaa 7 Rupi. 20 Icop. Hop. Selitäpäs
sitä, Kanava, jos taijat; sinä joka haukut meijän
kirjoituksemme "jäykäksi, vaikealukuiseksi ja
ymmärtämättömäksi’—josta "yleisesti nureksitaan" —
jota "moitii jokainen"—joka on "ihan väärin" —
"peräti väärin", j. n. e. Sanoppas nyt sitä — mistäs
se tulee että niitä ostetaan ja luetaan
mieluisam-masti kuin sinua? Se tuloo siitä kultainen, että
olet henketöin niin kuin olet syämmetöinkin. Sillä
ei muutamista kieli- ja paino-virheistä paljon
ka-hotalc, kuin miestä punnitaan, eli kuin kysytään
mitä painaa hänen ajatuksensa, tahi mitä hään
mielii henkellisesti vaikuttaa. Jokainen kyllä
tun-too suomalaisen talonpojan luontoa, ei se annak niin
kopeeklcoakaan kynsistään joutavista, eli mikä liäun
kahtoo turhaksi. Turhiksiki ovat tulien asti
pitän-neet muita kirjoja, pailiti henkellisiä. Tämä
ymmärtämättömyys tuloo heijän valaistamattomuuesla,
eli ehkä siitä, että löytyy seassamme niitäkin
virkamiehiä, jotka luuloovat h arjottavansa heissä
hen-kellisyyttä, sillä, että esteävät ja vastuttaavat
heijän mielensä valaistumista, ja j Uh apa sen
puolesta ovat heitäkin vielä ymmärtämättömämpiä.
Uusikin asioihin ei kyllä tiek Suomalaisten mieli
(liijoitenki liarjoitamattomien’), sillä vanhoihin hyö
enimmin rakastuuvat; mutta niinkuin XXXI:llä leheu
puoliskolla Otavan esipuheessamme olemme
lausuneet, jos* kerran vaan johon-kuhun kirjaan
miel-tyxjvät, niin eivät k aho k liintoa eikä muuta häntä
saahaksensa, jos hyväksi muka ja kunnolliseksi
liuntä arvataan. Tästä minä olen nähnyt monta
varsin merkillistä esimerkkiä, vielä merkillisempätä
jos verrotaan herralliseen säätyyn. Olen Herroista
kuulut monen Otavan päällen-tarjojoista eli hakioista
suuttunen kuin lähetin liänellen i:sen Osån
kahta kertaa huokiampaan hintaan kuin ostajoillen
f eli 2 Rupi. 5\ kop. Hopeassa) ja tnuutamanki ei
ollenkaan ottaneen häntä vastaan; toiset taas ovat
kyllä ottaneet, vaan eivät lähettänet heistä maksua ;
sillä tavalla ovat 73 kirjan-kappaletta tästä
ensimmäisestä osasta männyt multa nuonikään
typötyhjään. Sitä vastoin ovat talonpojat mielelläänki
maksaneet samasta Osasta kaliesti enämmin, eli
mitä se kirja-kaupassa tnaksaa (i Rupi. kop.
Hop.) ja löytyy niitäkin jotka ovat tarjoneet 25
Rupi. Hop. ainoasti ensimmäisestä Osasta. Näistä
nimitän tässä e. m. muuan Pohjalaisen, nimeltä
Malli lisakinpoika Pohto, Ylistaron kappelista,
Iso-Kyrön pitäjästä, varsinnik eri-kummainen mies.
Hään oli muuan Kauppiaita IFaasassa jo monia
vuotta siitten ensin ostanut itelleen Otavan i:sen
Osån. Siitten näki hään Kirjankauppialle samassa
kaupunnissa olevan 2.senki Osån; jonka hään nyt
oisi ostanut, mutta kuin sitä ei myyty erilleen
niin täytyi hänen nyt jo uuestaan, toisen kerran,
ostoa ensimmäisenkin Osån, josta hänellä nyt oli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
