Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
suomentamisessa, kirjuittànul muistutuksessani, ja jota
kaikkia hään luki refttonaan ulkoapäin; vieläpä se
tahtoi minua paremmin itelleen selitellä yhtä ja toista,
jota pulmissani Greekkalaisten Jumallisuutesta, olin
heittänyt selittämätäk.
Näillä ja muillakin puheilla, lauluilla ja
pakinoilla, viettelimmc suloisesti syämmellisessä suosiossa
ja tyyvennöesä, mioria kuin vanhojakin, herroja ja
talonpoikia, vaimoja että miehiä, kaiken
Helluntai-i 1 lan Kirkonkalliolla. Päivä oli jo aikojaan männyt
mailien, puissa linnutki jo laulujansa lopettaneet, ja
ilta-hämärät harmoilla verkoillansa kaikkia kehittäneet
ja peittäneet, silloin vielä ilmistyi toinenki ilo.
Lyö-tiinpä kokot tuleen, paiskattiin jo palamahan. Savu
nousi sakiasti, pilvitteli pimiästi, läksi siilien
leimaukset aina taivaanki tasallen. Nähtiinpä nytkin
muualtakin joka haaralta temmoisia tulia, jotka yön
svämmcHä loisii kauniinna aurinkoina, ja ampuminen
kaksikin kappaletta. Vuonna 1842 kävi /teliin
t Miilu Heisinkissä, minua tavoittamassa, ja kuin
näki minulla olevan tämän painettu
hienommaltakin paperilla ja maalatuilla kuvilla, niin tarjoisi
heti mullen tästä 50 Riksiä pankossa, ja oisi
ottanut sitä vielä väkisilckin, vaan en antanut.
Vuonna 4843 tuli liään tänne vielä toisen kerran,
tarjoisi saman hinnan, ja läksi suuttiksissaan tästä
]x>is, kuin ei saanunnakaan. Sekin oli muuan perso
suomenkieleen. Kysylkeepäs häneltäkin jos Otavan
tuntoo? Luulen minä hätien melkeen osaavan sen
ulkoakinpäin, ja tiijän hyvinki hänen tuntevan
läikkiä mitä hänessä seisoo, vähäiklcyisimmi&kin
asioita. Tosi on kyllä että tottumattomillen se o»
alussa vähä vaikea tätä kirjoa lulceaksensa;
vaan nimittäkeepäs mullen, jos taijatten, jota kuta
johon ei vaaitak alussa vaivaa ja tottumista,
oppiaksemme. Mitäs siitten närkästytlen niin paljon
minun kirjuttamisestani? Vaiva on niin vähäinen
ettei ymmärtäväinen siitä viitikkään puhuakaan. Ja
kuin talonpojat voivat tätä vältleä, niin se on
Kanavatien (Pekkoineen, Mattineen) häpiäksi tästä
nureksia: laiskat töitänsä luetteloa. Nyt olen
nimit-tänytki jo montaik miestä, eristä pitäjistä, eritty
i-sistä maakunnista, vielä]M erinnäisistä
valtakunnistakin, jotka mitiun tietäkseni, mrmtaik muuta
mainihtamatak, osaavat Otavan kuin
katkismuksensa, ja jotka kaikki vielä ovat elossa; ja
jott’etten taitaisi minun puhettani tyhjäksi tehä, eikä
valeeksi, niin kuulustakee heiltä jos löytyy minun
sanassani niin mitään likaa. Ompa niitäkin
varsin XViipurin kaupunnissakin (e. m. Joh. Pynninen
ja Käki, Hackmannin talossa m. m.) jotka ei
ainoastaan kauppa-hinnalla ovat lunastaneet Otavat
ja muutkin Suomal. kirjuttamani, mutta myös
eillä-käsin pyytäneet saalia ostoaksensa kaikkia mila
i-kenään olen vastapäin suomeksi kirjuttava —
kysy-kee suolta tokko minua ymmärtäävät? Vaan
mitäpäs tästä kauvan riitelemme: Allakan suomi,
Otavan ja Suomalaisenki, on yksi, yhen miehen
kirjuttama; se joka ci tätä ymmdrräk, ei hään
ymmärräk toistakaan.
ktiului kuin ukon Säni yhestä Ilmasia toiseen; myöki
pyssyillämme jyräytimme jotta maa terisi, vuöret verisi.
Kauvan vielä tätä kahtelimme ennen kuin kansa
ha-joisi, ja läksimmö joukottain alas vuorelta kohti
kukin kotihinsa. Näin lopetettiin 30:ttä päivää
Toukokuussa.
Toiseksi päiväksi olimme kaikki kuhuttu
Eerolaan, Oilin kylässä, kussa olimme aina iltaan asti.
Rahvasmies oli isäntä, hyvä tahtoisa emäntä, tyttäretki
eivät tienneet, miten heijän piti osoltoo hyvyyttänsä
ja rakkauttansa; pellavilla ja paltinalla lahjoittivat
minun vaimoani, johon kaikki rakastuivat; ja vielä
moninna vnosinna perätysten lähettivät meille tänne
Helsinkiin leipiä, voita, juustoja, herneitä, m. m.
merkiksi heijän mielihyvästä, eli kuin Kanava sanoo:
"tyydymättömyyestä". Sillä tavalla elettiin Lammilla
4 vuorokautta, jossa oli joka päivä joulu meillä,
toinen päivä pääsiäinen. Olimme monenkin-päin
kuhuttu tulemaan vierahiksi, vaan ei ollut aikoo,
emmekä jouluna Pamppalaiseen, eikä Penttalaiseen, eikä
muuanekkaan.
Tuskin vielä neljäntenäkään päivänä laskettiin
meitä pois. Ja en ainoastaan minä, mutta myös
vaimoni ja vielä pikkuiseni lapsenikin oli niin
suostunut näihin ihmisiin, että kaipaamalla ottivat heistä
eronsa; ja itkusilmin, molemmis puolin, lieitimmö
toinen toisillemmö jää-hyväisiä. Turhaan kokinma kieltcä
Jaakkolaista, hevoistansa valjastamasta, hään tuli vielä
meitä seuraamaan aina Kosken kirkollen, kolmen
peninkulman päähän, ja otti vielä lapseni kiessihinsä,
jota-se syötti tiellä, sokurilla ja muilla hippeillä;
meijän varaksi kuletti hään myötänsä punssi-putelia,
jota täytyimme tiellä tyhjäksi saattaa. Josta emme
mainihtisikkaan, ellemme silläkin toistaisik tämän
miehen älyä ja mielen tärkeyttä asioissa pienemmissä
niinkuin suurimmissakin. Monta kertaa jo tiellä
sei-sahtimme, saahaksemme häntä kääntäimään kotiinsak,
vaan hänen luontonsa ei antanut siihen myöten.
Kuitenkin meijän erota piti; ja hään erkani kuin
sulhai-nen morsiammestaan, kahtellen vielä monaisten
taak-seppäin.
Puhuttiin jo alussa siitä puhtauesta, jota tavattiin
hänen talossa. Se -olkoonkin sanottu emännällen
kunniaksi; vaikka oli jo liljaksikin. Niin e. m.
muutettiin meilien aina joka yöksi uusia puhtaita
lakanoita, varsin vallan valkoisia, nurmen nuoren
hienompia, vaikka vanhat ei pietyiksi tunnettukaan,
ja joka kerta kuin vaan sormeni pesin tuotiin jo
aina uusi ja puhas käsi-liinaa (hantuukia), Vaikka
entinen oli hyvä kyllä. Julmastipa heillä olikin
näilä liinaisia vaateita. Vaan muislakamme myös
että Lammin pitäjä on niitä Hämeessä, kussa
pellavia paljon viljellään, ci ainoastaan omaksi tarpeeksi,
mutia myös kaupaksi muillen, ja että Jaakkolainen
juuri oli se mies joka piti suuren liinan kaupan ci
aiaoastaan Pohjalaisten kanssa, mutta myös
Turkulaisten ja Wiipurilaislen. (Loppu toisten).
HELSIHIUSSl, C. A. Gottland, l&M.
Imprimatnr, G. Rein.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
