- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{10:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

maahan. Ei, Jumala meitä varjelkoon! Vaan
sanomme vielä siittennik: mitäs myö kirjoilla tiem- .
mö — ellei niitä luetak; ja joe luetttanki-—ell’ei’
niitä ymmårretäk; eli.jo» ymmärretilnkin —
ellemme kuitenkaan taijak käyUeä
ymmärrystämme niin kuin meijän pitäisi, känsän kaiken
hyväksi, itellemme kunniaksi? Jos laitatten meillen
kouluja, niin laittakee meille myös miehiäkin,
toi-mellisia ja toellisesti henkellisiä! Ja silloinkin
vasta ovat koulutkin meillen hyövyllisiä ja
onnellisia — vaan ei ennen.

Moni on ehkä sanova: erittäin on koulujen
à-set(aminen, erittäin on taas henkellisyyen meissä
herättäminen; mitäs siitten näitä molempia sevoittelet?
Olkoonpa niinki! Mutta luulen kuitenkin, jotta
näi-hen molempien pitää käyvä käsityksin. Sillä emme
kuuluk heijän joukkoon, jotka luuloovat; kuin jouhi
saahaan, niin hevoista tehhään.
i......ißoifrk’*’- i(o ; •iiiC’.,.rii H »ji’4 *?(• ’■ ’

Suomen-kielen Hyväiliöistä.

JKoska olemme jo kerran ruvenneet kielemme
puoi-lustajoiksi, niin silloinkin tuloo meijän pitää
hyvässä muistissamme muitakin hänen rakkaitansa ja
hy-väiliöitänsä, jota tiemme mielelläkin, toivoissamme —
kaikkia kielen ystäviämme, ja mitkä vaan suo
mala i s i a ovat — tämän iloittelevan. Kielen
ystäviksi ja hyv&iliöiksi nimitämme kaikkia niitä,
jotka kielen harjoittamisella, ja mielemme
valistamisella, soisivat, ymmärryksen niinkuin syämmenkin
puolesta, saaha maamiehiämme tavoiltaan sivistyneiksi,
henkellisimmiksi herättäneiksi, ja kaikin puolin
on-nellisimmiksi luonnistuneiksi.

Meijän kielemme höystyminen, ja kökö Suomen
sukukunnan valaistuminen, syntyy monellakin tavalla,
ja saattaa kyllä monesta puolesta tapahtua, sekä
yhteisellä että yksinäiselläkin ees-auttamisella. Myö
emme puhuk tässä niin mitään mei jän papillisista ja
heijän ristillisistä mielen-harjoittamisista, sillä ne ovat
kuitenkin, kaikista, toimellisimmat, luonnollisimmat, ja
meillen onnellisimmat, jos heitä vaan oikeen
käytetään, ja niitä myöten itekkin oikeen käytteläitemme;
mutta kosk’ei kuitenkaan kaikkein sovik
papiksikaan ruveta, ja moni heistäkin ei siihenkään ehkä
luotuna, niin eihään tämäik kielläk meitä
vaikuttamasta valaistuksen levittämiseksi, meijänki
keinoillamme; vieläpä kirjallinen puheh kuuluu
laajemmalleen kuin tämä suullinen. Tuskinpa löytyy
yksikään meistä, jok’ei jotenkuten saattaisi tätä
yhteistä tarvistamme auttaneeksi ja voittaneeksi, jos
vaikka miten vähäisen; toiset mielellään, toiset
kielellään, toiset älyllään ja ymmärryksensä avulla,
toiset varoillaan ja raha-neuvoillaan, toisetpa vielä
siitienkin toisten töihen ja toimein
ympärin-levittämi-sellä, ja kunnolla käytättämisellä *). Aikomukseme on

*) Kirja-kauppioista ei ouk tässä puhettakaan; sillä
hyi} tarkoittaavat ainoasti omoa, rahallista,
voittoa; raon löytyy tois-tapaisiakin, jotka harjoittaavat
tätä ainoasti tvisten hyväksi, ja henkelliseksi
voitoksi; ja heitä piemme aina suuressa kunniassa.

senki tähen aina ollut, vastapäin puhua teillen
e-nemmin heistä, jotka suomenkielisillä kirjoillaan ovat
kirjallisessa eli tievollisessa tarkoituksessa,
henkelli-sesti, hyövyttäneet maamiehiänsä (ja jotka kaikista
ovat enin mielen-valistukseksemme vaikuttaneet)
ynnä näistäkin heijän kirjallisista toimeistaan *), niin
myös kuin heistäkin, jotka, näihen kirjoin
kansakuntahan levittämisellä, ja maamiehillemme
ympä-rin-hajottamisella, ovat auttaneet ja toimittaneet tätä
henkellisiä työtä; mutta sillä välillä tahomme tässä
jotaik nimitteä niistäkin, jotka rahoillaan ovat,
varsin kiitettävällä tavalla, tarkoittaneet nonvattaaksensa
ja jouvuttaaksensa maamiestensä mielellistä ja
tie-vollista tointumista, heijän puheensa kirjallisella
harjoittamisella. . ■ • ’Jtk .

Näitä miehiä löytyy seassamme jo varsin monta,
vaikkeivät kyllä nimestään ouk tulleet kuulluiksi
ja (mainituiksi, eivätkä nytkään tulek, sillä se on
hyväin tapa harjoittoo hyvyyttä muihen tietämätäk:
tyyneessä kalat kutoovat, hyvät tavat hiljaisella;
kuitenkin teijät hyvin tunnetaan, aina kyllä arvataan,
ja — vielä kerran muistetaan! Toiset taas ovat
aivan julkisesti osottaneet tämän mieli-rakkautensa
ja hyvä-tahtoisuutensa loimeen saahaksensa
suomalaista kirjallisuutta, tievollisuulta ja henkellisyyltä.
Hyvät ovat kumpaisetkin! Sillä—lailla löytyy jo
Suo-malaisuuellemme yllä-kyllin ystäviä, tuhattaisin
tuttavia, kuss’ei toinen tunnekkaan.

Vaan ennenkuin lullaan puhumaan mitä
Hallituksemme näinnä päivinnä armollisesti on säättänyt
kaiken kansan ja kielen hyväksi, (ahomme
kunnialla ja kiitoksella mainita mitä yksinäisetkin
maa-miehemme ovat nykyjään näissä aikeissa
toimittaneet, toivoin heijän, näillä kauniilla esimerkillään,
muitakin kehoiltavan isämmaalliseen rakkauteen ja
lempeyteen.

Viimeisellä viikolla kävi täällä Helsinkissä,
Hollolan Rovasti ja Tähti-mies (Ordens ledamoten) Herra
Tievollinen Oppiainen (Filos.Sftag.) Joh. Fr. BouchI,
lahjoittamassa opistoamme ikä-päiviksi viljellä
saalia (oOO) Hopia Ruplalla, sillä puheella, että
vuo-sillinen vero heistä (joka teköö 25 eli 30 Rupi.
Hop.) piti tästä päivästä, ainiaan, annettamaan sille
opiston nuorukaiselle, joka, tarkoin tutkittua, osottaa
isointa ahkerruutta, taitoa, ja tietoa, suomalaisissa
kielen-harjoituksissa **).

*) Eipä autak paljon heistä puhuminen, ennenkuin
olemme keinon keksineet heti saaha
kaikel-laisia suomalaisia kirjan-toimituksia käsihinne.
Tämänkin olemme jo oivaltaneet, vaan o
itiämme ainoasti tämän "Suomalaisen" enemmin
maakunnassa levittämistä, tätfi teillen ilmoittaaksemme.

**) Löytyy niitä monta meijän maassa, jotka
o-vat häntäkin paljon rikkaampia, joilla ci ouk
sukulaisia, ei perillisiä, ja jotteivät ouk
antaneet niin tenhoakaan yhteisiin maamiehellisiin
hyö-vytyksihin; mutta joihen omaisuutta tuhlataan ja
tärvätään vento-vierahilta, jotkapa vielä monesti
irvisteleevät ja nauraavat näistä itaran
kätköistä ja kokoilemisista. Muutoinkin niin ei se ouk

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 22:48:44 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/suomala-46/0044.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free