Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TSm», näin yksinäiseltä mieheltä tehty,
julkisesti asetettu, ja rahoilla ikäpäiviksi perustettu,
suomen-kielen kehoittaminen ja kunnioittaminen, on iho
ensimäinen joka opistossamme, tällä tavoin, on tullut
toimeen. Vieläpä tämä yksinäisen miehen
rahalaitos ennätti ennen niitä ylhäisempiäkin, jotka nyt
kuuluu olevan liikkeellä.
Kuin Rovasti Boucht pari vuotta siitten, täällä
Helsinkissä, vietti 1844-vuosillisen Oppiais-koroitta-r
misen (5Ragister-9)romotion), jollon häntä itekkin
vihittiin Juhla-Oppiaiseksi (^Subel-^lagister) 74
vuotta jo elettyään, niin nähessaän näihen nuollein
rakkautta suomen-kieleen, ja heiltäkin siihen innoitettu,
lupaisi hään heijän hyväksi ja suomen-kielen ikuiseksi
kunniaksi, säätteä opistollisen kehoitus-rahan; ja se
olikin näitä rahoja, joita hään nyt kävi tänne
tuomassa. Silloin se oisi kyllä ehkä ollut
ensimmäinen koko suomenmaassa, joka kielemme hyväksi näin
rahoillaan oli ikuistanut nimensä; mutta tällä välillä
ennätti jo toinenki, niinikään kunnialla meiltä
kaikilla muistettava, Kuopion Rovasti, Herra Tähti-mies,
lienkellinen Oppia Matt h. J n g m a n , pistäitä
tähän väliin. Niinkuin jo tunnetten ehkä, sääti
hään viimeisen vuuen alulla, 83 vuuen vanhana,
sata (100) Ruplaa Hopiassa vuosilliseksi palkaksi
erityiselle lapsen-opettajalle Kuopion kaupunnin
alem-maisessa aljet-koulussa, jonka piti suomenkielellä
opettamaan suomalaisia lapsia ensimmäisissä
tietojen aiheissa; jonka tähen hään täksi tarpeheksi
lahjoitti Pörvon Henkelliselle Papis-Jstunnolle
(Äon-ftflorium), ikä-päiviksi, sen siihen vastoa v*in
pää-sumnian, seihtemän salaa ja viisikymmentä toista
tuhatta (1750) Ruplaa Hopeata*).
rahan paljous, mutta heijän käytös joka tuottaa
siunauksensa; sillä on nühty vähemmilläkin
varoilla, ja typö-tyhjillälcin, aikoin saatettavan
suurempiakin asioita kuin näillä; ja on uskottava
näihen lcansan-aiUtajoihemme, jos näköövät
ensin hyviä heelmiä näistä vähemmistä laitoksistaan,
vastapäin ehkä toimittavan toisia suurempia.
*) Muuan toinenki toimikas, ja maan-ralckaimmia,
Herra Vuoren-Neuvo (Bergs-Rådet) Joh. Julin
oli aikoa tätä ennen, nuon 1820 vuuen paikoilla,
toimittanut Turussa yksinäisen, omalla
kustannuksellaan asetetun, Bell-Lankasteri-koulun; kussa
lapset opetettiin ja luetettiin suomeksi. Mutta
tämä lienöönki jo hävitetty, eli muuksi
muutlu-nunna, l;osk’ei hänestä siitten ouk kuulunut sen
koommin. Paihti tätä, oli niinikään Herra
Luutnantti Odert Gripenberg (sekin harras ja
o-piltaan perso mies) häneltä, yksinään, ensin
asetetussa, ja Haminan Sota-koulun kanssa siitten
vuonna 4825 yhistettynä, aljet-koulussa, muissakin
optn-aineissa hyväksi ottanut suomenki kielen; ja
jota vielä nytkin, siellä harjoitetaan, mutta
ainoasti 2 tuntia viikossa. Vaan muualla ei
ouk koko Suomenmaassa, meijän tietyvissä,
Suomi uskaltanut suutansakaan avata, kaikissa
meijän opin-lailoksissame. Ainoasti muutamassa
pitäjän koulussa, ja aapis-lukemisissa ovat käyttä-
lloksemme emme saatak olla sanomatak,
näi-jen molempien, meijän maassa ensimmäisten,
esimerkkien — näin yksisillä rahan-säätöksillä suomenkielen
harjoittamisihin, yhteisesti ja kirjallisesti hyövytteä
koko kansakunnan tievollista ja henkellistä mielen-
valaistamista–lähteneen papillisesta säävystämme;
jonka monet muinoisatkin ansiot maamiehiänsä
si-vistyltämään, aina ovat meiltä muistettavia; ja joka
toistaa, tässä säävyssämme, vielä nytkin löytyvän
napa-juuren meijän kansallisehen mieli-harjoittamisehen.
Porvon Hippakunnan kunniaksi, ovat molemmat
häneen kuuluvia, ja Savolaisia vielä kumpainenkin.
Toivomme toella jotta tämmöiset kuuluisat
esimerkit, annettu näiltä molemmilta
pää-vanhimmil-ta (seniorer) meijän papillisistamme, mahtaisivat
sytytteä ja kehoiltoo ei ainoastaan nuorempiakin
heijän joukosta, mutta myös muitakin
maan-ystä-viämme, astumaan heijän askelillen, vaeltamaan
heijänki tavalla.
Toki oli jo näitäkin ennen kolmaaskin
Savolainen, Kopioittaja Pää-Valvojan Toimituksessa
(Äo-pijlen wid ^rOkurators Smbetet) Öppiainen Sten
Sture Arvidsson — joka oli ennenkin aina
eläissänssä, niinkuin hänen vanhempikin veljensä
(meiltä kaikilta hyvin tunnettu, Kuninkaallinen
Kirjastoja Tukhulmissa) syänimellisesti rakastanut tätä
omoa puhettamme — kuolemaisillaan, kirjallisessa
jälkeen-säännöksessään 19 päiv. Huhti-kuuta v. 1843,
asettanut ja säättänyt jotta kaikki hänen
omaisuutensa, joka nousi 20 tuhanteen Ruplaan paperissa*) piti
kuulumaan opistollen, sillä eheiI a että veron heistä
piti vuosittain annettamaan yhellen,kahelien eli
kolmel-len oppivaisellen, jotka enin työskentelivät
Suomenkielen kirjallisissa harjoituksissa.
Opisto otti jo kaiken hänen irtonaisen
omaisuutensa vastaan; mutta hänen heimolaiset, jotkeivät
tähän mieltyneet, ovat tästä nostaneet riijan,
tahtovansa laillisesti saaha tätä vainajan, heiltä la’imat-’
tomaksi kahottua, säännöstä puretuksi ja
kumoutetuk-si; josta paraikoa riijellään. Kumma ettei yksikään
meijän lento-lellistä ouk tästä hänen lämpöisestä
maamiehellisestä mielestä ja rakkauesta puhunut niin
mitään.
neet omoo kieltänsä, nykyjään myös hyväksi
otettu näinnä aikoina pietyissä sunnuntai-kouluissa.
*) Meillä on jo kauvan tavaksi ollut isolla
rahoin-auttamalla kustentaa oppivaisten matkustamisia
maissa muissa vieralussa, heijän tietojansa,
sillä enentämiseksi, ja saahakscmme eli synnytteli
heistä aikoa myöten kunnollisia virka—miehiä;
joka on meistä hyvä ja kiitettävä. Mutta kerran
näitä saatuamme f vaikka ilman ansiotammekin)
emme ymmärräk heitä kyllin arvata, heUtäissämmè
heitä kehoittamatak, ja vielä toisinaankin,
tarpeel-lisimmisansa, ilman auttamatakkin joka on meissä
paha kyllä, ja tapa hyvin moitittava.
Toivotamme kaikkia tulevilta ajoilta, ja tuntemattomilta ;
mutta nykyiset, vaikka hyvin tunnetut, heitetään
sillä välillä turvaamatak. Paremp’ pyy käissä;
kuin kaksi, oksalla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
