Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
♦) *i ’ ■ • ’ ■ * fi; »<*,>: ff V."
: • ■ - • v Ju*,- il • * ’ • ’ ■ • ’
Lauvanlaina, 4:nä päivänä Huuhti-kuuta, 1846.
K» 11.
r.entolehti Suomalainen, jata
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantaina,
£nIos-jaetaan kello 5 ilta-puolella
orhin puoiiia, Palmqvistin
kiviiituu-rissa, Esplanadin pohjoispuolimiuaisen
kavun varrella, maksaa täällä
Heisin-kissa yhen Hopee Ruplan, vuuessa, ja
60 kop. puolesta; mutta haettu postin
kautta muuanek, maksaapi vuosikerta
15 kop. ja pnolen vuuen 9 kop. enämpi.
Küuluttelemisia ja muutaik
ilmoittamista, jota tahotaan pantuksi näihin
lehtikin, maksaa8kop. joka rati eli rivi,
johon luetaan nuon
arvolla50puustavia-Ykslnäisiä Numeroita ei myyvä.
Huomenna, joka on Palmu-Sunnmtaki, saarnaa:
Khupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Kappalais’~
Apulainen, Majisteri af Enebjelm f seka Suomeksi
etta RuotiksiJ.-Ehtosaamaan, määrätty
Kappalainen Blomqvist (SuomeksiJ; maar.
Palvelin-Apulainen Snellman f RuotiksiJ.
Henki-Varjeluksen Suomalais-TarlSampuvaislen
Kirkossa: vaara Pastori Lillström f SuomeksiJ.
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väestön Kirkossa,
Väestön Saamaja, Vapaherra Rehbinder (Suomeksi).
On niitä miehiä Hämeessä,
muutamia muuallakin.
(Jalko ja loppu 9:estä Numerosta).
Olimme jo lakkaaneet puhumasta meijän
Lammil-len matkustamisestamme, ja moni on ehkä outtanut
meijän jotakin myös «anovan siitäkin asiasta, josta
ensin oli puhetta, ja joka saatti meitä sinne
mäne-mään; mutta haastellessamme Lammilaisten olosta,
em-me tahtona katkaista sitS, eli siihen sevoittoo semmoista
joka oisi kannattanut meitä muihin aineisihin.
Pit-käksipä se muutenkin tuli tämä kertomuksemme, mutta
kftska harvoin ehkä saahaan semmoisia esimerkkiä
puhuaksemme, niin paremmin on hyviä
toimittamaan kuin pahoja. Nähtyämme, tässä,
talonpojal– lisenki miehen, yksinään, vaikuttaneen enemmin
hy-veä kuin monet muut yhteisesti, *) niin —- mitäs mei-
•) En soisik mielellään Lammilaisten ottavan
pa-hakfi mitä olen puhunnut heijän
käräjän-käyn-tista ja muista laitoksistaan, muinon siellä
ollessani; silla mitä omilla silmilläni olen nähnyt,
en saatak tyhjäksi sanoa. Ite etten kyllä ehkä
keksi tämän ison eroituksen teijän tavoissanne,
joi kahotaan vanhaan ja nykyiseen aikaan, silla
jan tarvihtee Saksasta Kultalaa hakea, kuin on meillä
Jahkola Suomessa? Ja parempi Jaakkolan
onnellisuus, kuin Harjulan onnettomuus; eikä ole tarvis
joutavia mielen-juohuttelemisia (fantaster) kuin on meillä
totuus käsissämme.
Arvattavahan se oli että siellä, yksissä
ollessamme, tuli tästä muisti- tahi kulta-rahastakin puheeksi.
Kuin kysäisin heiltä, kuka sen juonen ensin oli
heijän päähänsä viskanut, kunnia-rahoja kuslenlamaan
tahi muita muistimia, eli —- mistä miehet ensin
ottivat tätä miettiäksensä, asiata aateliaksensa? Niin astui
Jaakkolainen ees, ja, puhuissaan muihenki puolesta,
sanoi: kauvan olemme jö oivaltaneet, niihen
ainokaisten—>jotka, harvoin, meijän maassa jotaik
vaikuttaa-val, tahi työskentelevät, Suomalaisten hyväksi —
aina tulleen, omiltammekin, unoutetuiksi, eikä
miksikään kahotuiksi; mutta muita muikkaria, meillen
jonninjoutavia, niitä kyllä kiitetään, palkitaanpa miten
paljon, kukkuroitaan kunnialla, Niin, hyvä herra, ei meistä
huolik yksikään; no eipä se ouk kummakaan! Sillä
kuin ei muistetak niitä milloinkaan jotka Suomea
har-joittaavat, ei yläältä, ei alaalla, eipä kerran
keskelläkään, niin kuka siihen rupea, jos olette työkin sen
tehnyt? Näissä mieli-murheissamme tuli meillen kuuluvilten
Herra Lehtorin Runebergin, Porvossa, — joka jo ennenki
ruohtalaisesta runomisestaan oli armolliselta
Keisariltamme saanut 4000 Ruplaa paperi-rahoissa,
vuo-sillisiksi hyvlntekiäisiksi—nyt äskenkin samoista
lauluistaan saaneen kunnia-rahan Ruotistakin. Silloin
kaivoi meijän syäntämme, ja pistiimme vihaksi,
heijänki — Suomenmaassa syntyneinä, kansastamme
kasvaneina, — joita palkitaan papiksi, ostetaan o-
verkkaisillaan se on tapahtunut; vaan meijtin,
joka lähes kahteenkymmenteen aastaikaan emme ole
käyneet teijän kylissä, pisti tämä heti silmahämme.
Muutakin en ole Jaakkolaisestakaan puhunut, kuin
kertoinut teijän omia puheitanne, ja mita itekkin
olen kuulut ja nähnyt. Ktitoksiani, niinkuin
lai-toksiani, ovat asiata myöten, eikä kennen mieltä
myöten; niin huin on lapauksemmekin, kiitteä
hyviä, moittia pahoja, missa heitä vaan
tavattaisiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
