- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{11:3}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

jat, eikä yksikään nyt eneSn heijän hintaansa hänelle
koroittanut, kerran tätä hänen puhettansa kuultuaan.
Sillä tavalla osti hään koko korillisen (vakallisen)
Suomalaisia kirjoja; ja sai vielä tapaturmaisesti
Hc-brealaisenki Raamatun, jonka hään, erheyksessään,
luuli olevan suomalaisenki kirjan; ja joka nyt,
muijienkin joukossa, sai vaeltaa VVenäjäsehen.

Emmeköhään myökin mitään hyvää oppisik
tästä köyhästä Wenäläisestä sotamieheslä ? Kuinka
monta eikö meissä löyvyk, jolla ei ouk ainoastaan
vaimoa, mutta lauman vielä lapsiakin — eli suurta
perettä, ja jok’ei kuitenkaan, heijän hyväksensä ja
huvitukseksensa, ouk raahtinut ostaa ylien ainoankaan
kirjan, mihjn eivät ouk oikeen pakoitettu, ripillen
päästäksensä ja naimisihin männäksensä — eivätpäliän
ouk ostaneet omallakaan kielellä, sitä vähemmin
vie-rahalla. Miten monella Isännällä, hertoissa niinkuin
talonpojissakin, eikös ouk paljon alusväkeä; ja miten
monella sepittäjällä (fabrikant) kaupunnissa niin kuin
maallakin, ei olek paljon näitä opin poikia ja
työ-rahvasta: olettenkos vielä millonkaan heijän
henkel-liseksi miclettelemiseksi, pyhinnä ja jouto-aikona,
ostaneet heilien kauniita Suomalaisia kirjoja?
Häpiäk-seni en taliok kuullakaan monen teijän vastaustanne
ja esteitänne; oppisittenhan toki tästä venäläisestä
sotamiehestä miten teijänkin tulisi käyttäitänne.
Viimeksi vielä kysymme siitäkin säävystä, jonka asia
on harjoittoo kansan mielellistä ja ltenkellislä
valais-tamista, oletteko ies pitäjän tiiieliillennekääii
ilmoittaneet uusien Suomalaisten kirjoin ilmistymistä, sitä
vähemmin kehoittaneet ja auttaneet heitä, näihcn
hank-kitossa; joihen joukossa nämätkin kolmet Suomalaiset
lento-lehet ovat, monestapäin kallioin, sovcltuvammat?

i i t i t p ä du;

(Toinen vertaus).

SSttoni anoo allakasta hywiä fäitä saahaksensa,
moni wiirilleik wihelteä: tuoppas tuulet tutthiammat,
tahi wiimat wihmakkaammat! Dtnkoileemat
fumpais-takin, molempia palwellahan, gupa hywä funtpai;
sella; lupaawat — waan tokfo pitääwät?

Anna, weikkouen, mähäistä — tuulta,, ijästä ilmoo,
Päimän nuoren nou|ennosta! Anna poutainen porota,
anna katmis päimä-paisteh, jotta fuiwais heinä kulta,
törkyjämme tehessämme (sanoi heinä-miehet wiirille).
SKJirpu lupaifi lujasti, päiwän-päästä wiimmrfjftfin.
ßupaifl r- maan ei pitänyt.

SBiru wiru mirpuiseni, waru waru marpui.

seni! Æannaf faakkoifl kaloillen, laitak founais näils
len mailleit, tuoppas tuulenfi merestä, etelästä
etü-heitä, jotta me meriset miehet, Äala-miehet kaikki
kansia saijlmme saalistaif sanoa, Ahin aarta
arma-tella (sanot kalamiehet wiirille). SDBirpu lupaift
fu-jastt, kahen kolmen päiwän päästä, wiijen päästä
mummetkftkm. SupaifT, - waan ei pitänyt.-

WUl "»anhafkin waolla, kyntömiehet
fnnnök-sella; kuules kuules kultaiseni, mUn$\ikkojintuiseni,

mihin ftirrät jtlmiäiji — jieltä tuuletkin tuloowat, min?
nek purstois pyörähtelet, häilähytät hännälläift —
|tn-nek pilwet piirtefeiksen, ween-warat wäänteleiksen.
2nop-pas filmäis luotesehen, läpi lännen läahyttele, jotta
saataijiin saetta, uuoita nuoskan nousemia, kasteen
ko-wän kaatamia; kaikk’ on kaiwot kuiwillehen, ojan poh*
jat ontollehen, lätäkköt läkähtymässä, lehteet
löykähyt-tämässä; pellot pöllyywät pcrona, touwot pci|i
to-mahtaawi, waikeuoowat wainiolla (sanoi kyntomiehct
wiirille). SBirpu lupaifi lujasti, kahen kolmen päiwän
päästä, wiikon päästä wiimeikftkin. gupaift, waan —
ei pitänyt.

<Pojat puhuiwat merellä, rauleriwac
faiwa-nric-het: mihin nyt on tuulet tullut, mihin kaaretki
katon-na, kuin ei kunluk Äuuron maalta, eikä lainkaan
2apin maalta ? SEßirpuiseni warpuiseni, tuulen kuikka
fultueini, laskek Umat irroillehen, tuulet kynfistäii
fyhäjäk: tuulen tursaat turpomahan, ilman reunat
rieh-kuinahan! <J)äästäk poifa’pohjoisesta, koin-korwalta
kohemtaf, jotta kurjat fulkiftmrne, meren tietä
mäntäi-fimme, kyyillä kykenemällä, myötäisellä möyhkywäßä
(sanoi merimiehet wirwuUe). àßirpu lupaifi lujasti,
kahen kolmen päiwän päästä, wiikon päästä
miim-meikftkm. 1’itpaifi, waan — ei pitänyt.

Niin älkeätte siis paljon luoliako ylpäläislen
lupauksiin! Sillä heisiäkin — moni virkkaa niinkuin
virpu, moni vastaa niin kuin vai-pu, kauniisi* kyllä
kaikilfenkin, joka miehen miellä myöten, suloisilta
suun sanoilla, lämpöisellä läylennöllä: mieli toista
niiettelööpi, toista aina aatfeleepi; eikä käynöönkää™
kätensä aina toista auttamahan; sillä heijän, niinkuin
meijän, lupaukset fuiskahtaavat, käkäykset
keikah-taavat.

io tuli ilmoja ijästä, aifa ryöppy päiwän alta.
Sßirpu mirkki, noin faneli: täst’ on kaikillen kaloillen,
kaikill’ kalamiehillenki! Annan kyllä kyyin teillen,
puuskan puita-purstoiflllen, mäitnä maallen matkohinsa,
raimoillen rapaifemahan, kimillen fihisemähän.

ftikft läiskyt lännestäfin, luottiin tuulet
luote-hesta. SCDirpu wirkfi, noin saneli: Tuos on laitos
laiwallemie, aika puuhat purjillenne, alloja ajelemaani
tyrskyttä tyrkhttämääni! ßähe pnrfl lentämähän,
lii-nafiipi liuhomahan! ^okka kohti muihen maihen, perä
suoraan Suomenmaasta.

Tuulr pohjasta porotti, ftrinfttf wiimat
wiuha-fasti. SOBirptt wirkfi, noin saneli: Sftänkee pellen
perfantohon, maihen kaikkein kaiwantohon, mainiot
wakoamaani; otrikft ojittamaani: muutamia
mullokset-leti, muutamia kijnnökscllett, aatrait työtä auttama»
han, luotinien lopettamahan I

Tufi rankaifèt sateetkin, mettä ränteet
räiskyt-ttmät. SCDirpu mirkki, noin saneli: täß’ on henki
hei-’ nillenkin, kasteh katmis ktikkaifrllen, jotfei heijät pouta
polttais, paahtuis päimän paistehella, jotfei
kolla janoifi, Offi jnomatak olifi.

Niinpä tapahtuu monestikin, kuin kerran rupea
tulemaan —ylähältä ylitä päätä, silloin tuloo niinkuin
tuisku, läheltäiksen niinkuin läisky: mihin saapi,
siihen sattuu — mihin pääsöö, siihen päätyy;
tapah-tuupi tapaturma, onni toisen, toisen surma. Palkat
tuUmilLen tuloopi, pahoillenki palkinnosta, kunnia

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 22:48:44 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/suomala-46/0049.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free