Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
letten, m. m. niin silloin se on tämä
mielen-luon-torine joka näissä vaikuttaa teissä, ja on liikkeellä;
mutta millä tavoin "tämä tapahtuu, eli mitenkä (millä
keinolla) ulkonaiset niinkuin sisämmäisetkin
johtalta-miset synnyttää meissä näitä mielen-vaikutuksiamme,
se on meiltä selittämätöin, niin kuin monta muutakin.
Nyt on kaikkein tietojen pää-tarkoittamus,
että ymmärryksen valaistamisella (tällä henkellisellä
tiellä) johtattaa mielemme, eli sävyttää ja
mielistyt-tää tätä sisäöistäkin luontoamme; sillä
siveyttääk-sensä tapojammekin. Tähän tarkoittaa myös
uskomuskin, eli Jumalallisuutemme; mutta loisella tiellä,
ei ymmärryksen avulla, mutta uskon kautta, joka on
annettu hyväksi, eli lahjaksi, yksinkertaisillen, ja
niil-len joill’ on vähempi Iätä ymmärrystä — ja
vähänpä sitä tahtoo olla meillä kaikilla. Tämäkin tie
on kyllä henkellinen,. mutta toisessa tarkoituksessa;
se liikuttaa mieltämme,, ei ajatuksiamme; ja se usko,
joka on kyllä itekseen meille muu ulkonainen joh—
tatus, telillään sisälItseksi eli syämmelliseksi, sillä että
sitä meissäkin harjoitetaan; jonka perästä se myös
suorastaan vaikuttaa tähän sisimmäiseen
luonloliom-me, sillä että se ensin hyvin murheullaa ja särkeä
tätä mieltämme, eli sisällislä luontoamme
(katumuksellamme) ja siilfeni jälleen taas häntä lohtuttaa
luottamisella autuuteen, jolla se häntä (sillä (avoin)
onnistaa; tarkoittava tällä lienkelli.slymisellämme, eli
niinkuin tätä kuhutaan "uuestaan syntymisellämme", ta—
pojemmekin parantamista.
Multa nyt löytyy vielä kolmaskin tie, joka
tarkoittaa tätä yhtä, nimittäin tätä meijän henkellistä
luonnistumistamme, mielellisellä muka»
harjoittamisella; mutta joka tie on luonnostaan varsinnik
luonnollinen, ei hetkellinen, koska sillä vaikutetaan
aistiemme kautta suorastaan mielellemme. Tämä
tapahtuu mielemme huvittamisella,
korkeom-massa eli h en k eilisessä’ muka tarkoituksessa; jos
kohtakin tämä mieli-huvittelemisemme, eli tämä meijän
mielytteleminen, syntyy luonnollisista aineista ja
asioista. Sillä niinkuin tietomus vaatii ajatuksen
k a ra is t a m i st a, uskomus taas mielen
rasittamista, niin vaaitaan myös tässä hänen toellista
m i e I y 11 e 1 em i s t ä. Se on arvattava kaikkien
maan kansojen — olkoon vaikka minkän kielellisiä,
mielellisiä, ja uskovaisia—kernaasti mieltyyvän
tämmöiseen onnelliseksi tuntemiseen, eli autuuteen
saa-tattamiseen; kukin, muka omalla lavallaan. Mutta
raa’at ja harjoittamattomat kansat, eli
tointumat-tomat mielet, eivät nekkään tähänkään puutuk, tahi
jos puuttuvatkin, niin se on varsin puuttuvaisesti ja
viheliäisesi i. Sillä niinkuin henkellisellä tiellä
ensin tarvitaan, tievollisuucssa, ymmärryksen
valaisemista; ja Jumalallisuuessa, syämrnellislä turvaamista
ja luottamista; niin tarvitaan myös tällä
luonnollisellakin tiellä aistien, niinkuin mielenki, ensin
siihen harjauntumista ja totuttamista (eli viljelemistä)
tahi heijän henkellisyyteen herättämistä. Tämä
tapahtuu kaheliakin tavalla, ensin luonnon niinkuin
luotujenkin oikealla o i va 11 a m i s e I la - ei tarkoin
tutkimisella, sillä silloin se kannatlais meijät jo
tie-tomuksen tielle; eikä myöskään hartaallakaan (soke-
alla) uskomisella, joka taas veisi meitä uskomuksen
tielle; mutta ainoasti heijän oikealla mielellisellä ja
henkellisellä oivaltamisella. Toiseksi syntyy tämä myös
t a i I e i h e n, cli i h a n n a is u ue n, ha r joi 11 a m i se 11 a
korkehimmassa muka tarkoituksessaan. Tämä
"Jumalan tuntemisemme luomisen töistä", niin kuin tätä
myös kuhutaan henkellisissä kirjoissamme, eli hänen
ilmaunfumista ilianteheissa, saattaa kyllä olla, eli
tuntea, avulliseksi harjoitlajoillensa, toki ei täyvelliseksi
eikä lohtuttavaksi; sillä havaihtemme tätä autuutta
enemmin ikeän kuin ympärillämme (ulkonaisesti) kuin
meissä (sisällisesti).
Jos jollonkullon e. m. kauniinna kevät- tahi
kesa-aamuinna, päivän nousulla —eli iltaisilla, hänen mailien
Iasketcssa—näät koko ympärillistösi, taivaan ja
maan, kuvattu ikeän kuin sulassa kullassa, kuulet
visertävien lintujen riemu illern is ta, ja henkihtät tätä
terveellistä, ja kaikillen luovuillen virvoittavaista,
il-man-raittiuutta — etkös tunnek silloin ihteäisikih ikeän
kuin onnellisemmaksi ja henkellisemmäksi? Etkä
tunnek ainoasti, mutta olctki myös, jo
tuntemisel-laisi. Samallatavalla, kuin — talvisinna öinnä,
selkeällä säällä — näät taivaan laen säistävän, täynnä
tuhansittain lukemattomia (sulien ikeän kuin silmäänsä
iskeviä) tähti-sikeriä, eli kuin selität pohjoisen
palavan ja sähisevän, totia silloinkin havaihlet
mieles-säis jonkun liikuloksen, joka ikeän kuin kohottaa, elr
nostattaa, mieleisi ja ajatukseisi taivaiseen, päin, ja
veteä luonloisi, eroitettu maallisista murheislais, ellei
juuri rakastamaan, niin toki ihmettelemään tätä
ääre-löintä laitollisuutta ja viisautta. Eli jos kuulet ukon
ääntä, tulla iskeissään jolla taivaat loistaa, tahi
seisoskelet kosken kovan j-a kuohuvaisen partahalla, niia
silloinkin tunnet mielessä is halun palvella ja
kun-nioitloo häntä, jonka työksi tätä arvellaan, ja joka
tässä osottaa käsittämättömän voimansa. Eikä se
ouk ainoastaan luonnon suurimmat ihmeet, ja
tapaukset, jotka tästä meitä muistuttaa; ne pienimmälkin
hänen synnyttämiänsä, jos tarkoin vaan heitä
kahle-let, voivat tätäkin teliä. Jos kurkistelet’ e. m.
vä-häikkyisihinkin kukkaisihin. tahi niihin
pikknruik-kaisimmihrnkin luonnon’ elaviliin,, niin kaikki heissä’
ilmoittaa tätä määrälöintä rakkautta, viisautta^.
kauneutta ja voimaa, joka tavataan heijän luonnossa ja
laitoksessa, liijoitenki jos. tarkoitetaan sitä
laitolli-suutta, jolla hyö kukin, järjestään, toimiltaavat
askareitansa, ja suvunsakin sailyttääväl; ja jolla osottaa—
vat — meilläkin olevan paikan, luomisessa, hei jän monta
ylhäisemmän, täytettävänä.. Mutta eivätpä kaikki
tätäkään keksik; ja jos hoksaavatkin, niin toiset
oivaltaa sen enemmän, toiset vähemmän, silä myöten kuin
heijän mielikin on enäinpi henkellisyyteen päin
harjoitettu tahi harjoittamatoin, eli muutenkin luotu hei—
lä-syämmclliseksi.
Taiteiksi mainitaan niin muolon niitä
taijol-lisia harjoituksia, eli synnyttämiä, jotka tarkoitlaavat
teliä luonnon, meijänkin töissämme, ei ainoastaan
sil-mäilläväksi—sillä sitä saattaa jokainenkin rahjus
(ftt|]Pare, klapare) — mutta jotka toimiltaavat sen
kaikilla tavoin niin luonnolliseksi, täyvelliseksi, ja
suloiseksi, kuin näkisimme sitä ihko-elävänä, silmämme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
