Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
jotka ©livat juuri Sipolan talojen alla, ja johon
hänellä oli toki 3 neljännestä likinimäiscen. Mitäspä
tähän nyt laisi ukko Rynkynkankas, kuin ei
Tuomari eikä Maaherrakaan ollut hyvä esteä Liminkalaista
Siikajokelaisen maista. Niin mänihän vielä kerran
Lainoppineensa luokse,.neuvoa pyytämään, eli
oikeemit-tain sanliaksensa Maaherran päätöstä luikituksi ja
selitetyksi» Silloin tapaisi vielä kaksi muitakin
pitäjän Herroja olla siinä saapuvilla. Herra luki sitä
ruoliksi, ja. sanoi siitten suomeksi: "Maaherra sanoo
ett’ei hään voi auttaa ja parata Iätä asiata". No
kukas sen siitton taitaa, kysyi Heikki? "Niin mistä
sen löytää !" sanoi siihen Herrasmies, ja sitä hään vielä
kahesti ja kolmasti kertoili.. Niin kuin ei sitä
tässä löyvyk, niin löylynnöönliään silä loki
Helsin-kissä, Keisarin luonna, aalteli itekseen Heikki, jolla
saattaisi tätä lakimaltomuulta estäneeksi;, ja läksi
tyhjään tänne oikeutta ehtimään. Silla tavalla.oli hään jo
63 vuuen vanhana, marssinut Siikajoella Helsinkiin,
70 peninkuormoa,. joita hään oli käynyt puoli
neljättä viikkoa; tässä neljä päiveä oltuaan, läksi hään
samoa lielä takaisin *). Paihli siJä oli hään. käynyt
Sälöisten, kaupunnissa, 8 penink.. päästä,. Mittarin
kirjoa hakemassa, ja nähnyt monta vaivaa ja kulunkia.
Kuin selitimme, Majherran antaneen
hänelle-laillisen luvan,, mainittujen. Asetuksien mukaan,, ottoa
Keräiseltä poisi veneet ja verkot, ja kalalki,. kunnekka
se oli vahinkonsa suorittanut; ja jos ei hään vielä
niitäkään totellut, eikä niistä sakoistakaan kuin
Maan-Oikeuessa hänelle fjnnelaan, niin silloin vasta
Maaherra saatti’ antoa epuuta, koroilctulla sakon
liaas-tolin, — niin sanoi ukko: "no kuin oisi vai sitä
selittäneet minulle, kolonani, niin enliään minä hullu
oi-sik tänne lähtenyt, oikeutta hakemaan". Kennen tässä
nyt oli vika? Moni syyttää kyllä ehkä Heikin olleen
hyvin tuhman, kuin ei tuota ymmärtänyt- Vaan
eihän se taitanut lukea, eikä ymmäntää tätä.
ruotin-kielistä päätöstä. Eipähän ollut tuhma;, kuin- myö
tätä hänelle selitimme. Syy oli muka, että oli
Ruo-tiksi, vieraalla (hänelle ouvolln) kielellä, kirjuleltuna..
Moni toivoo ehkä, niinknin: myökin, jos oisi muka
mahollista saahaksemme omallekin kielellemme samat
oikeuvet kuin tälle vieraallekin: että saisivat
Suomalaiset Suomeksi kirjutetuiksi tuomioitansa,
Suomalaisilta virka-miehiltänsä, tahi että heilä
kirjuleltai-siin kummin tahansa, ruoliksi lahi suomeksi, milen
asianomaiset sitä vaatisivat; niinpä telillään monessa
muussakin maassa, kussa kahla kieltä nouvaletaan,
ja tehhäänpä niini meijänkin maassa, sota-asioissa, ja
muutamissa muissakin, kussa kahta kieltä (Ruottia
ja Wenäjätä) kirjutetaan rinnatusten.
*) Sillä tavalla oli häntä juoksutettu 1!)0
peninkulmaa; menettänyt 50 päiveä, pailiti muita
joutavia kuluja ja rahan-kustannoksia.
ÄifäJfi Suomntnifictrt $t)ttJaUiöiöta.
Oiowasti Boucht, Juottolasta, josta wiimen
mai-rnttiin ( I0:ssä Numerossamme) on jo männyt «Ökna-
lahan. Tuonelahan tovkahtannut. Tästä kotiisak lähteis*
sänsä lie hään tiellä kylmistynyt, koska heti, kotiinsak
tultuansa ,kääntt)i kowaan tatuihin; josta pääft 13:nä
päiwänä 9J}aaliskmua, 74 wnnen wanhana. 5>oiö on
wanha waipunnt; mutta heitti muistin meillen,
muil-len merktkft nimensä. Niinkauwan kuin suomea
©uo-messa puhittaan, opetetaan Opistossa, ei häntä unho»
tetak, eikä mänek mielestämme. "DJioni löytyy meissä,
joka, eläissinp, luuloo olewansa hywakin eläin, kinmi*
astaan kuuliiwainen; mutta kerran kuoltuansa — hauta
haisoopi pahallen, karwaakjlpa katkuapi, tahi työstä
tyhjästäkin — mullallansa mnistuttaapi..
Nyt taijamme myös ilmoittaa teillen mitenkä;
afia on käynyt Arwidssonin lahjoittamisen kanssa.
Tarkemmin tästä kuulustettuamme, löywämme Oioas»
tuwan-oikeiten, tässä kaupunnissa, päättäneen: jotta kan*
tajan, ynnä wamajan fisäreu-lastensa kanssa, piti
opis-tolfa takaiftn saamaan 15,000 Diikftä Oluotin welka-ra-^
hcissa, jotka luettiin olewan kiintiätä omaisuutta; efu
wastoawan wainajalta, isänsä perästä perinyttä, waan;
ftiten poift-myötyjä, puoli Mikkolan wero-rusthollia,,
kolmannen osån (Saksalan ruunu-rusthollia, ja neljän-
nen osan k il än wero-tilasta, Sokiasten kylässä, 93a-
lasjoen pitäjästä. Tätä tuomiota wastaan weti Opisto
aflan £owrätin tutkinnon alle, joka, 17 p. ©larrasfnutav
ei ainoastaan wahwisti 9iaastua-cikeuwen päätöksen —
ja tuomihti kantaioillen wiijennenki osan SKSarsahän*
nän wero-rusthollia, jota ei wielä opisto ollut
käfit-tänyt — mutta ei ottanutkaan koko opiston puhetta kor-
wihinsa, sen puolesta jott’ei olfut opisto täyttänyt
mitä waaitaan, kosk’ ei ollut (tähän warakft) tallitta*
nut, tc.kawaarikfoon, selwiä rahoja, waan ainoasti
kuolleen welka’kirjoja.
ituin tähän wielä luetaan että näistä irtonak
ftsta tawaroista (joista enin osa oli kirjoja), jotka,
tuliwat opistollen kuulumaan, tuloo ehkä hänen
wel-kojansakin suoritettawakfi, niin löywätten että koko tästä,
antimesta, näitä pois-murettuaan, ei monta jääkkäärti
jälillen.
$<>Ja fUuttun» fe lafcioitaf Upppp. ^
eloksemme luetaan Jvanawan 12:ssä Numerossa),
mitenkä tämä kulta-kumppanimme, weli ainaik arma*
hamme, on joutunut mielen-muutukflin, aiwan toifiin:’
aatokfihin. SOtitä hään, wielä muutamia unikkoja fiitten,.
s:)ytti kankeaksi, waikialukuisefsi, wääräksi,,
ja ymmärtämättömäksi, wieläpä war|Tn waa*
ralli se k si kin, sitä hään nyt jo fahtOo tolftlla fll*
millä, koska hään "totisella huwituksella" hawaihtee
tämän näyttäwän "kielen ja lauseemme somuutta";;
jonka tähen hään, "arwatcu ©uomalaisen innollistai
ja mieluista ftsällystä, ei soi fik häntä hylykfl jou«
tuwan, mutta (paihti monen muunkin tähen) kehottaa,
hänen otantahan." ©e joka näin wilpittömästi ja jul«
kisesti tumutstaa erheykftänsä, toistaa itellään olewan
hywän syämmen, rehellisyys rinnassansa; josta
arwaam-me Æanawan moittineen meitä ei pahuettaan, waan:
ymmärtämättömyyellään. Äunnioittain meitä, näillä,
sanoilla, kääntyywät ne hänelle, itellekin, kunniakfT;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
