- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{16:2}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

siitäkifi, ettS uskalsimme piteä Wltpurin Seuran
puolla, hänen vapaalliseksi synnyttämisestä, aina
*ielä lofuva tata heijän vapa-valloliseksi
rupecmis-laan. Nlin Olamme siis nyt kumpaistakin näitä
lauteitansa tutkinnomme ala; ensin yhtä, siitten toista.

Mila hään meistä puhun, heittäisimme- kyllä
vas-s toamalak^ meijäm muka puolestamme; mutta koska
aèy toisellakin puolella, liikuttaa, ite asiaakin,
nimittäin Suomen kirjallista harjoittamista, liijoitenki
tätiä täksi varaksi aselelua Seuraa, niin — eikös
meijän pitänck tuotakin kahteleman?

"Syytlämätäk olemme uskaltanee! (sanoo hään)
«äitöksissämme hänen kanssaan, siilien vielä sevoitloo
täällä oleva t a Suomal. Kirjall. Seuraa"; Iteppäs olet
sen sev.oitlanulkin, joutavalla, jaarillamisellaisi; vaan
•liko sulla parempi lupa, kuin muilla muka,
puhua näilien Seuroin laitoksista2 Miläspä tuola
läksit niin leviästi hänen puollustajaksi 2 Niin
*yyttääköön siitten ihtiäisik, jos semmoisenna-
sisua pilimmekin.. Mutta, kyllä tunnetaan — koira
käski hänteänsä,. häntä käski karvojansa,, karvat
vasta kahisivat; myöpä karvat korvennettiin, hännän
gäätä hätyytettiin, sepä koski koiraankin
(puhuesam-me muka vertauksilla). Kylläpä tunnemme tämän
Seuran ei vielä niin sanaakaan sanoneen omalla
suullaan, tahi omassa nimessään *); sp istuu muunna
Puu-Jumalana, nurkassa, mykkänä — aina vielä
arvellen: mykkä viisas, hullu väkevä. Se puhuu ainoasti
pappiloinsa kautta, niinkuin Kuninkaatkin,
palve-boinsa kautta; ja nämät hänen pappiinsa ovat
Aa-mu-leben ja Heisinkin Sanomain toimittajat **). Eli

*) Silla niinkuin jo S:ssä Numerossa sanottiin, niin
niissä, kirjoissa!, kussa alku-leliellä luetaan
"Suo-mal. Kirjallisuuden Seuran toimituksia",
niin nämät sanat eivät merkihtek muuta, kuin jotta,
ovat hänen kiutannoksella painelut. Sillä tavalla
luetaan usseen- kirjapamajoilienkin ja muihenkin
nimet,, jotka ovat kirjan kustantaneet; vaan
nimitetään toki aina ensin heijän tekiänsä. Olemme kyllä
viikkosanomissa toisinaanlun lukeneet seuran
puheita ja tilintekoja; vaan eipä siinäkään ouk ollut
kennenkään nimi alakirjutettuna, jott’ ei niitäkään
tiijetäk ovatko .ne Seuran tekemiä, tahi
Lentolehden omia kokoon-panemia, sitä myöten kuin ovat•
siellä, heijän kol;oul;sissaan, kuulleet puhuttavan.
Mitä kumpaisetki nämät lehct ovat syytä myöten,
ja paremmilla perustaksilla, puollustaneet Suomen
kielen, hyväksi, siitä myö heitä aina kiitämme ja
kunnioitamme; mutta tätä tyhjeä, jout avata,
mieletöintä ja ajatointa, ylistämistä ja
pauhaamista — emme suvaihtek; eikä sitä yksikään
kunnon Suomalainen suvaihte (sillä se on vasten
i luontoamme’); parempi vähän puhua, tehä enemmän,
) eli paremp’ tointa Isuin paljon puhumista.
Emmekä myökään tahok näillä sanoillamme (niinkuin
Helsinkiläinen sanoo) alentaa ja panetella tätä
Suum. Kirj. Seuraa; nopeemmin tahtosimme hän-

UX ylenteä–ei lichakuitsemallä, eikä kielakoit-

semalia; mutta kiihkoilemalla ja kurittamalla^
Tahtoisimme muka päästyttää tulpan hänen suus-

toiselTa sanalla: Fiyö ovat kumpaisetkin, yhtaikoo, hl«
nen käskyläisiä ja puol lusta joita, koska molemmat,
vuorotellen, vielä ovat, ja kauvanki jo ovat
olleet, tämän Seuran Kirjutleiiat (©ekreterare). Hyö
ovat sen tähen, ei ainoasti omasta puolesta,
mutta myös Seuranki puolesta, vaaittu pitämäln
hänen puoltansa; ja niinpä myökin tekisimme, ja joka
hurskas Suomalainen; vaan myö pi’emme sitä,mitä tm
kohtuullista ja oikeata; mutta missä vääryyttä,
jouta-va i su lit ta, ja mielettömyyttä — sitä torumme ja
vastustelemme. Ompahan tämä Seura aina ennenki hyväksi
ottanut, mitä kumpaisetkin nämät hänen kasakkansa, jß
puollus-niekkansa, ovat hänellen puollustaneet; kali! —
miksikäs ei nytkin sen tekisi? — Kukapa sitä voi
arvata! Merkillinen on kyllä, kumpaistenki näihen
lehtien nyt, yhtähaavaa, eroiltaneen ihtesäk tästä
hä-nrm palvelluksestaan *) — nyt kuin juuri olisikkin
hänellen tarvis puollustclemisesta. Tähän asti emme
olek muuta heillä kuulunnakaan, kuin yhtenäistä,
kiittämistä ja kehumisia; multa nyt kuin ruelaan,
vähitellen, hänen töistään ja puheistaan **)
kyselemään, niin yksi ja toinen heistä esteleiksen, sanoed
ei guhunneen Seuran puolesta (nimessä), ainoasti
lellineen sen omalla käskyllään. Yliläpä se meille
lien-nöön, kuka tässä pujiuu; sillä asiasta myö piemme,
ei puhujasta. Multa sanomme vielä kerran, ja
arvaahan sen jokainen v ellä jos nämät Viikkolaisten
kirjuttajat ovat, omassakin nimessä, kunnioittaneet
tämän Seuran, kumarruksillansa, niin ovat sillä jp
— ihlesekkin kunnioittaneet ja kiittäneet, ja
ylistäneet omia käytöksiänsä. Parempi oisi jos muut häntä
kiittäisivät, koska nämät ovat siihen sopimattomia
dii estyttäviä (jäfwiga); sillä kiitoksia ovat kyllä
ansainneet, vaan ei joka paikassa, eikä joutavasta,
vä-hinnik kussa ovat nuhteen ja puulleen alaisia. Sillä
myökin rakastamme ja kunnioitamme tätä Seuraa,,
toki ei mielettömästi, eikä ylön-palttisesti; sillä
neäm-möhän myö hänen vikojaan, ja virheitänsäkin,
väikytään, jotta saisimme kerran omin korvin
kuullaksemme sitä, josta niin paljon puhutaan, vaan
jota niin vähän tunnetaan —jos hänellä
löytynöön-kään suomalaista puhetta, ja minkälaista? Koska
olemme nyt nähneet että 15 vuuen kiiltäminen ja
kunnioittaminen ei ouk ollut hyvä saaha niin
sanaakaan hänen suustaan, niin koitellaanpas nyt toista
neuvoa: koitellaan ellei niin monen vuuen
toru-minen, nuhteleminen, ja kielen pieksäminen voisik
päästää häntä tuosta tukkeuksestaan.

*) Niinpä e. m. Aamulainen (9Ko"gobIadet) tuosta
esteleiteksen, ja 20:ssä, ja 50:ssä Numerossaan,
veteä verukkeitansa, tämän kirjall. Seuran
ottaneen saman aineen kilvoitelluksensa, kuin olij*
ennen ottanut Wiipurin Seura, ja vielä siihen
määränneen kahta isoinpata voitto-palkintoa; josta
Saima oli syytä myöten I5:ssä Nujnerossa
nurek-sellut, ’ja jota myökin kahommc ouvoltsi, niin kuin
ei olisi muka löytynyt muitakin aineita, kuin
ottoa. heitä toisen pa’asta.
**) Sitä myöten kuin heitä kuullaan muka
Viikkolait-ten suussa.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0068.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free