- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{16:3}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

eivät sitä ite neäk. Hyö eivät tunncR muuta kuin
rahan-puutosta. Toki on jo Helsinkiläinen nyt
täytynyt tunniisloo, heillä myös olevan toinenkin
puutos, nimittäin toimen-puutos, (sitäpä rnyökin)
vaan hään syyttää siihcenki rahan-puutosta;—ja
tästäpä on riita — myö syytämme kykenemättömyyttä,
mielettömyyttä, pöyhistelemistä, ja katehtimlsta..

Eihän myö, toista kymmeniä vuolla, ole paljon
muuta kuulunnakaan, kuin tätä yhtenäistä, lakkaamalak,
huutamista ja hojottamista Kalevalasta,
Lönnrotista ja Castrenista, ja mitkä kaikki lienöön; niin
kuin ci Suomessa muka löytyisi muitakin miehiä,
jotka kykeneisivät — kynän kanssa kyntämähän,
kirjan töihin kiihtymähän;. eli niinkuin koko mcjän
Suomalainen kirjallisuus ainoasti riippuisi näihen
kalien käsissä *). Olemme moneslin jo nauranneet
näistä tyhmistä puheistanne, ja’ antaneet teijät
rauhassa. iloitella ja- riemui.tella; jotfemme sillä
vahin-koittaisik Seuran. luonnistumista. ja* vointumkta; mutia
kuin, mielcn-paisutessanne, nipeelten jo muita
kielemme ystäviä, ja kirjallisuuemme harjoillajoita*
alas-painamaan, kuin torutlcn heitä,, jotka, ilman teijän
kuuluslamalak, ovat uskaltaneet puuttua Suomalaiseen
kirjallisuuteen **), silloin kohotamme keppiämme, vi-

•) luk kin tämä Suomal. kirj.. Seura on varsin
vieras tähän Suomalaiseen kirjallisuuteen, josta se
ei tunnek eilcä tiijäk, eikä puhuit niin mitään,
enemmänkään kuin muistakaan asioista. Ja jos
puhuisikin, niin ei kirjallisuus siksikään seisoisi
hänen puheessakaan. Suomenkielen kirjallisuus on
ollut ennen tämän seuran syntymistä, ja on jä~
telienkin jääpä, jos koko seurakin hajoisi, ilman
tninkäänlaiselak vähenemätäk; se löytyy koko
kansassamme yhteisesti, ja sen juuret on tässä
hen-kellisessä työskentelemisessämme,
tievollisuutessam-me, ja kirjallisessa toimellisuutessamme. Eihän
tämä Kirj ali. Seura ole parempi kuin muukaan
yksinäinen kirjan toimittaja, ainoasti että häntä
kaikin puolin kiitetään, vaan ei tätä toista, jos
oisi k in enemmin ansaihtevana. Kylläpä jo on nähty
mitä semmoiset seurat muissakin maissa ovat
maksaneet — eivät taijak tulla verrattavaksikaan
yksinäisen työhön ja toimeen; sill’ei henki eikä äly
ouk rahoilta tahi miesjoukolla haettavana —
olkoon nämät hänen palvelluksessaan, vann ei hään
näihen.

**) Tämä teijän puheenne, onki meistä niin järkiään
hävitöin, eli toisin puolin, niin kokonaan
mie-letöin, elCemme taijak niin sanoa. Ja jos
kerran vaan sen vallan saisitten, että näin
hävittää ja kukistaa yksinäisiä seuroja, kyllähän
tiilten välleen vuoro tulisi, yksinäisiäkin [-kirjulta-}oita-] {+kirjulta-
}oita+} hätyyttämään, alustamaan, ja vainoinaan,
elVeivät olisi mulca teijän, poloisten, palvelioitanne :
jopa hyppäisi meijänkin päällemme, kuin yaan
uskalsimme tästä seurasta vähä puhua; ja kuin
tähän vielä luetaan, elfetten ite olek telineet niin
mitään, paihti näitä tyhjiä kerskaiilcsianne; ja
mikä lie seuran nimessä tehlynnäkin, eli painettu
hänen kustannuksella, niin kuin sitäkin tarkeem-

pasemme vihiojamme. Oleilen jo meitäkin monta kertaat
tavoittaneet, mutia emme ouk paljon huolineet teijHn>
puhumasta puremasta, mielen kielen kihisemcslä —
liijoinki koska näimme teissä ei kuitenkaan olevan;
teluuen harjoiltajoila *); ainoasti kuin oiitIen kovin
rohkeet ja ramakat, silloin potkaisimme
porsaitanne, piiälä vaslen pentujanne — vaan nyt on>
miekka meijänki käissä, toimi toisenki takana; sill*
on loppu leikistänne, päätös kiitos-päivistänne, itku;
pitkäsiä ilosta,.... kauvan naurannosta.. Toki
jos-yhellä puolella kuritamme, niin toisella kunniolamme,
ja, oletnme ainakin kunnioittaneet tätä Suom. Kir—
ja IL Seuraa,, ja. hänen tarkoitustansa, eikä ainoastaan!
koko Seuraa, yhteisesi ii, mutta myös erittäin
jokaista heijän osallisia, yksinäisesii. Sillä heijän
joukkoon luemme niilä r c h e 11 i s i m m i ä,. k u n n i a 1 1
sinunia, ja. maansa rakkaimmia maamiehtämme
(jos kohtakin joku liikakin hirsi olisi tuvassa, niini
ci tuosta; nyt puhiilak).. Tämä heijän maa-uskollisuus,,
ja toellinen Suomalaisuus, olkoonki aina heijän
onnensa! Mutta eihän tämä kaikki kieläk heijän usseefy.
ja monessa koliin, kovin erehtyneen, ja, omaksi
niinkuin kielemmekin vahinkoksi* ei oikeen asiatansä;
ymmärtäneen.. Sè on kuitenkin tähän heijän
rehel^-1 i sy y, t e hen sä k johon myö vielä luotamme ja
tultavaamme,. toivommekin^, sen puolesta, heijän
suvaiHtc-van totuuttakin kuullaksensa, jos kohtakin eii
kävisi juuri heijän mieleksenne. Ja koska ei yksikääÄ
ouk vielä tähän asti uskaltanut tätä heilien sanoa^
niin myö sen uskallamme — ehkä kyllä tunnetaoit
tuostaik karlluvan meillen vihamiehiä, vaikka olisi
tei!^-lä monta suurempata syylä rakastamaan meitä para^
hanna ystävännä — sill elTemme tätä tekisik, niiit
olisimmehamme itekkih yhtä syyn-alaiset. Jà
tämä onkin meijän luulossamme ainoa keino uuvista^

min tutkistellaan, niin arvelemme elVei lie enem~
min häpiäksenne, kuin kunniaksenne. Niin t. tm
taijaUenko ite, Uman kainuslelematak, lukea
kaikkia sitä rupoa ja roskoa (jok’ on teijän mukit
tekonne) kuin oletten mättäneet ja yhteen-sevoitta
neet näihin kaunihin"suomen kansan sanalaskuiliin^i.
Ja tämäik Kalevala, josta niin hullusti pöyhistÈ—
’ letten — erinnäiset laulut hänessä (jotka ovat
ta-lonpoikiin tekemät) ovat kyllä kauniit, mutta hcl
jän yhteensovittamista, eli oikeemmin sanottu
heijän yhteen^hilmmentlimista, varsin erinnäisislä jOi
vastaluontoisista aineista, (jota kiitetään teijän lyöU~
si) — mitäs sanotten muka tästä pehmeröstä?

*) Sillä miten ’ monestin ettekö olek kumpainenkin
näissä lentoleHissä, syyttömästi lähteneet meitä
tyhjillä rääväämään, tahi olleet muillen avuksi saahtu
teijän lellissänne meitä sättiä ja panetella; jé
kuin olemme vaatineet teijät ottamaan myös sisältmi
meijän vastaustamme, paljastaaksemme teijän (ëS
heijän) tyhmyyttä, niin etten Iillä sallineet; ja joi
jollon-kullon tätä tei tienkin, niin heitnten pois
para im mat paikat, johon ei puuttunut
mielenmitla-uskaan (censuren) tahi kirjutitten sinne omia
kvur-keroitanne, mitukscnlellahcmc (för att wanftäftØ
meijän sanojamme.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0069.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free