- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{17:1}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

N. 17.

Lauvantaina, f?:nä pai vana Touko-kuuta, 1846.

I.cntolehti Suomalainen, jota
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantaina,
ja ulos-jaetnan kello 5 ilta-puolella
fiocliin uuoissa, Palinqvistin
kivimuurina, Esplanadin pohjoispuoliminaisen

kavun varrella, maksaa täällä
Heisin-kissa yhen Hopec Huplan, viinessä, ja
60 kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta muuanek, maksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen 9 kop, eniimpi.

Kuuluttelemista ja mnutaik
ilmoittamista, jota tahotaan pantuksi nftihin
lehtihin, maksaaSkop. joka rati eli rivi,
johon luetaan nuon arvolla 51) puusta via.
Yksinäisiä Numeroita ei inyyvä.

Huomenna, joka on 4:jäs Sunnuntain Pääsiäisen
jälkeen, saamaa:

Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saaman, määrätty
Kappalainen Blomqvist (SuomeksiJ; Majisteri
Cygnaeus (RuotiksiJ.–-Ehtosaaman, määrätty
Kappalainen Blomqvist (RuotiksiJ.
äenki-Varjeluksen Suomalais-Tark’ampumisten
Kirkossa: vara Pastori Lillström (SuomeksiJ.
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väestön Kirkossa:
Käes-tiin Pastori Cajanus (Ruutiksi).

Väitös.

(Jatko ja loppu viimeisestä Numerosta).

"Suomalaisen syljetykset ovat lystilliset kyllä (sa.
noo Helsinkiläinen) vieläpä paikka-paikoin
sukkelatkin— i— mutta kyllä tunnetaan hänen tapansa jo
vanhuuestaan, niitä näitä latellaksensa, ja
sinne-tänne liehuaksensa v asinpu oli m maisilla
sipa-huttamisillaan".... Vaan sipaisoopa se toisinaan
oikealtakin puolelta, kuin tarvis vaatii, ja miten
parhain sopii (kyllähän sen Kanavakin toistaa); ja
vieläpä Helsinkiläinen, ehkä itekkin, kekkäisööpi
millä puolella tuntunoon. Siitten toruu hään
Kanavaakin, koska häänki vielä piti Suomalaisen puolla, ’
eikä kurittanut häntä hävittömyytestään tätä
Heisinkin Suomal. Kirjall. Seuroa vastaan. Hävitlömäksi- ’
pä on aina ennenkin kuhuttu se, joka, ilman
vilpis-telemätäk, uskaltaa totuutta puhua, suorastaan,
toisen silmiin —liljaksikin vasten näitä ylhäisempiä, eli
voimallisempia. Mitäpä me muutakaan ole sanoneet,
tästä Seurasta, kuin että yksinään tahtoi olla kukko
linnassa; — no eiköhän se siitten tuota tahtona? Niin
mitäs siitten rupeisit hänen puheh-mieheksensä!
Puhuit puheemattomasta, sanan saattamattomasta.
Kovinpa se olisiki jo itsevaltias, tämä Kirjallisuuemme
Seura, kuin ei tuotakaan hänestä tohtinut puhua;
vieläpä hänen täytyy kuulla kuivempiakin sanoja, vaikka
oisi vielä suurempiki pohatta. Ja kuin
Helsinkiläinen uhkaa meitä sanalla: "Suomalaisen täytyy
vas-iapäin opetteleita taijolla ja kunnialla puhuttelemaan

sellaista laitosta, kuin tämä Suom. Kirjall. Seura";
niin eipä, raukka, vielä tiijäk mistä kunnia on kolosin.
Ei se lähek käskemällä, eikä lasten lausumalla,
saarnoilta Viikko-sanomain; sill on totuus turvanansa,
rakkaus harjoittajansa, ystäväks’ ite ymmärrys.

Siitten sanoo hään taas: "eipähän tämä Suom.
Kirjall. Seura ouk juuri ollut hänen mieleksensä,
eikä tätä Lönnrotiakaan, jonka kanssa ovat
vehku-roineet" (hään kertoilee muka meijän sanojamme).
Oletten jo ennenkin kannelleet, meijän ei kovin
kunnioittaneen tätä Seuroa, eikä kyllin palvelleen tätä
Lönnrotin Kalevalaa *), ja sanoimme jo silloinki
teillen mitä ajattelimme kaikesta teijän kalevalasta **),
ja tullaan ehkä joskus vielä vastakinpäin siitä
puhumaan. Lönnroti on oiva mies, harras Runojen
hakia, vanhoin lauluin laatelia; mutta eihän se ouk
mikään erinomainen eläin, eikä tehnyt mitään
erinomaista työtä, että häntä muuksi sanottaisiin.
Soisimme kyllä, jotta olisi Suomessa montakin hänen
mokomia ***); mutta empähämme toki rupeek
semmoiseksi narriksi, jolta, näihen toisten kanssa,
palvelisimme häntä — runojemme Ruhtinaana, Kuninkaksi
kumartaisimme. Mutta koska tässä jo 4:nen kerran
julkisesti syytetään, meijän ei miksikään kahtoneen
tälä Suom. Kirjall. Seuraa, niin tahomme myöskin
julkisesti vastata, asian olevan varsin toisappäin. S«

*) Helsingfors Morgonblad, 1841, N:o 28; Borgå,
Tidning, 1843, N:o <9, 29; Helsingfors
Tidningar, 1843, N:o 16, 22. ,

*•) Heising[. Tidn., 1843, N:t> 14, 19; Borgå Tidn.,

1843, N:o 28.

••*) Lue Helsingf. Tidn., 1843, N:o 19. Eipä
o-lek yksikään Suomalainen vielä tullut, jo
e-läissänsä, maamiehiltänsä niin ’ kaikin puolin
kiitetyksi, kehoitetvksi ja kunnioitetuksi kuin tämä
Lönnroti: eihän sillä ole tuska uijessa,
jonka päätä kannatetaan. Hänen moneista ansioista
ei ouk vähin luettavana, hänen aina pysyneen
entisessä mieli-vakautessaan, vaikka on tullut näin
kuulluksi ja ympärin huueluksi. Muni oisi hänen
siassaan, jo vähemmälläik kiittämisellä, tullut
niin ylön ylpeeksi, ett’ei oisik jaloillaan pysynyt.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0071.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free