- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{17:3}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Niin kultainen, sinäik Suomal. Kirja!!. Seura]
Älä milloinkaan uskokkaan, älä toivokkaan milloinkaan
ruetakseisi Suomalaisen Kirjallisuuemme
päämieheksi, satikka hänen ite- eli y k si n-va 11 ia ksi,
sillä sinä olet luotu ainoastaan hänen palveliaksi;
mutta kunnioitak, kussa löyvät, miehen mieltä ja
syäntä: missä tapaat, tointa ja työtä. Autak miestä
mäessä, älä mäen alla: ja autak missä apua
tarvitaan, ilman kahtomatak, josko oisrk veikkojarsi,
vaiko vielä vihollisiaisi; siitten sinuakin muistetaan,
ansiotais arvatahan. Annak se luuloki kokonaan
männä mielestäisi, sinussa a i n oasti olevan
kirjal-lisuuemme kasvattajaa, niin kauvan kuin ei
’sinussa kuitenkaan olek sen harjoittajatakaan.

Olemme kyllä, veikkoiset, lässsä puhutellut
teitä kiivauella ja kovuuella, joka kyllä on käynyt
karvaaksi mielestämme; mutta ei se ouk pahuuclla
tehty, eikä myöskään kateuella. Tämä näyttää meistä
olevan ainoa keino, saalia teistä kelpo Suomalaisia;
jos kohta tulikin meiltä enämmin sanotuksi, kuin
pitäisi, niin sen teki kielen rakkautemme ja puheemme
palavaisuutemine: lyötcn lapset rakkalutmmal,
hautoen pajutkin paremmat. Tail lukee miehet työhön,
ructkecpas rinnallemme (sill’e> autak Iässä eneän
laiska-un istuminen). Puut tukee oinaan puhcesemme, ja
lieit-täkce tätä ruuhtiannc hiiteen! Siilien ollaan (aas
ystäviänne, parahaila veikkojanne. Ja kuin sen tietien
niin olemme ensimmäisiä miehiä kiiltämään,
kunnioittamaan, ja ylistämään teitä; eikä myö ainoasti,
mulla koko Suomenmaa on tätä tekevänä. Kauvan
v|elten,jo eläneet näillä vanhoilla varoilla, kansan

jos omalla loimella ja työllii harjoittaavat
suomalaista kirjallisuutta viljellyksensä. Kuin
Helsinkiläinen, peljästynynnär ärjäisöö: "saattaisihan sitlä
tavalla syntyä kymmentäkin sellaista Seuroa!" niin
ilolla myts sen näkisimme, vaikka olisi kaksikin
kymmentä; sillä kyll’ on maata kyntävälle, vettä
viljoin soutavalle. Mutta jos heitä asetetaan ja
perustetaan (niin kuin tähän asti) ainoasti
toisien toimella ja ansiolla, ja jo& vielä siittenik
pai-suuvat henkelliseltä xjlpeyellä, niin silloin
nään-tyyvät ja lakastuuvat itestään; sillä sikiäävät
työn tekiat, laiskat ite lakastuuvat; ja eikä se lie
ellut tätä kuin Helsinkiläinenkö pelkäisi. Emmekä
myöskään kieläk täm&n mßyisenki Seuramme
hyövyttäneen meitä, muihen toimein toimittamalla
(emmehän to/ii niin kiittämättömiä olisik) vaikka
on toisellakin puolelta ehkä vahinkoittanvtkin.
Mutta tätna hänen kyötymys on sen tapainen,
että sen taitaisi kuka tahansa — vaikka tuhma
falonpoikakin — tehä,. joka varoillaan oisi tahtonut
kustentaa näihen kirjoin painamista. Sillä myö
soisimme, ja toivoisimme, jotta Seuran työt oisivat
luonnostaan enemmin tievolliset ja hetkelliset,
kuin ainoasti rahalliset. Sillä koska sen
toimii-tajatki ovat tievollisimmat miehet meijän maassa,
niin oisivat toki velvoitetut levittämään tietojansa
Suomalaisille maamiehillensä, Uijaksikin kmn
o-vat ilelleen omistaneet sen kuuluisan nimen:
"Suomalainen kirjallisuuen Seura."

saa luilla sanoilla, koottu kylän ympärillä, toimella
talonpoikaisten. *) Suomi outtaa teiltä, ja on jo
kau-vanki outtanut, jota kuta jalompata, jota kuta
var-mempata, kuin näitä köyhiä keräillyksiä, joista
nytkin kehutaan. Kuin etten tätä tahok, ettenkä tahok
ettenkä taijak, niin.

"Heretkeetten heittäkeetten
Paremmillen Laula joillcn,
Taitavammillen runoillen;
Kaikki käypi karvoilleni,
Puhki korvani puhuuvi,
Läpi pääni läylenläävi
Viepi viikoksi iloni."

Yaan lähetäänpä vielä kerran puhuttelemaan tätä
Helsinkiläistämme.

Hään sanoo: "jos vaan olisi tällä Seuralla
rahan varoja, tointa kyllin tarjoksi (disponibla förmå»

gor) jo koko maakin avuksensa"..... (vähäp-

päs se vaalii) niin–-mitä siitten syntyi»»

muka? Eipä se tuola mc il le r> sanonut; eikä hään
tienyt sitä itekkään. Niinpä my ök in saattaisimme sanoa:
jos olisi njeitlä—kultaa kuusi tynnöriä, sata
sääliviä hopeita, päässä miellä vtijett mielien, uronkuufft
irska| tnsl»... . jos olisi! — ja,|Os olisi! .. .. Vaan kuin
ci nteiHä lälä olek, niin on tyhjät tynnörimme,
santaa täynnä sammiomme; ja — niinpä se taitaa o!l*
Se «ranki kanssa. Sillä kitin puuttirapi hänellä toin’a,
ja on voimaakin vaella, maallista ja henkelIistä, mu*
kysyisimme — mitäs sillä siitten löytyy, paihti näitä
tyhjiä Viikkolaisten ja Helsinkiläisten kerskauksia?
"Hänellä löytyy (sanoo Helsinkiläinen) voima loimekti
virkistyvä" (mistähän täm«1 nyt tuli? — etkös kuulek:)
"synnytelty, osallisuutensa tuntemisestaan, tässä yksin-

*) Meillä on jo 60 vuotta ollut tämmöisiä Runm
kootuksia, jopa painetuinakin, jos eivät kohta ouk
turvonneet painollaan, niin ovat yhtä arvollaanS
Niitä on siittenkin jo monelta tehtynnä ja
lisät-tynnä. Vaan ei ouk yksikään vielä uskonut
Suomalaisen kirjallisuuemme seisahtavan heiliin, jos.
alunki synnyttäisivät. Heijän suurin, ja pian
ainoa, arvonsa on jotta osottaavat meillen kansan
vanhoja mielen juohtumisia, ja runollista
kielen-käyttämistä. Tätä oivaltaan jo nykyisimmistäkin
runoista, ja vähemmästäkin varasta. Kuinka
kauvan mvelitten muka näitä keräilläkserme ja
kokoellaksenne — tahi liennöönkö teillen joku
töi-nenki parempi tarkoitus heistä ? Meillen näyttäisi
kuin oisi jo aika Jolink parempatakin toimiltoor
sillä etten työ näitä kuitenkaan saak kaikkia
kootuksi, jospa vielä kävisitten keräilemässä
elinaikananne. Sillä sità mynten kuin vanhoja
hävitetään niin uusia aina synnytetään. Ja
uskatsiiA-mepa vielii myskin sepitteä heitä semmoisia, ettei
suinkaan teissä ouk eroitt ajoita ovatko ne meijän
tekemiä, vaiko- hansan vanhempia. Eipä, tuo ite
Lönnrotikaan ouk tuohon ymmärtänyt, koska jo
montakin meijän omia sanojamme (Wrser) ovat,
muihen joukossa, luettavina vanhoina rumina
hånen Kantelettaressansa„

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0073.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free