- Project Runeberg -  Suomalainen Vuonna 1846 (N:o 1-23) /
{18:1}

(1846) With: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.



f.entolehti Suomalainen, jota
toimitetaan joka pyhätöinnä Lauvantaina,
ja ulos-jaetnan kello 5 ilta-puolella
låoeliin puoissa, Palmqvistin
kivimuurina, Esplanadin pohjotspuolimmaisen

kavun varrella, maksaa täällä
Heisin-kissa yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
60 kop. puolessa; mutta haettu jiostin
kautta muuanek, inaksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen 9 kop. enäinpi.

Kuuluttelemista ja muutaik
ilmoittamista, jota tallotaan pantuksi näihia
lelitihin, mnksaaSkop. joka rati eli rivi,
johon luetaan nuon arvolla50pulittavia*
Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.

Wi 18.

Lauvantaina, 16:nä päivänä Touko-kuuta, 1846.

Huomenna, joka on Rukous-Sunnuntaki, saarnaa:

Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan,
Kappalais’-Apu-lainen, Majisteri af Enehjelm (seka, Suomeksi etta

RuotiksiJ.–-Ehtosaaman, määrätty Palvellus-

Apulainen Snellman (RuotiksiJ.

Benki-Varjeluksen Suomalais-Tark’ampuvaisten
Kirkossa: vara Pastori Lillström (Ruotiksi).

Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väestön Kirkossa:
Väestön Saarnaja, Vapaherra Rehbinder (SuomeksiJ.

Uskon Kauppias.

Oletan kyllä kuulleet mitenkä paavin aikana
laitettiin miehiä, jotka matkustivat ympärin maita, ja
tarjoivatten kaupaksi, hyvään hintaan, syntien
anteeksi saamista. Tuhmat ja yksinkertaiset ostivat
näitä, minkä jaksoivat, autuaksi tullaksensa; ja
kauppiaat palaisivat tästä takaisin, omaan maahansak,
i-solla rahalla, naurain näihen tyhmyyestä ja
autuu-tehen pyrkimisestä. Mutta paavin uskon
hävittämisellä, hävitettiin meistä myös tämä mielen
pimeytemme; ja, Lutheruksen uskolaisilla, on
mielen-va-ionsa ja Jumalan tietonsa, parahina saattajana.

Nykyisin eivät kyllä uskallak, niin julkisesti,
petteä teitä; sillä selkäänsä nyt saisivat (vaan ei
rahoja) jos tahtoisivat kauppaa lehä. Kuitenkin ei
nytkään syytäk rukoillak: "Valvo Herra, rakas
taivaallinen Isä, meijän ylitemme, ja varjelek meitä
•ilta kavalalta kiusaajalta, joka aina ympärimme käypi,
ehtien ketfi hään saisi ylös-nielläksensä; annak meille
armojaisi, että me vahvalla uskolla, miehuullisesti,
häntä vastaan seisoisimme"!

Sillä nytkin moni meistä kiusataan, vaivataan
ja vaaitahan. Vaan nyt petetään teitä toisella
tavalla: nyt tahotaan teiltä jo ehkä takaisin tämä
teijän uskonne, rahojen tahi muihen maallisten
etujen tähen; — tämän uskomuksemme, jossa löytyy
meijän tään-aikuinen ja ijankaikkinen autuutemme. Jos
kysyisimme teiltä, möisittenkö isänmaanne,
hallituksenne, tahi vaimonne, lapsenne, eli mitä^teiliä on

rakkahinta, niin vaslaisitlen — ei; sen tehnöövät
petturit ja valapattoja!. No möisittenkö kunnianne
uskonne, oman tunnon rauhanne, ja syämmen
levon-ne, niin siihenki vaslaisitlen — ei. Silloin möisitten
jo ihtennekin, ruumiillisesti että henkellisesti; sillä
Jumalan uskomme ei ouk myötävänä, eikä
vaihetta-vana. Olkoonpa ne eri uskot minkä tahansa;
kul-laki olkoon oma arvonsa, silTemtne myö mielik
heitä ylentää eikä alentaa; mutta joka hylkee
uskonsa, minkä maallisen voiton tähen, niin hään on
hyvä myös hylkemään Keisariansa, ja pettämään
i-sän-maatansa; ja semmoinen on meistä, ja kaikista
rehellisistä hyljettävänä; ja sanoisimme hänestä —
antaa mänevän männä! ei huolta hävyttömällä, työtä
maansa myönehellä.

Siihen Jumalan uskoon, kuin olemme jo lap~
suuestamme ylöskasvaneet, olemme jo niin
harjaun-tuneet, ja on syämmessämme jo niin juurtunut, jotta
kaikki meijän henkellinen olentomme, ja
luonistumi-semme, perustaiksen sen päälle. Jos nyt tätä
meijän uskoamme liikahutetaan, tahi poisi otetaan, eli
toista siaan sovitetaan, niin silloinki kääntyisimm
rauhattomiksi, kaikessa meijän elämisessämme. S«
on jo suuri synti, yritellä toista vietell&ksensä, eli
toista uskostaan pois-houkutellaksensa; vielä suurempi
saaha häntä tässä narratuksi; mutta suurin synti oisi
kuitenkin sillä, joka — maallisesta voitosta, heittäisi
luovuttaisi, ja hylkäisi uskonsa.

Suomalaiset talonpojat ovat usseen sukkelat
puheissaan ja käytöksissään, jota seuravainenki tapaus
loistaa, koska muuan muukalainen uskon-kauppias
(sanotaan olleen Turkkilainen tahi koiran-kuonlolainen)
tuli meijän miestä kiusaamaan, näillä lauseheilla:

Ah, Kultainen! mischäsch schinun on Jumalasch?

Siinä missä sinunki; yksihän meill’ on
kummallakin.

Ah, meill’ on monta Jumaloa. Meill’ on schuu~
ret Jumalat, a meill’ on pienet Jumalat. Meill’ om
Jumalat kirkoschscha, a meili’ on Jumalat
huonche-scha, a pyhä risti rinnasschamme; a meill’ on
kul-laschta Jumalat, a on hopeeschta Jumalat, a muuschta
kalliischta kivischtä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 20:33:28 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/suomala-46/0075.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free