Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ja-ralastajoihen täytyy nyt, suurella vaivalla, ja syvässä
lumessa, metessä, hakea ja ylös-ehtiä näitä
Suomalaisia kevyitä rekiä, saattaaksensa hei jät takaisin
tielle; mutta enin osa tätä joukkoa jääpi,
pimeen-päässä, rotkoissa tahi vilmäköissä, eli näissä
paha-tilaisissa maissa, keksimäiäk. Vieläpä sitäkin toelui
sanotaan, näihen sala-kuletlajoihen (smuqtare) siilien
totuutetuilla lie voisi lla olevan tapana, ensimmäisellä
tilaisuuella, (tahi kuin vaan jäävät valliltaan väheäkään
perään-kahfonialak) irti-reväistäksensä, ja juosten,
täyttä nelistä, kotiinsak palatak, ilman kelienkään kiini
antamatak. Kaikki mitä (ässä käsitetään, hevoiset
rekineen, valjaineen, vieläpä ite kauppa-miesten
kaiutkin, pois-myyvään huuto-kaupalla. Entisten
Isäntien salaiset asian-valvojat, pyyläfivät saalia heitä
siellä osloaksensa, ja nostattaavat heijän hintaansa
niin korkeisehen, jotta esimerkkiä löytyy, jollon on
maksettu 100 ja 200 Ruplaa Hopeata, joutavasta
suomalaisesta luuskasta, joka korkeiseen oli 20 Kuplan
maksavainen. Jos tarjot nousoo tähän mahot lomaan
hintaan, niin, vähä ennen kaupan lyöntiä, kaikkein
silmät käänläiksen, tiijuslelevaisesti, runsaan tarjojaan
päin; ja yksi ja toinen sanoo hänellen, nuon hiljan
kuullen: varoitak iliteisi, ntak vasta vaaria
lammas-tais, taijat muuten Iässä vielä toisenki kerran saaha
ostoa hevoiseisi, uuestaan, samaan hintaan. Meijän
täytyy muutenkin, puhuttuamme tästä meijän
naapu-rilaisten laimattomista laitoksista, toimien vuoksi
sanoa, jo!t’ei milloinkaan synnyk heijän kanssa verisiä
tappeluksia, niin kuin kyllä monestin tapahtuu
luoteisilla rajoillamme. Suomalaiset, jotka kotonansakin
ovat tottuneet järjäslyksiliin, rauhallisuuteen j*
kuuliaisuuteen, heitteävätten, nähtyänsä kokeensa jo ilmin
tulleen, kaikki pois luotaan, ja mänettäävät kuormiansa
ja valjaitansa; sitä vastoin saavatlen
kauppamie-hiltä, hevoisistaan, linkatun vahinkon palkihtamisen.
(Vasta lisäksi).
£*itt»at ia Seipttvif*
(SCertaus).
3ossa kussa maassa oli kielto, hallitukselta, annettu
alamaifillensa, syywä muuta teipeä kuin mikä oli
merkitty Sluunun merkittä, ja watmisternt Oiutinun
leipuritta. Tätä tehtiin sulasta annosta ja helleyestä,
jott’eiwät nämät uskolliset ja tyynutapaiset atamai»
set pitännä, ymmärtäinättömyyellänsä, sewoittoo fiweä,
fawea, poroa, tahi muuta myrkyllistä ainetta leipä»
hänsäk; joka olifi koko kansalle ollut waarallista,
ite kullekin warfln wahinkollista. Taikinansa alustaa,
saiwatten kukin kyllä kotonansa; mutta eipä ollut y»
rittämistäkään fitä leiwäkfi saaha, tahi uunissa
pais-tattoo, muuatta kuin näittä leipurilla, eikä
toiwoen-kaan tuosta syömistä olewan, omakfi tahi muihenkaan
tarpeekji, wieläik (itä wähemmin myömistö, ennen
fuin flihen enfin üiuunun wartiat, (tutkiat eli
kahto-ma-miehet) oli nimensä panneet. 3te pää-leiptirillen
oli ainoasti oikeus annettu wehnäijiä walmistoo, tehä
juhla-kakkaroita, pyhikftpä piirakoita. saatuaan
tätä lupaa, ostiwatten elonsa mistä waan huokein
saiwatten (ja huokiapa se on huono ainakin) ja
lei-poiwatten monta tuhatta tynnöriä, tulewillenki ajoille»
tarpeekji, jott’ei pitänyt olla huolta muilla muka
lei-wottajoilla, uuniansa lämmittelemään; ja jos homeh»
tuiwattenki leipänsak, tahi ummentuiwat, niin syötä*
winähän ne oli kuitenkin: kukapa niitä moittia toh»
ti, ioifj’ oli hakattu Dluunun merkki, mmi pantu
rnerfihtajän? SJionellen muullenki leipurille oli aino»
a«ti lupa annetut, mikä kyrsän fypsytteä, mikä
möy-kynki möykyttää. Niin hywästi ja wisaasti oli tässä
maassa kaikki toimitettu ja laitettu.
(Suurin osa nmmärtäwäisen kansan sääwystä,
maistettua tätä, oijik kyllä mielellään ehkä suustaan
poift sylkenyt tätä 3,l|nc>lai1 wiljaa, (jos oift waan
mitenkään käynyt) kuin ei ollut hänessä eneän suu*
ruksenkaan makua, ei suolaista sukua, eikä lainkaan
hapanta. ^Pk|tnkertainen rahwas syöpi ja filmaa;
mutta eipä sekkään tahtona tuohon oikeen mieltyä,
©yötyä fitä, tuli aina laihemmak|t, waan ei liha»
wakji. Niin ntpeiftpa fiitten jokuu, tarkemmasti, tut»
kist.l:maan näitä wanhoja waroja; ja näyttipä toekji
leiwottajoihen ei seulotmeen eika puhistanneen elonsa,
eikä poroakaan hänestä poifi-karistaneen. Dliwatten
myllyssä jauhattaneet rusuineen ruumenineen, aiwan
kaikki akanoineen; eiwätkä olleet wielä fiittenkään
kyllin kypsekjt saarnieet, waan toifinaan tahastakin
heittäneet. Änin nyt saiwatten tätä kuullaksensa, te»
kojansa tieteäksensä, niin kaikki wanhat leiwottajat,
nisu-jatthoin seulottajat, säkki=suunki neuloittajat, huu»
hun tästä nostiwatten. SJlikä hyppäis lnuwan kanssa,
mikä hiitekouknllansa, piakalla pääfi pakoon.
£Gaan nuo miehet merkittäwät, jotka pantiin
paimeneksi, kateltihin kahtojakfi, tekiwätten temppu»
jansa, mieltä myöten tahtoansa, omin päin, toisin
ta-woin. 3oka leipa kuin waan nostettiin nonjemaan,
tahi pantiin paistumahan, katehtien kahteliwat, wa»
roittiwat, wahteliwat. Toiset jauhot haisteliwat,
toi-set suullaan maisteliwat, kuoren päältä koitteliwat,
sisällystä moitteliwat. 3a Pä nimellä haukkaijiwat
aina suuhttnsak paraintmia paloja. oliwat leiwät
jo hywinki kohonneet, käyttehestä kerenneet, sitä pan»
tiinpa pahaksi, luultiin noijan nostanneekfi, paha-henken
paisimneekfi; hiiwan terwakfi tekiwät, pihkaksipa pilk»
kaifiwat. missä waan, heijän mielestä, tuntui
wähä suolaista, fitä ftitten syyttiwätten, tuumaiflwat
tuli-kiweks’, pirun-paskaks päätteliwät; jolloin leiwät
rikki lyötiin, murskukftpa muserstwat. Oifi kyllä mo»
nikin leipuri, mielellään kypsyttänyt näitä jalkeen-jää»
nökfiäkin; waan eipä siihenkään annettu walta. ©ill’ei
suotu, eikä saatu, kansa kaikki kateskella, semmoifla
selitellä, näitä pursuin puremia, fora-hampaan hakkoo»
mia. ©illäpä leipäin piti olla täyttäwåiset arwollaan,
— näöltään, ell’ei painoltaan. 3a mitäpä ne miehet
rukat tähän nyt taifiwat muuta, kuin sewoittoo mitä
waan käfihinsak saiwatten, näihin waellifihin paikkoin;
joihen paikaksi paniwatten — wäheä pehmeä pöpäröä,
tahi muutakin tahasta, liki-laskoista wahäistä, wuhää
wanhaa wanuketta. Sßalittiwat • kyllä JpciliititPfclleti,
jopa koko kansakin walitti; mutta mitäspä ftitä laffl?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
