Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6i fe tullut sen paremmakfi. SEßieläpä pantiin
sota-miehiä, wiik(I«suita parta-päitä, wartioihenki warakft,
fahtomaan jotta nämät tekiwät toimensa toella,
käyt-tiwatten käskyjänsä.
Niin olikos se flitten tekiöihen syy, waiko lei*
»ätt laittelioihen, että syötiin flinä maassa huonoa
leipeä; waikka kaswatti kyllä wihannan wiljan, maa
riistanki ripiän; ja waikka kyllä niitäkin löytyi, jotka
osaift uunin lämmitteä, taijlt taikinan alustoo, kyrsät
fgp|Ikfi saaha?
Olemme käsittäneet kirjoja, täältä tuolta,
talonpojilta, Pohjanmaalta että Savostakin, jotka ovat
lähettäneet "tarinoita,", näihin lehtiin pantaviksi.
Vasta-taksemm> tähän, saamme sanoa, että oisimme
mie-lelläänki nouvattaneet heijän tahtoansa; mutta
muistutamme, ensinnik, tämän telien pää-tarkoiluksen
olevan, harjoiltoo teijän mielenne vakallisimpihin ja
Suomen kansalle kalliimpihin asioihin, Uijaksikin
kielellisihin ja kirjallisihin, eikä näihin tyhjiin,
jou-taviliin, jaarituksiliin; joita saalien, mieltänne myölen,
kyll-kyllä, näistä muista Viikko-Sanomista. Toiseksi,
ovat kaikki ne teillä tänne lähetetyt jutut sen
tapaiset, ellei yksikään heisiä, meijän mielestämme,
ouk tähän sovelluvainen; jonka tähen heitä ei
myöskään oletak sisään. Kutienkin toivoessamme teijän
ei tuosta närkästyvän, eikä senlähcn laimin lyövän,
vastakin, (änne lähälteä mieli-tekojanne, lahomme,
koska tästäkin jo arvataan teijän semmoisiakin
halajavan, toisinaan, nuon ajan ratoksi, ja pulieen vaihoksi,
toimittoo teillen, omista vanhoista muisti -
varoistamme— ei joutavia juttuja, mutia loellisia
tapahtumisia; ja valihtisimmc, vielä silloinkin, mielellään,
semmoisia, jotka liikuttaa talonpojallista säätyä.
Tapauksia.
I.
Mitenkä Huutl-Järvälle käyvään.
Rantasalmen pitäjä, Savossa, oli kauvan, muista
pitäjistä, kuultu, pitäjämiestensä siviäslä ja siivoili—
sesta käytöksestä, kuin myös heijän paremmasta
vaatteen-parista, ja herraslavaisista tavoislansa. Tämä
luetliin. toella, heijän muinoisen Rovasti
Cygnaeuksen ansioksi *), joka oli, näistä silloin melkeen
raakoista talonpojista, synnyttänyt toisen, kokonaan
uuen, enemmin sivistyneen, ja tavoissa harjaunluneen,
*) Herrastavaisia tapoja ei ouk suinkaan
talonpo-jtssa ansioksi luettavana, enemmänkäUn kuin ta~
lotipojallisia tapoja, herroissa; silla ei teista ouk
herroiksi kuitenkaan, jus kävisitten vaikka
silklci-kaulUanoissa ; vaan jouvuttenhan silla, vaan,
ta-lonpoikiin narriksi, ja herrojen hyljyksi; mutta
puhtaus, siveys, kunniallisuus, tnyöskin
kunnioit-tamisuHS, nöyryys ja alhaisuus (toki ei siksikään
(ajallisuus) se olkoon teijun kunnianne; antavan
teillen aina arvon ja ansion.
kansan; toeksi yhen miehen toisinaan toimittaneen
enemmin, kuin koko hänen aikansak. Seuravainen
tapaus tätäkin joksikin osottaa.
Talonpoika Tahvana Kämäräinen, Tuusmäin
kylästä, Rantasalmella, tuli kerran, asioillaan,
Rovastinsa puheiden; vaan tuli joka-päiväisissä
vaatteissaan, hajallisissa ja rikkinäisissä repaleissa, vieläpä
virsuissa, ja silmät liiritlelivät liassa. Cygnaeus oli,
muutamia päiviä ennen, ollut kylän-lukua pitämässä
juuri hänen talossaan, ja tullut siinä kaikilla tavoin
hyvin pietyksi, Iässä rikkahassa koissa.
"Hy\eä päiveä, Herra Rovasti!" sanoi ukko
Kämäräinen, tultuansa hänen kammariin, ja milt’ei
oi-sik jo ojentanut kälensäk, terveyksiä ottamaan.
Rovasti kahloi ensin pitkällä hänen päällesäk, eikä
virkkanut niin mitään. "Kukas sinä out?" kiljaisi hään
viimmeiseltä, puoli-vihasluneena.
"Eikös Herra Rovasti minua tunnek? Minä olen
Kämäräinen, Tuusmäeslä; kävitlenhän Työ minun
luon-nain, viikolla, kylän luvussa".
Nytpä kahloi Rovasti vielä ouvommasti häneen,
ja sanoi vihloin, hyvin hartahasli (suuluksissaan
ole-voinaan): "Et sinä ouk Kämäräinen! Kämäräinen on
yksi rehellinen ja kunniallinen, siviä ja siivollinen,
mies; kuin hään tuloo Rovastinsa luokse, niin hään
pesöö silmänsäk, pukecksen puhlaisihin, varsin
juhlavaatteisiin; ei se virsuissa vipeläk, eikä kasvot
karstaisessa. Et’ sinä, hunsvotti, ouk koko tästä
pitäjästä. Mistä lienet muisla pitäjistä: mänek
Jumalan nimeen! (ja siihen liittoon avaisi hään hänelle
jo oven, männäksensä). Kämäräinen vetihen hiljain
takaperin, suunsa avoamatak; ja kiitti kuin pääsi
uksesta ulos, hävästyneenä ikään kuin vanha kettu,
sankoista kerran irli päästyänsä. Vieläpä ukko,
porstuassa, raapi korvan-taustansa, ennen kuin läksi
ko-tiinsak, kahen peninkuorman päähän. Siellä pani
päällensäk paraita, ja tuli loisena päivänä takaisin,
pappilaan. Silloinpa Rovastikin jo heti tunsi hänet,
anloi kättä, ja sanoi: "hyvä päivä, napurin Isäntä!
tässäpä kävi öylöin muuan (mistä lie ollut) kylän
koira, joka sanoi ihtesäk Kämäräiseksi; vaan minä
sanoin hänelle, kyllä Kämäräisiä tunnetaan: ei se
ouk semmoinen sika; ja ajoin häntä tästä
tipo-tiehen-säk". Kämäräinen vaan kumarteleiksen,
kimftrteleik-sen, eikä virkkanut niin mitään; iloitteliinhan vaan
itekseen, päässeen niin hyvällä kaupalla; ja luulikin
jo Rovastin, petyksissään, öylöin ei tunteneen häntä.
II.
Huliutnnnko Häntä Kerraksi?
BJuon 30 vuotia siitten, paituutti Tohmajärven
pitäjän Nimismies Björkman (jota muuten
Fältkom-missariukseksi mainittiin) talonpoikaa Tietäväistä,
Kemiön kyläsiä, samassa pitäjässä, käräjihin,
herjää-misestä; siilä muka, että oli sättinyt häntä
häntä-herraksi. Kuin juttua huuetliin eteen, niin kysyi
Lakmanni Poriltani vainaja, Tietäväiseltä: "oletkos
sinä kuhtuna Herra Fällkommissariusta
häntå-her-raksi?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
