Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
pienen kauniin kartan, joka kuvaille molemmat
puoliskot meijän niàn-pa Ilosta m lite, ja erittäin vielä
Europari maa-osaa uine) viisi erinäistä kirjulosta, kukiin
erityisellä kirjiillajallakin, ni.ivnsäk .siilien
panMiia-tak; eipä nimen m»rkkiänsäkään. Tä nä vieratla itinen
(ujosleleminen) jos koilla joiltavakm, joka oi
nuo-ruu-n, lujaksi’ vasta-alkav:tis»n, omainen, (oi koon k i
hänen kauniin tapanvi) ilinoillaikseit siinäkin
jolleivät saattaneet me|llen tätä kirjaansa Iitillään
esipuheellakaan. Nw eipä tuota paljon tarvittukaan, sillä
ni-mrfokseslääit a ivol itslansa jo arvataan, ja lunielaan
kirjan liieltu.i. Tämä osa, joka jo mahtaa olla
monenkin t«*ijän käsissä, on kirjoiteltu ei ainoistaan
Varsin selvällä Suomen kielellä, mutta sanoisimme
inyos kauniilla Savon puheella, ellei hänessä vielä
toisinaan, paikka paikoin, löytyisi tätä vanhaa
vai-vallisla kir|oitus lapaa, joka meijän silmässämme
kokonaan täfvääpi tätä puluista ja parasta Suom-a.
(Jatketaan).
^uom4lais(>t Pietarissa.
. Olatko ja loppu viimeisesi» Numerosta).
4£ui’ecikin hetkellä jolla-kulfa huvittavalla, se on
ryypäyksellä virvoittavaisella, on Suo.-ivtlairtenkin
pu-Jkelias ja iloinen; hänen synkkä (jäykkä) luonlonsa
poisi-hajahtaa kuin pilven hattarat; Itään iinoliutlaa
Vaivansa ja huolensa, liään elelee j* virkistyy.
Totta kaikkeli tapaat häntä joHoii-knllon kapukanki
tienoilla, tahi viina-kodissa, kussa löytyy »»Maisia
lykyliisiä lään-taivaaHisra asiijairtia;. ne laulaa vat
Sli|en jaksaaval, jotka vaan laulaa muka
taitaavut-ten, jos kohta hi ma Iak ia et oisi luonnut heiiä
lau-lajoiksi (tahi antanut heilien äänestä niin älyä).
Ne laulaavalten kaikki yfitilaavaa, nitilfa jokainen
itekseen omalla tavallaan, eikä yksikään heistä kiiulek
toisten perästä,, mutta ainoasti iluesäk päällä.
Heijän laulunsa on tirhollinen, länsittä vainen *). ja at van
yksitapainen, kuhunkin vaihokseert (ftrof) kuuluu
neljä väliä (takter); ja laulajainen osotlaa nyt,,
innolla, käsillään ympärillänsä liehuessaaa, ei
huolivansa niin niisiäkään, vähä kyllä kesiään. Hetkeä
myöhempänä taijat sa tavata sama i laulajaa,
istuvainen känissään, Wiipurtni .tiiliin tuolla pijølla:
poik-ki-puolin näissä pyörähtävä isissä ja ratiseva isissä
rattaissa, riiput tain päätänsä, ja polvet, fiiili-kotikktiina,
koukerossaan, torkkuu liään,. niillVi ktioliana,
uupunut unessansa, kunnekka hään äkkiä havaililee,
löytävänsä, oikealla, vai väse ma Ma, tien†punlella, ra vihin
(ojahan) kaatuneensa.
Toki tuloo minun kuitenkin arvollaik sanonksein,
kaikista Suomalaisista ei löytyvän yhtäkään, joka
eisi varsinaiseksi juomariksi mainittavana **): vaan
•itä vastoin on tämä kansa kiitettävänä selveyteslään.
•) Miilu mtotilla? Kuin ei filt Suomalaiset iteli
taijak tanssia, niin tansitianvat to’;i muita.
••) N’) mitkå ne siitten m likaisivat tien ravissa?
Vaan niin kuin on jo sanottu, nün t Iissä Ln-
yinskin puheessa ei ouk paljon pontta eikä perää..
W. Kilpiselle.
0 Hirn on puusta puhua,
Mäen päällu mldlötellä.
jKehoital nieilä, Kanavassa, tahr joita-kuil»
muitakin "yksiiyisiä n.ie|.rä", oMàmaan, "pää-asiaksemmef
tieteisiä ja k i rj II i s i a aineita". Vaan onhan
kaikkikin aineet lievolliset ja kirjalliset, jos lieitä
tievolfisisli ja kirjallisesi i toimitetaan. Niirt pnhuk
siilien, jotta sinua yinniäm-ltäisiin; vaan ajaltefeppas
kulienkin airta ensin niiläs puhut; joiI’ei sanottaisi
sinusta: tyhmän syän aina suussa,, viisaan suu
sy-ämmessä.
Vaan taijammo, arvoamaTa, toki ymmärteä sinun
tahlovaisi "sellaisen tiHo-lehen’’, kussa er ainnaslaan
kaikkia uusia Suomeksi paineluita kirjoja maainic—
hiilemme juliste! taisi ja ilmoitettaisi (joTian tätä
Viikko-sanomissamme tehäänkin); mutta kussa heitä
myös, Inlkimisen nimellä, hyvin kiitettäisiin, eli
pahoin moitin a isiin. Niinpä myökin mielellään
soisimme, jos kuka »ert vaivan otlaisi päällensä!> tätä
tehäksensä; kuitenkin emme siilien ketään yPyläk.
Vaan saaltaisillian tuota lehä ilekkin. Kirjiila
veikkonen "vi valuit a", ja lähätäk tänne tekojaisir niin
kyllä heitä painetaan, hyvän maksun eistä; mutta
hae siilien itekki lukema-miehiä. Tok*"
muistutamme että’ kosk’ei motinkaan kielellä *ynnyk ilman
vahinkotak, toimittoa meijän maassa sellaisia
tic-to-lehliä, mitenkä »e siitten suomeksi syntyisi? Se
kannattaisi liiinninkollen *). Olihan tuo "Mnemosyue"
.,*) Eipä tämä Suomalainenka-an, vmikka tyllå
puhuupi yksinkertaisia asioita, kamattaisHc
kusta nnitksi anta r jos häntä mirani to painat tirisimme.
Vaan kuin ite kirjufirmmt. itfkkin painamme,
häntä toimitamme, niin sillä tok’ henkeänsä rhkät
säilyttää; mutter jes laihaksi muuttuu, eli
laiskaksi paneikse», niin syytä k ihtiliisi, luin
ett ymmärrät häntä paremmin muka syötteä.
Kyttäpä vielä muistetaan Au»» joku kirjallansa r
meitäkin yliii kelioifti ’oimitta maran
suomenkielistä lento! rhteä, (Jok’ ei tuohon luhoitmtakaan
tarvittu); ja to’isti silloinkin ’’itiä sen kaltainen lehti
oli tarpeellini n", ja sanoi: "kyllä minä rahin
auttelisin kirjottrfenilla,. että kehottelisin t ii wän
tienolliset niitä ottamaan", mutta pahoinpa petti
puheensa, eipä kuuluna kumpaistakaan. Kuin ei
liiyvyli läänistään, kituhtk koko kylästään, muuta
kuin 2 Suomalaisen h o Liata, niin älilk kiitäls
häntä Suninen kielen kehoittajcrksi! Eipä siellä
mon*n pitäjän talonpojat ouk koko tästä
vrityk-sestämme kuullut puhuttavankaan. Parempi oisi
jos sinä, niinkuin muni muuliin, joH" on
talonpoika n kanssa paljon tekemistä, näissä teitä
neuvoisit ja auttaisit. Niinpä koska o of kerran
Kehoittajaksi ruvenmtt, ja sen päälläkin varsin
tännek lähtenyt, niin kehoitak heitit, jotka ke
hoit-tamista tarvihtonvat,. ja älä meitä kiusaa.
Ke-hoita maamiehiäisi, niillä seuluin, hyväksensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
