Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - K - kirurgi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kirurgi — klagoskri
kla
kir||urgi - (e) n kirurgia, -urgisk -t kirurginen.
1. kis (tsi:) -en -er (kiv.) kiisu.
2. kis (ki:) -en -ar (j.) poika, tenava,
nulikka; (koul.) »jannu».
kisa (tsi:) I itr tirkistellä; ^ med ögonen
katsella, tirkistellä silmät rakosellaan;
^ mot solen tirkistellä (j. killistellä)
päin aurinkoa.
kisel (tsi-) -n (m. kislet) (kern.) pii. -sten
piikivi.
kiss (k-) (int.) kiskis!
kissa I itr (j. lps.) liriä.
kisse(miss) kisu, kissimirri,
kist|a (ts-) -an -or arkku, kirstu;
(ruumis)-arkku.
kist||botten: ha pengar på ~ (olla)
kolikoita kirstunpohjalla, -lock arkunkansi;
vrt. kista.
kitslig (ts-)-£ -are 1. pikkutarkka, turhan
tarkka. 2. ärtyisä, äreä, rettelöivä,
pikkumainen; vara ~ mot ngn olla ilkeä jllk,
arvostella, repostella jtk. 2. vaikea,
mutkikas, »visainen» (kysymys),
kitslighet -en pikkumaisuus, ilkeys;
reposteleminen, huomauttelu.
kitt (ts-) -et kitti, -a I tr kitata; iskostaa,
kitt|el (ts-) -eln -lar kattila, -dal (mnt.)
umpilaakso. -flickare kattilanpaikkaaja.
kittla (ts-) I I. tr kutittaa; (kuv. m.)
hivel-lä. II. itr: det >—>r i näsan på mig
nenääni kutittaa.
kittlas I itr (dep.) kutittaa,
kitt||lig -t -are kutiava, -ling -en kutkutus,
kutina.
kiv (tsi:) -et riita, tora, kina(stelu); ~ o.
split riita ja tora; på pin ^ silkkaa
ilkeyttään, häijyyttään,
kiva I itr riidellä, torata, om jstk.
kivaktig -t -are riidanhaluinen, toraisa,
kivas I itr (dep.) riidellä, kinastella,
torata, om jstk.
kjol (tsn:) -en -ar (vaat.) hame; hänga i
~arna på ngn riippua jnk hameissa
(hameenhelmoissa). -linning -en
hameenvyö-tärö. -regemente naisvalta, hamevalta.
kjort|el (tsu:) -eln-lar ks. kjol. -vägen: gå
~ mennä naisten selän taa, hameiden taa,
hakea naisten apua. -välde ks.
kjolregemente.
kjus|a (ts-) -an -or noro, notko; rotko.
1. klabb -en -ar halko, nalikka, pilkkeet
(tav. pl).
2. klabb: hela ~et (j.) koko »roska», koko
töskä.
klabba I itr: 1. snön lumi takeltuu.
2. tuhria, liata; ~ ner (sig) ryvettää
(itsensä); ryvettyä.
klabb£öre takkala keli.
klabbig -t -are likainen, rähjäinen; (lumi)
takel tuva, takkala.
klabbsnö takkala lumi, takeltuva lumi.
1. klack -en (teat.) palkattu
kättentaput-tajajoukko; (urh.-kilp.) huuto|joukko, (j.)
-sakki.
2. klack -en -ar kengän|kanta, -korko;
slå ~arna i taket olla kovin riehakas;
slå ihop ~arna (sot.) iskeä kantapäät
yhteen, (leik.) luut kasaan.
klacka I tr panna uudet kannat
(kenkiin).
klackjärn (jlkn.) korkorauta.
kläckning -en (jlkn.) uusien korkojen pano.
klackring kantasormus.
1. kladd -en -ar luonnos; (koul.) konsepti;
skriva ~ till ngt (ngt i kirjoittaa jnk
(jhk) konsepti; jag skrev två >—’ar till
uppsatsen kirjoitin aineeseen (kirjoitukseen)
kaksi konseptia.
2. kladd 1. -et töherrys, tuherrus, patustus;
hutilustyö. 2. -en -ar (hnk.) töhrys,
tuh-rus, »porsas»; patustaja, tuhertaja;
epäkelpo.
kladda I itr töhertää, liata; raapustaa;
~ igen tahria liisteriin; liisteröidä kiinni;
^ med ngt tuhria, ryvettää jhk; ^ ner
(sig) liata, ryvettää (itsensä),
kladd|er -ern -rar ks. 2. kladd 2.
kladdig-t -are likainen, tuhruinen, siivoton;
limainen, liukas, tahmainen, niljainen;
(juoma) käymätön; (hnk.) humalainen,
päihtynyt, juopunut,
klaff -en -ar läppä; (geol.) liuska;
(pöydän) laskulauta; (vaat.) lämsä.
klaffa I itr käydä yksiin, sopia, täsmätä,
klaff||bord sarana-/linkku-, läppä|pöytä.
^bro läppäsilta.
klaffel (lääk.) (sydämen) läppävika,
klaff sits (puus.) sarana-, lasku [istuin,
linkkutuoli.
klafs (int.) loiskisi läiskisi lits (lits)!
klafsa I itr litistä, lonksua,
klaga I itr, tr 1. valittaa, jör (hos) jllk; Gudi
~t! Herra paratkoon! ^ sin nöd för ngn
valittaa hätäänsä jllk; jämt ^ på ngt
aina olla jtk huomauttamista jllk; ingen
kan ^ på honom kukaan ei voi sanoa
mitään hänestä (häntä vastaan); ^
högljutt valittaa ääneen. 2. (Iak.) vedota
ylempään oikeusasteeseen,
klagan: en >—’ valitus; utbrista i högljudd ~
puhjeta ääneen valittamaan,
klagande I. (a. tpm.) valittava; (ä. m.)
surkea. II. (s. Iak.) kantaja, kantelija,
kan-teluntekijä.
klago||låt valitusvirsi; voivottelu. -muren
(Jerusalem, juut.) valitusmuuri. -mål
(Iak.) valitus; känne; anföra ~ hos ngn över
ngt valittaa jllk jstk; lämna, ngns <—»
utan avseende jättää valitus huomioon
ottamatta, -rop, -skri valitushuuto.
305
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
