Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
•4
t Luku. Keskiaika.
ettei ainoakaan ole ihan alkuperäisenä säilynyt. Tämä seikka on yksi syy
siihen, ettei ole mahdollista aivan tarkoin ryhmitellä niitä tyylin mukaan;
toinen syy on rakennusten yleinen yksinkertaisuus, kolmas vihdoin se, että
välityskauden muotoja (esim. pyörökaarisia porttaaleja) tavataan
myöhäisissäkin, muuten selvästi gootilaisissa kirkoissa. Jos välitystyylin sanotaan
paikoittain Pohjois-Saksassa ulottuvan 14:nen vuosisadan loppuun asti, niin
voi meillä väittää, ettei sen traditsionit koskaan tykkänään hävinneet
gootilai-suuden tieltä. Seuraava esitys puheena olevien rakennusten suunnitelmasta
ja yleisluonteesta tarkoittaa siis kaikkia yhteensä.
Koska rakennustoimi tähän aikaan ylimalkaan oli hengellisten asiana,
niin voimme päättää Suomenkin varhempain kirkonrakentajain olleen samaa
säätyä ja varmaankin ruotsalaisia sukuperältään. Tämä selittää miksi
vanhimmat kirkkomme lähinnä muistuttavat Uplannin ja etenkin Roslagenin
vaatimattomia maalaiskirkkoja. Että aikaa voittaen suomalaiset itsekin
pystyivät rakennusmestareiksi, todistaa tiedot erittäin oppineeksi ja taitavaksi
kiitetystä Joseph us munkista, joka ollen Suomesta kotoisin rakensi useita
kirkkoja Ruotsin Medelpadissa katolisen ajan loppupuolella. Tähän saakka
ei ole kuitenkaan yhdenkään keskiaikaisen suomalaisen kirkon rakentaja
nimeltä tunnettu. Eikä niissä myöskään ilmaannu suurempaa vaihtelevaisuutta,
joka saattaisi ajattelemaan erityisiä itsenäisemmin kehittyneitä
taiteilijoita-Suunnitelmaltaan ovat kirkot enimmiten kolmi- taikka ykslaivaisia, ani
harvoin kahteen laivaan jaettuja. Rakennuksen pääosa on säännöllisesti isompi
tahi pienempi suorakulmio. Apsiidia ei tiettävästi nykyään ole yhdessäkään
kirkossa nähtävänä, vaan on suoraviivaisesti päättyvä kuori leveydeltään ja
korkeudeltaan muuttumaton pitkähuoneen jatko — siis sanalla sanoen sen
itäisin osa eikä muuta. Harvat poikkeukset tästä säännöstä mainitaan
alempana. Lännen puolella on suunnitelma paikoittain siten laajennettu, että
torni-rakennus on kirkkoon yhdistetty. Ykslaivaisissa kirkoissa on torni tavan
mukaan pitkähuonetta vähän kapeampi ja sen alin kerros kirkkoon päin
avoinna; kolmilaivaisissa rakennuksissa on jälleen torni keskilaivaa hiukan
leveämpi. Kaikkein yleisintä on kumminkin, että kellokastari seisoo ihan
erikseen, lähellä kirkkoa. Missä torni on rakennettu yhteen kirkon kanssa,
nousee sen kivestä tehty alaosa verraten harvoin tämän ulkokattoa
korkeammalle, tavallisemmin eivät sen seinät ole kirkonseiniä korkeammat. Ylin osa
huippuineen on näet puusta taikka on joskus torninkatto vaan kirkonkaton
jatkona, joten ainoastaan ovelliset äänireiät kellojen kohdalla ilmaisevat tämän
rakennuksen-osan erityisen tarkoituksen. Vihdoin kuuluu kirkkorakennustemme
suunnitelmaan kaksi säännöllisesti tavattavaa lisärakennusta, nimittäin
pohjoispuolella, kuorin kohdalla tahi vähän lännempänä, sakaristo, ja eteläpuolella,
noin kolmas osa kirkon pituutta länsipäädystä luettuna, »asehuone" eli
ete-hinen (johon kirkkomiehet sisään mennessään laskivat aseensa) porttaalin
edessä. Joskus ovat nämä lisärakennukset kuitenkin asetetut melkein
vastakkain ja muistuttavat silloin tavallaan poikkilaivaa, jota muutoin ei
yhdessäkään kirkossa ole olemassa. Näistä sivuosista on nähtävästi sakaristo
usein samanikäinen kuin kirkko itse, jopa tarinoidaan useasta, että se on
kirkkoa vanhempikin; mutta asehuone on monesti myöhemmin rakennettu.
Paikoittain lienevät molemmat myöhään rakennetut, sillä ainakin Sund’in
ikivanhaan kirkkoon nähden on historiallisesti todistettu, että sekä sakaristo
että asehuone ovat 1600-luvulta, jota ennen ei kumpaakaan löytynyt. Mitä
laivojen keskinäiseen suhteesen tulee, on keskimmäinen melkein säännöllisesti
sivulaivoja leveämpi ja usein myöskin vähän korkeampi; mutta ulkopuolella
nousee jyrkkä ja korkea paanutettu katto yhteisenä koko kirkolle, suoden
sille omituisen, tyypillisen näön. Rakennukset ovat siis n. s. suojamakirk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
