Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2. Maalaus- ja kuvanveistotaide.
13
Hakkaamattomista kivilohkareista kun kirkot rakennettiin, tulivat seinät
sangen epätasaisiksi. Sisäpuolella muuripinnat välttävästi tasoitettiin
savi-seolla ja kalkittiin. Tälle valkoiselle pohjalle toimitettiin maalaus ai secco
(s. o. rkuivalle" kalkkikerrokselle eroitukseksi ai fresco maalauksesta, joka
tapahtui pinnan kosteana ollessa) vesi- tahi liimavärillä. Tekotapa oli mitä
yksinkertaisin. Ensin suoritettiin ääri piirustus, ja sitten sivellettiin kuvan ala
väreillä. Varsinaista muotoilua ei yritettykään; vaatteiden laskokset
kuvattiin tummemmilla viivoilla. Kutka olivat maalaajat ja mistä kotoisin?
Valitettavasti ei niistä ole paljo enemmän tietoa kuin kirkkojemme
rakentajistakaan. Ainoastaan Turun läänin Uudellakirkolla työskennelleen maalaajan
nimi Petrus Henriksson on kalkkipeitteen alta löydetty. Nimen muodosta
päättäen voisi hän olla Suomestakin kotoisin, mutta luultavinta on
kumminkin, että hän samoin kuin useimmat
muutkin kirkkomaalaajamme oli Ruotsista
tullut. Tätä olettamusta todistaa
silmiinpistävä yhtäläisyys suomalaisten ja
ruotsalaisten al-secco maalausten välillä, joka on
siksi suuri, että niitä täytyy pitää pääasiassa
saman maalaajakoulun teoksina. Ja
tiede-täänhän, että Ruotsissa alkuaan Saksasta ja
Tanskasta päin tullut kirkkomaalaus
keskiajan kuluessa nousi kukoistukseen, joka on
jotenkin itsenäisenä pidettävä.
Kaikista muista tykkänään eroavan
ryhmän muodostavat Nousiaisten kirkon
ylä-seinillä ja pilareilla, usean kalkkikerroksen
alta (v. 1880) löydetyt maalaukset. Ne ovat
niin töhrötekoisia ja outoja, että niiden
vertaisia tuskin on olemassa. Tiilipunaisella tahi
paikoittain myöskin kahdenlaisella harmaalla
värillä sivellyt kyhäykset ovat joko
haaveellisia, linnunhaamua tavoittelevia
koristeita taikka eläin- ja muita kuvia, niinkuin
peuroja, ykssarvisia, kettuja, hevosia, koiria,
susia, lintuja, yksi naispuolinen vedensikiö,
vaakunakilpiä ja sädekehän ympäröimiä päitä
taikka vihdoin muutamia ryhmäsommituksia.
Noita päitä on tässä (kuv. 9) nähtävä
Kristuksen pää, jonka, huolimatta hävinneistä
kasvoista, tuntee ristikehästä ja kolmijakoisesta parrasta. Sommituksista,
jotka ovat noin pari jalkaa korkeat ja 8—4 jalkaa leveät, esittänee yksi
ruotsalaisten uskonsaarnaajain tuloa Suomeen (kuv. 10), ja kaksi toista taistelua
kristinuskon ja pakanuuden välillä. Toisessa (kuv. 11) näistä jälkimäisistä
näemme kahden ratsastajan keihäät ojennettuina ryntäävän toisiansa vastaan:
toinen, jolla on koira muassa, on kai kristillinen ritari, toinen monijalkaisen
hevosen seljässä, huippukypäri päässä ja susi apumiehenä, on nähtävästi
pakanuuden edustaja. Toisessa M jälleen tutaan iso peura (Kristuksen eduskuva),
elämän puu, jonka ohella pari pahan suovaa kettua juoksentelee, teloittaja
marttyyriä surmaamassa ja marttyyrein päitä ristimerkin vieressä. Nämä
hämärät esitykset, joilla ei ole rahtuakaan taiteellista arvoa, ovat siitä
merkillisiä, että ne muistuttavat Irlannissa, Skotlannissa ja osaksi Gottlannissa-
’) E. Nervander, Kirk. täit. Suomessa, II, kuv. 7.
Kuv. 9. Kristuksen pää. Nousiaisten kirkosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
