Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 46
alkoi kukoistaa Ruotsissa, lisäytyivät kokoelmat rauhallisemmalla tavalla.
Osaksi ovat kai nämät kokoelmat hajonneet, mutta vieläkin on Länsi- ja
Etelä-Suomessa kartanoita, joissa tapaa melkoisen määrän muotokuvia ynnä
muita maalauksia ja veistokuvia varsinkin Kustaa III:n ajoilta ja joissa voi
nähdä, miten Suomenkin ylimykset olivat oppineet taidetta rakastamaan
ja miten ainakin paikka paikoin kotimaassakin oli mahdollisuutta
taide-aistin herätykseen. Kun sitä paitse mainitun kuninkaan aikuiseen
sivistykseen kuului piirustuksen ja maalauksen diletanttimainen harjoitus, niin oli
ainakin ylemmillä säädyillä enemmän taiteellisia traditsioneja hoidettavana
kuin kotoperäisestä taiteen tuotannosta voisi arvata. Noita traditsioneja on
ainakin osaksi kiittäminen siitä, ettei vuosisatamme alkupuolella taiteen
viljelijöitä puuttunut.
Muutoin on aikakauden alkupuoli omituinen murrosaika taiteen
kehitykseen nähden. Toiselta puolen oli taiteen tästä lähtien tyydyttäminen
toisenlaisia tarpeita kuin ennen. Taiteen kirkolliset traditsionit olivat näet
unohtuneet taikka niin vähäksi supistuneet, että kirkkojen koristukseksi harvoin
muuta pyydetään kuin alttaritaulu eikä aina sitäkään; taide esiintyy nyt
ylipäätään maallisena sekä tehtäviin että nauttijoihin katsoen. Toiselta puolen
on taiteen muuttuminen kansalliseksi. Tämä ei voi täysin tapahtua ennen
kuin taiteenharrastus on herännyt itsetajuntaan ja saatuaan päämääränsä
selville ruvennut taiteilijoita ja taidetoimintaa tukemaan sekä valmistamaan
kotimaassakin mahdollisuutta alkuopetuksen saamiseen taiteen alalla.
Taideyhdistyksen perustamisen kautta toteutui tämä uuden taide-elämän pääehto.
Mutta sitä ennen oli taiteilijanalkujen täytymys kohta alusta vanhan tavan
mukaan kääntyä Ruotsin puolelle saadakseen opetusta, kehotusta ja
kannatusta, ja moni jäi sinne ijäksensä. Tulevaisen kehityksen ehtoihin nähden oli
eri taiteiden asema jotenkin sama, mutta mahdollisuus päästä oikeaan
vauhtiin ei suinkaan ollut kaikille yhdenlainen. Ainoastaan maalaustaide oli niin
juurtunut maassamme, että jo sen ensimäiset etevämmät viljelijät olivat
suomalaisia miehiä, jota vastoin uuden rakennus- ja kuvanveistotaiteen
perustajina ja suunnittajina esiintyi ulkomaalaisia taiteilijoita, yksi kummankin
taiteen alalla. Mitä muutoin taiteen kehitystapaan tulee, niin näyttäytyy
taideyhdistyksen perustamisen jälkeen vilkkaampi taiteenharrastus erittäin siinä,
että yhä taajeneva joukko enemmän tai vähemmin lahjakkaita kykyjä
antautuu taiteen viljelykseen ja saatuansa alkuopetusta joko yhdistyksen
piirustuskouluissa tai yksityisesti matkustaa ulkomaille opintojaan jatkamaan
ja täydentämään. Koska samojen aikojen taiteilijanalut enimmältään ovat
lähteneet samoihin taidekaupunkeihin ja etsineet samoja opettajia, on sen
kautta kunakin aikana erityinen ulkomaalainen koulusuunta tullut ikäänkuin
johtavaksi kotonakin. Maalauksen alalla tapahtui se ensikerran 1850-luvulla,
jolloin saksalainen taikka tarkemmin dusseldorfilainen suunta pääsi
vallalle noin kaksikymmentä vuotta hallitakseen suomalaisen taiteen yleistä
luonnetta. Toinen kehitysjakso, jolloin ranskalainen koulusuunta tulee
vallitsevaksi, on luettava 1870-luvun keskivaiheilta. Lukuun ottamatta että
samoina aikoina myöskin ilmaantuu välittäviä tahi aivan eri teitä käyneitä
taiteilijoita on seuraavassa esityksessä koetettu näiden perustusten mukaan
ryhmitellä taiteilijoita.
1. Rakennustaide.
Ylempänä on jo mainittu, että Charles Bassi oli ensimäinen arkitehti,
jolle yli-intendenttinä uskottiin rakennustoimen johto Suomessa. Tämä hie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
