Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 66
veli vähän, tuskin nimeksikään maalannut. Maanmittaus-ylihallituksessa
kartan-piirustajana (v:sta 1829) ja yliopistossa sekä luonnontieteellisten kokoelmain
konservatorina (v:sta 1845) että piirustuksen opettajana (v:sta 1849) ollen
Maunu von Wright lakkaamatta toimieli taiteensa alalla. Puhumatta
muutamasta kivipiirrosmaisemasta pysyi hän tekniikaltaan ja aihepiiriltään kauan
entisellään. Vasta ruvettuaan ylempänä mainitun kuvateoksen (Suomi,
kuvissa esitettynä) toimitukseen, alkoi hän suuremmassa määrässä käyttää
taitoansa maisemain kuvaamiseen, ja taideyhdistyksen perustamisen jälkeen, 40
vuoden vanhana, rupesi hän öljyllä maalaamaan, siten pysyväisesti kiinnittäen
nimensä taiteemme historiaan. Tässä kohden hän noudatti nuoremman
veljensä Ferdinandin esimerkkiä, joka myös silloin ryhtyi öljymaalaukseen.
Niinkuin hänen veljensä oli Ferdinandkin jonkun aikaa oleskellut Ruotsissa.
Seit-sentoista vuotiaana hän sinne lähti ja asui milloin veljensä Vilhelmin luona
Bohuslän’issä milloin Tukholmassa. Ollen autodidakti niinkuin vanhemmatkin
veljet maalasi hän muun muassa vesivärillä kasvia luonnontieteellistä
tarkoitusta varten. V. 1844 hän palasi isänmaahan ja sen jälkeen on hän
enimmäkseen asunut Haminanlahdella. Ennen taideyhdistyksen perustamista oli
von Wright veljesten pääansiona se, että he olivat mestarillisia
luonnontieteellisten kuvain tekijöitä, mutta sen jälkeen pyrkivät he maiseman- ja
eläinten-kuvaajinakin korkeammalle taiteelliselle kannalle. Toistakymmentä vuotta ja
enemmänkin olivat heidän ylen lukuisat teoksensa huomatuimpia
taideyhdistyksen näyttelyissä, ja lähes yhtä kauan olivat heidän maisemataulunsakin
sekä yleisön että kritiikin silmissä mitä etevintä Suomen taide kykeni
tuottamaan. Eikä se ollutkaan aivan väärin, sillä maisemanmaalaajinakin olivat
he uskollisia kotimaisen luonnon esittämisessä. Toista on jos varsinaisen
taiteen kannalta arvostelee heidän maisemiaan. Ne ovat tarkkoja ja
hieno-tekoisia, mutta niiltä puuttuu se vapauden leima, joka on tositaiteilijan
tuotteiden tunnusmerkki. Erityistä huomiota ansaitsevat ehkä kuitenkin Maunu
von Wrightin maisemapiirustukset (taideyhdistyksen kokoelmissa), joissa hän
varsinkin avaroita näköaloja kuvatessaan on osottanut sekä kauneudenaistia että
varmaa kättä suomalaisen maiseman omituisuuden tavoittamisessa.
Verrattomia ovat veljekset niin hyvin myöhemmin kuin varhemminkin olleet ainoastaan
elävien ja varsinkin lintujen puvun ja värin esittämisessä. Edistystä
suorastaan taiteelliseen suuntaan osottavat ne teokset, jotka kuvaavat eläinten
elämää keskenään (esim. F. v. Wrightin »Rauhalliset olot" ja »Taistelevia
metsoja" taideyhdistyksen kokoelmassa). Maunu veli, kuolemaansa saakka
taideyhdistyksen johtokunnan jäsenenä, oli aikoinaan Helsingin taide-elämän
arvokkaimpia edustajia, jota paitse hän on luonnontieteen alalla, julaissut
ha-vaintorikkaita kirjoituksia ja isomman teoksenkin (Finlands Foglar I).
Ferdinand von Wright, joka taulumaalaajana on ollut Maunua tuotteliaampi ja
taiteellisesti etevämpi, elää vielä, ahkerana kuten aina. Maisemamaalaus on
kuitenkin jäänyt syrjään. Hän asettaa tosin kotkansa, kyyhkysensä, teerensä,
peipposensa, pulmusensa keskelle kotimaista maisemaa, mutta jos tilaajat
tyytyisivät siihen, maalaisi hän ne mieluummin yksistään vaan. Kuinka
lieneekään ovat hänen taulunsa yhtä tavallisia kuin rakastetuita koristuksia
suomalaisissa kodeissa.
Lopuksi kuuluu taideyhdistyksen perustamis-aikakauteen kaksi maalaajaa,
jotka, vaikka he lahjojensa ja yleisen merkityksensä puolesta erosivatkin
toisistaan, kuitenkin ovat yhdessä mainittavat sen tähden, että nuoremman
taiteilijapolven opettaminen on molempain pääansioita. Ne ovat Berndt
Abraham, Godenhjelm (S. Mäntyharjulla 1799, k. Helsingissä 1881) ja Robert
Vilhelm Ekman (s. Uudessakaupungissa 1808, k. Turussa 1873).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
