Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 70
v. 1854 nimitettiin taideakatemian professoriksi ja joka oli entisestä
histo-riallis-tyylillisestä maisemamaalauksesta eronneen »naturalistisen",
todellisuutta harrastavan taidesuunnan johtaja. Erinomaisen ahkerasti
työskennellen, talviajat Dusseldorflssa ja kesät milloin missäkin läntisessä Saksassa,
edistyi Holmberg niin, että hän jo vv. 1856—57 loi pääteoksia, niinkuin
„Syysaamu", „Puisto keväällä", „Westfalilainen maalaistalo", (Helsingin keis.
palatsissa) ja „Poppelikujanne", jotka sekä yleisössä että taiteilijoissa
herättivät ihastusta ja kunnioitusta maalaajaa kohtaan. Jopa ilmaantui Holmbergin
taide jo näissä tauluissa yhä vapaampana sovinnaisuudesta, kun näet nuori
taiteilija valitsi ennen vältettyjä aiheita ja luodessaan entistä enemmän valoa
tauluihinsa osottautui itsenäiseksi värityksen kehittäjänä. Tehtyään kesällä
1856 Guden seurassa pitkän matkustuksen Saksassa ja muun muassa
oles-keltuaan ajan Baierin Berchtesgadenissa, palasi hän kesäksi 1857
kotimaahan. Tehdäkseen harjoitelmia oleskeli hän enimmän aikaa Kurun kappelissa,
ja siellä isänmaan luontoa väritykseen nähden yksinkertaisissa, mutta
piirustuksen ja käsityksen puolesta erinomaisen taiteellisissa akvarelleissa
kuvatessaan Holmberg saavutti täyden itsenäisyytensä. Dusseldorflssa käsitteli hän
tästä lähtein lähes yksinomattain suomalaisia aiheita ja talvelta 1857-58
mainittakoon erittäin »Suomalainen hongisto", »Näköala Kurun kappelista,
aamuvalaistus" ja vallan kaunis »Näköala Kurun kappelista, iltavalaistus",
molemmat jälkimäiset taideyhdistyksen kokoelmassa, »Torppa kylätien
varrella", Porvoon lysein oma, »Hatanpään kartano" y. m. Kesällä 1858 lisäsi
maalaaja harjoitelmavarastoansa Norjassa ja loi, Diisseldorfiin jälleen
palattuansa, kaksi pääteostansa »Syysaamu Ringerikessä" (prof. Gudella Berlinissä)
norjalaisten ja ,,Metsä sadeilmalla" (Helsingin keis. palatsissa) pääasiallisesti
suomalaisten aiheiden mukaan. Viime mainitun johdosta tunnusti ulkomainen
kritiikki taiteilijan astuneen etevimpäin saksalaisten maisemanmaalaajain
rinnalle. Kesällä 1859 kävi Holmberg viimeisen kerran kotimaassa. Huolimatta
kalvavasta keuhkotaudistaan ja raskaanlaisista taloudellisista oloistaan maalasi
hän seuraavana syksynä, talvena ja keväänä dusseldorfilaisessa kodissaan
hämmästyttävällä ahkeruudella parikymmentä maisemaa, joista noin puoli
määrä valmistui, toinen puoli jäi enemmän tai vähemmin keskieräiseksi.
Näiden joukossa tavataan mestarin kauniimpia teoksia niinkuin „Talo Kurussa"
ja „Näköala torpan tienoilta Kurussa" (taideyhdistyksen omat), „Aihe
Torise-valta" „Postitie Suomessa" ja ,,Sadeilmanaihe Näsijärveltä", „Rajuilma
Näsijärvellä" ja ,,Humalatarha" sekä lopuksi „Helteinen kesäpäivä" (Yliopiston
piirustussalissa) ja ,,Ihanteellinen maisema" (taideyhdistyksen kokoelmassa, kuv.
33). Useissa Holmbergin viime ajan maalauksissa vivahtaa väritys
hopean-harmajaan, jota vastoin varhemmissa kullankarva on voitolla. Kevätpuolella
1860 tapahtui taiteilijalle se kunnia, että hänelle tarjottiin professorin virka
Weimariin perustettavassa taideakatemiassa — tarjoomus, joka suuriruhtinaan
oikusta myöhemmin peruutettiin. Seuraavana syksynä vei säälimätön
keuhkotauti hänet hautaan, ennenkuin hän oli täyttänyt kolmannen kymmenennen
ikävuotensa. Holmbergin maisemamaalaus oli aikansa oma varsinkin siinä,
että jokainen hänen taulunsa on huolellisesti ajateltu sommittelu, samalla kuin
jokainen erityiskohta oli luonnosta otettu. Sommittelutaidossa, valojen ja
varjojen valitsemis- ja järjestämiskyvyssä sekä ihanien viivojen keksimisessä, jossa
hän oli omakseen ottanut ja kehittänyt paraimman mitä Dusseldorfin koulu
voi hänelle opettaa, tuskin kukaan onkaan häntä etevämpi. Tämän taitonsa
kautta, joka joskus johti häntä paikallisluonteen todellisuutta himmentävään
ihanteellisuuteen, oli hän kouluun kuuluva; muuten oli hän muita suorempi
,,naturalisti" ja astui siten korkeimmilleen kehjettyänsä edistyksen etunenässä.
Akvarelliharjoitelmissaan aikaansai hän tehovoiman semmoisen, jonka ver-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
