Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3. .Maalaustaide. 85
kallisarvoisella lahjalla, puhumattakaan hänen muista lahjoituksistaan on
Swert-schkoff ikipäiviksi kiinnittänyt muistonsa synnyinmaahansa ja erittäinkin
Turkuun, jota hän nuoruudessaan oli oppinut rakastamaan. Viime vuosinaan
maalasi hän oivallisia „Stilleben"-kuvia, joista yksi, „Kaaliksia kellarissa" (1883)
on taideyhdistyksen kokoelmassa. Melkein päin vastaiseen tapaan muodostui
Severin G. Falkmanin (s. Tukholmassa 1831, k. Helsingissä 1889) elämä,
hän kun näet oli ulkomaalla syntynyt ja täällä suomalaistu. Perhe muutti
näet 1840-luvulla Helsinkiin, missä Falkman tuli ylioppilaaksi v. 1850. Hän
oli jo ennen tuloansa nauttinut opetusta piirustuksessa ja lähti v. 1857 useaksi
vuodeksi Parisiin. Myöhemmin oleskeli hän monta vuotta Roomassa, jonka
luonto ja taide valtavasti vaikutti taiteilijaan ja josta hän v. 1870 palasi
Helsinkiin. Falkman on ylipäätään harjoittanut laatukuvamaalausta; useimmat
taulunsa ovat aiheeltaan italialaisia. Paraimmissa (esim.,,Kaksi munkkia" 1864)
on tuon kuuluisan T. Couturen koulussa opittu värityksensä jotenkin
sopusointuinen, mutta toisissa ,,Italialainen talonpoikaisperhe Subiacon seuduilta", (1864,
taideyhdistyksen kokoelmassa) ja etenkin myöhemmissä ei voimakkaita
raskas-luontoisia väriaineksia ole riittävästi toisiinsa sulatettu. Hänen
muotokuvistaan mainitsemme suomalaisen näyttelijän O. Vilhon, esitettynä Moliere’n
saiturina. Taiteilija oli muutoin vähän tuottelias. Sitä vastoin rakasti hän
tutkia entisten aikojen tyylimuotoja ja pukuja. Tätä hänen taipumustaan on
kiittäminen suuresta historiamaalauksesta „Kaarlo Knuutinpoika Bonde,
lähtiessään Viipurin linnasta kuningasvaaleihin Tukholmaan 1448" (1885,
taideyhdistyksen kokoelmassa) ja kansatieteellisestä kuvateoksesta „Itä-Suomessa".
Falkman oli viimeisenä kahtena vuosikymmenenään hienona taiteen ja
taideteollisuuden tuntijana Helsingin taide-elämän johtavia henkilöitä.
Pari vuotta myöhemmin saapui Parisiin laatukuvanmaalaaja Aadolf von
Becker (s. Helsingissä 1831), joka jo virkamiesuralla oli ehtinyt Turun
hovioikeuden palvelukseen, ennenkuin hän lopullisesti päätti ruveta taiteilijaksi.
Opiskeltuansa muutamia vuosia Köpenhaminassa sekä muutaman kuukauden
Diisseldorfissa, asettui hän Parisiin, tullakseen Suomen ensimäiseksi
maalaajaksi, jonka koko varsinainen kehitys on ollut ranskalaisen vaikutuksen
alaisena. Ensiksi ja pisimmän ajan maalasi hän T. Couturen, myöhemmin
myöskin Cogniefin, Heberfin ja Bonnafin ateliereissä. Helsinkiin palattuansa
on hän v:sta 1869 ollut opettajana yliopiston piirustuskoulussa, joka hänen
toimestaan on asetettu nykyajan vaatimuksia vastaavaan kuntoon, ja sen
ohessa ahkerasti vaikuttanut yksityisenä opettajana. Sillä välin on hän tavan
takaa käynyt Parisissa. Hänen lukuisat taulunsa, joista melkoinen määrä
on ollut näytteillä Parisin salongissa, kuvaavat pääasiallisesti pikku
kohtauksia ranskalaisen työväen sekä Suomen talonpoikain elämästä. Mielellään on
hän kuvannut lapsia, milloin missäkin toimessa. Vaikka maalausten
sommi-tus usein tuntuu enemmän mietityltä kuin välittömästi luonnosta otetulta,
ovat tämän taitavan maalaajan sekä piirustukseltaan että väritykseltään
huolellisesti suoritetut teokset ulkomaallakin herättäneet huomiota. Kotimaassa
oli hän kauan ja oikeudella enimmin kiitetty laatukuvamaalauksen edustaja,
sillä niinkuin Holmberg maisemamaalauksessa oli v. Becker
laatukuvamaalauk-sessa ensimäinen aikansa kehityskannalle kohonnut maalaaja.
Ranskalaisuudellaan on hän muutoin viitannut siihen suuntaan, jonne nuorin
taiteilijapol-vemme oli kääntyvä, v. Beckerin tauluista mainitsemme pääteoksina taulut
„Korttipeli ranskalaisessa kapakassa" (1869, taideyhdistyksen kokoelmassa)
ja kotimaisaiheinen „Sairasvuoteen ääressä" (1874, keis. palatsissa, kuv. 36).
Molemmissa hän esittäikse eteväksi, värityksen puolesta Couturen atelierista
tulleeksi taiteilijaksi. Muita ovat ,,Apres le diner" (keis. palatsissa),
„Pieno-kaisen esittely", „Kahvilassa" ja „Ennen metsästystä" (1880). Viime mai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
