Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 80
A. Mäkipeskan, tohtori N. H. Pinellon, arkkipiispa T. T. Renvallin ja
kenrali-tirehtöri F. Saltzmanin taikka maalauksia, joissa nähdään henkilöitä
maisemassa, niinkuin „Lepo leikkuun aikana" taideyhdistyksen kokoelmassa,
„Luistelijat" y. m. Varsinaista henkilömaalaajaa esiintyi samaan aikaan
ainoastaan kolme. Ensimäinen niitä oli neiti H. A. Viktorine Nordensvan (s.
1838 ja k. 1872 Hämeenlinnassa), yksinäinen siinä, että hän sisällisestä
taipumuksesta suorastaan ryhtyi uskonnolliseen maalaukseen. Kotimaassa olivat
Godenhjelm ja Löfgren hänen opettajansa, mutta v. 1864 tuli hän
Diisseldor-fissa ensin Mengelbergin ja myöhemmin Virossa syntyneen realistisista
uskonnollista maalauksistaan tunnetun E. von Gebhardtin oppilaaksi. Neiti
Norden-svanin harvoissa valmistuneissa tauluissa (»Evankelista Johannes" 1866,
taideyhdistyksen kokoelmassa) ilmaantuu hyvä koulutus ja hurskas mieli. Kaksi
vuotta myöhemmin lähti R. W. Ekmanin oppilas E. Arvid Liljelund (s.
Uudessakaupungissa 1844) Dusseldorfiin, perehtyäkseen laatukuvamaalaukseen, jota
taiteen haaraa hän 1870- ja 1880-luvuillakin eri matkoilla on harjoitellut
Mtin-chenissä, missä hän m. m. on maalannut »Kirkkoon hankkiaiset" (1872), ja
Parisissa sekä taas uudelleen Diisseldorflssa. Tämä maalaaja on menestyksellä
käsitellyt aiheita kotimaisen maalaiskansan elämästä, niinkuin tauluissa
»Säkylän pukuin osto", »Kellonvaihtajat", aihe Pohjanmaan Korsnäs’istä, y. m.
Hän on vaikuttanut opettajana Helsingissä, Wiipurissa sekä viime aikoina
oleskellut milloin missäkin maaseutukaupungissa etupäässä maalaten
muotokuvia.
Edellisen toverina Dusseldorflssa oli Kaarle Emanuel Jansson (s.
Ahvenanmaalla Finströmin pitäjäässä 1846, k. 1874), joka on luettava Suomen
nerokkaimpien taiteilijain joukkoon. Provasti F. K. von Knorring, joka ensin
huomasi mitkä luonnonlahjat piilivät tässä talonpoikaisista vanhemmista
syntyneessä taiteilijanalussa, toimitti hänelle taideyhdistykseltä apurahan, millä hän
pääsi Turkuun R. "VV. Ekmanin oppilaaksi. Vuosina 1862—67 kävi hän
Tukholman taideakatemiassa erittäin historiamaalaaja J. C. Boklundin ohjaamana
ja muutti v. 1868 Dusseldorfiin, missä sai kuuluisan laatukuvanmaalaajan B.
Vautier’in opettajakseen. Täällä hänen varhain ja nopeasti kehinnyt
taiteensa vakaantui, ja hän alkoi luoda pikku laatukuviansa ahvenanmaalaisesta
kansanelämästä. V. 1870 tuli hän vuoden ajaksi Suomeen, mutta lähti
sitten uudestaan Dusseldorfiin ja sieltä Italiaan ja Schweitziin etsiäkseen
parannusta uhkaavaan keuhkotautiinsa. Toivottamana hän vihdoin palasi kotia
kuollakseen. Ne taulut, jotka sekä kotimaassa että ulkomailla ovat
tuottaneet Janssonille alkavan mestarin nimen, ovat „Risti-ässä", kohtaus
ahvenanmaalaisessa kajutassa (taideyhdistyksen kokoelmassa, kuv. 39), »Kosinta" ja
»Ropo haaviin" (J. L. Runebergin kodissa Porvoossa), kaikki aiheeltaan
taiteilijan kotiseuduilta. Niissä on luonteva sommittelu ja raitis, lämmin
väritys, sanalla sanoen teknillinen suoritus yhtä etevä kuin luonteiden kuvaus,
ja lisäksi se nimittämätön alkuperäisyyden sävy, joka antaa tositaiteilijan
tuotteille tehokkaimman viehätyksen. Janssonin varhainen poismeno oli
suurin tappio minkä Suomen taide oli Holmbergin jälkeen kärsinyt.
Niinkuin edellisestä näkyy ovat useimmat »dusseldorfilaiskoulun"
taiteilijat olleet maisemanmaalaajia, samoin kuin suunnan perustaja "Werner
Holm-bergkin oli ollut, emmekä erehtyne, jos pidämme tämän seikan melkoisessa
määrässä hänen taiteensa aikaansaamana. Viisitoista vuotta mestarin
kuoleman perästä ei kuitenkaan hänen jälkensä enään houkuttele nuorinta
polvea, ja se isänmaallinen innostus, jonka vallitessa oli ruvettu kotimaan
ihanuutta kuvaamaan, on luonteeltaan muuttunut. Sekä valtiollisella että
yhteiskunnallisella alalla on ryhdytty tosiasioihin, heränneen kansanhengen
vaatimia uudistuksia ja parannuksia harrastamaan, ja entinen, kaikille yhtei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
