Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 82
nin aikana olivat hänen taiteelliset taipumuksensa herättäneet huomiota, ja
niin varhain oli hän opetellut piirustamaan ja maalaamaan, että hän kohta
ylioppilaaksi tultuaan (1871) voi esiintyä taideyhdistyksen näyttelyissä, mutta
vasta kaksi vuotta myöhemmin hän lopullisesti päätti antautua maalaajaksi.
Hän lähti silloin Antwerpeniin ja v. 1874 Parisiin, missä pääsi »Ecole des
Beaux-Arts’iin" ja Gerömen oppilaaksi. Y. 1877 rupesi hän työskentelemään
omassa atelierissaan, ja jo samana vuonna herätti historiallis-peräinen
laatukuva »Kuningatar Blanka" huomiota Parisin salongissa, soma hienotunteinen
nuoruuden teos, jota ei taiteilijan myöhemmät maalaukset ole saaneet
unohtumaan. Tästä lähtien on taiteilija säännöllisesti joka vuosi näytellyt yhtä
tai useampaa taulua tuossa maailman taiteen tärkeimmässä
kilpailunäytte-lyssä, siten jakaen vuoden ajan, että hän on viettänyt kesänsä kotimaassa
ja täällä myöskin tavan mukaan maalannut vuoden pääteoksen salonkia
varten ja talvikaudet työskennellyt Parisissa. Jo 1870-luvun loppupuolelta
lukien on hän siellä saanut ostajia ja tilaajia tarpeen mukaan, ja hänen
teok-siansa on levinnyt ei ainoastaan useimpiin euroopalaisiin maihin, vaan
myöskin Amerikaan. Tutustuakseen eri maiden ja aikojen taiteesen ja samalla
harjoitelmia tehdäkseen, on hän eri aikoina matkustellut milloin Italiassa ja
Wälimeren rannoilla, milloin Espanjassa, milloin Englannissa ja Hollannissa.
Suomessa on hän pääasiallisesti valinnut aiheensa Uusmaalta, Porvoon seuduilta,
sekä myöskin Itä-Suomesta ja Hämeestä. Edelfeltin nuoruuden teoksiin ovat
vielä luettavat historia-maalaukset »Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin
ruumista" (1878) ja »Poltettu kylä, kuvaus nuijasodasta", joista edellinen
kumminkin on luonteenkuvaukseltaan tehokas ja teknillisesti ansiokas luoma.
Kun hän sen jälkeen rupesi nykyajan kansanelämää kuvaamaan teoksissa,
joissa henkilöt tahi kohtaus säännöllisesti ovat asetetut taivasalle, oli hän
joutunut alalle, jolla hän oli entistä paremmin menestyvä. Semmoisia
tauluja ovat Parisissa 3:nen luokan mitalilla palkittu »Ruumiinsaatto saaristossa"
(1881, Botkinin gallerissa Moskovassa), 2:sen luokan mitalilla palkittu ja
Parisin Luxembourgin galleriin ostettu »Jumalan palvelus Uudenmaan
saaristossa" (1882), »Merellä" (1884, Furstenbergin gallerissa Göteborgissa),
»Lauan-tai-ilta" (1886, Köpenhaminan kunink. gallerissa), »Leikkiviä poikia
merenrannassa" (s. v:na, kolme melkein saman aiheista, joista yksi on Venäjän
keisarinnalla ja toinen Johnssonin gallerissa Philadelphiassa) ja »Kirkkomäellä"
(1887, taideyhdistyksen kokoelmassa). Aiheisen nähden on toinen
mainittuja suurisuuntaisin ja »Merellä" niminen, joka kuvaa purjehtivaa luotsia
tyt-tärineen, ehkä välittömin ja raitishenkisin, mutta jokaisessa näkyy teknillisen
mestariuden leima. Muita tämän ryhmän lähellä, vaikkei kansanelämää
kuvaavia ovat lisäksi keisarinnan ostama »Koivujen alla" (1882), suuri
monihenkilöinen »Luxembourgin puutarhassa" (1886, yksityisellä Helsingissä)
ja pari kuvaa Köpenhaminan satamasta (1890, keisarillisten tilaamia).
Näiden luomien rinnalla on monipuolinen taiteilija, joka paitse öljymaalausta
myöskin suurimmalla taidolla harjoittelee vesiväri- ja pastellimaalaustakin,
maalannut toisia, jotka eivät ole vähemmin taiteellisia. Niin on hän esim.
tehnyt erittäin eteviä, osaksi mestarillisia muotokuvia, joista sikseen
jättämällä ulkomaalla maalatut, ainoastaan mainittakoon muutamat
kotimaassakin tunnetut nimittäin taiteilijan äidin (1884), mainion tiedemiehen Pasteur’in
(1885), joka tuotti maalaajalle kunnialegionan ritariristin (1880 v:n
mailman-näyttelyn johdosta hän nimitettiin saman ritarikunnan upseeriksi) ja ostettiin
Parisin yliopistoon, Sorbonne’en, Z. Topeliuksen (yliopistolla, kuv. 40) ja
kauppaneuvos J. Kurtenin (säätytalossa). Kolmessa viimeisessä on hän
enentänyt luonteen kuvauksen tehoa asettamalla kuvatun semmoiseen
ympäristöön ja tilaan, jotka ovat sopusoinnussa henkilön kanssa. Kolmas runsas-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
