Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3. .Maalaustaide. 95
johdolla jo ennen kuin oli ylioppilastutkintonsa suorittanut (1872). Käytyänsä
jonkun aikaa polyteknisessä oppilaitoksessa lähti hän v. 1876 Parisiin, jossa
hänkin nautti opetusta Ecole des Beaux-Arts’issa ja Geröme’en luona ja sai
v. 1878 ensimäisen taulunsa salonkiin näytteille. Berndtsonista on kehittynyt
laatu- ja muotokuvanmaalaaja, jonka omituisuus on sekä piirustukseen että
väritykseen nähden erinomaisen hieno ja siro, melkein miniatyyrimaalausta
muistuttava tekotapa. Hänen etevimpiä teoksiaan ovat seuraavat, osaksi
Parisissakin huomiota herättäneet maalaukset: „Taiteentuntijoita Louvre’ssa"
(1879, yksityisellä Helsingissä), »Morsiamen laulu" 1881, kuvaus parisilaisesta
keskisäädystä (yksityisen suomalaisen oma, Parisissa), v. 1882 Egyptiin
tehdyn matkan hedelmät: »Arapialainen värjäri" ja »Almee", keisarin ostama
»Vakoilemassa" 1885, jota on seurannut muitakin suomalaisen sotilaselämän
kuvauksia, »Lepo matkalla" (1886, taideyhdistyksen kokoelmassa) y. m.
Ki-vulloisuus on melkoisesti ehkäissyt tämän maalaajan tuotteliaisuutta, joka
siitä huolimatta on viime aikoina alkanut opettajana vaikuttaa Helsingissä.
Vuotta myöhemmin matkusti talokkaan poika, yhden vuoden
ylioppilaana ollut Aukusti Uotila (s. Urjalassa 1858, k. Ajaccio’ssa Corsican
saaressa 1886) Parisiin jatkaakseen taideyhdistyksen koulussa ja yliopiston
pii-rustussalissa aloitettuja taideopintojaan. Hän pääsi Ecole des Beaux-Arts’iin
ja Lehmann’in atelieriin oppilaaksi. Varojen puute ja lisäksi sairaalloisuus piti
hänet myöhemmin neljä vuotta kotimaassa, josta hän keväällä 1885 lähti
Nizza’an ja sieltä Corsican saareen turhaan parannusta etsimään. Jo
ensi-mäinen Suomeen tullut taulunsa »Apelsiinityttö" (1879) herätti toiveita, jotka
kotona, taudin ahdistaessa, maalatut maisemat »Metsässä" (1883),
taideyhdistyksen kokoelmassa, ja »Vallinkoski" (1884) y. m. kuvat ylläpitivät ja
viimeiseltä matkalta kotiin lähetetyt todistivat oikeutetuiksi. Tosin eivät
nämäkään olleet kypsyneitä, mutta »Nizzan tori" (taideyhdistyksen oma)
„Ka-lastajia Välimerellä", „Ajaccio" y. m. sekä keskieräiseksi jäänyt „Kalastajia
Corsican rannalla" osottavat alkuperäistä ja erinomaisen hienoa väriaistia,
joka olisi taannut Uotilalle itsenäisen aseman taiteessamme.
Paitse näitä on toista kymmentä suomalaista naista 1870- ja 80-luvuilla
Parisissa opiskellut paraasta päästä laatukuvamaalausta. Niistä mainitsemme
seuraavat H. Amelie Lundahl (s. Oulussa 1850), Maria K. Viik (s. Helsingissä
1853), Elin Danielson (s. Normark’ussa lähellä Poria 1861), Helene S.
Schjerfbeck (s. Helsingissä 1862) ja Hanna Frosterus (s. Helsingissä 1867). Kaikki
ovat saaneet ensimäisen opetuksensa Helsingissä ja Parisissa työskennelleet
eri taiteilijain ateliereissa; 1880-luvun keskivaiheilla oleskelivat suomalaiset
naismaalaajat halusta Bretagnessa, josta ovat monta aihetta ottaneet. Neiti
Lundahlin pienet taulut kuvaavat tavan mukaan kohtausta tai henkilöitä
kesämaisemassa; taideyhdistyksen kokoelmassa on hänen maalaamansa „La
jardiniere" (1885). Taiteessaan edistynein ja vakaantunein on neiti Wiik,
joka on luonut sekä huomatuita laatukuvia niinkuin „Vastus" (1884),
„Kuk-kien keskellä" y. m. että oivallisia muotokuvia, niinkuin Ida Basilier-Magelsenin,
B. O. Schaumanin ja Th. Reinin. Neiti Danielson on niinikään tullut
tunnetuksi raittiisti maalattujen laatukuviensa kautta, joissa on oma miellyttävä
sävynsä: „Nuori äiti" (1885) taideyhdistyksen kokoelmassa. Suuria toiveita on
lahjakas neiti Schjerfbeck herättänyt, vaikka itsenäistyminen näyttää hänelle
käyvän sangen vaikeaksi. Hänen teoksistaan mainittakoon ,,Linköpingin
vankilan pihalla v. 1600" (1882), »Kurjuuden lapsia" (1883), „Wilhelm von
Sellerin" ja taideyhdistyksen omistama „Taudista parantuva" (1888). Neiti
Frosterus, nykyään rouva Segersträhle, vihdoin on ilmaissut synnynnäistä
kau-neudenaistia ,.Hartaus" nimisessä ja muissa tauluissaan. Näiden
naismaa-laajain ryhmään liitettäköön lopuksi Margareta R. W, Kiseleff (s. Munchenissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
