Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Alkulause - Suomenkieliset vastineet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Ehkä huomattavin ja laajakantoisin uudistus koskee sanan iron suomenkielisiä
vastineita. Tähän asti se on yleensä sanastoissa käännetty sanalla rauta, mutta itse asiassa
on jo käytännössä yli kymmenen vuoden ajan sen pää vastineena ollut sana teräs.
Sanakirjassamme on yleensä noudatettu Ruotsin Tekniska Nomenklaturcentralenin (TNC)
ohjeita, joiden mukaan ko. sana on käännettävä seuraavasti:
alkuaineena ja kemiassa rauta;
seoksena muiden aineiden kanssa, milloin rauta on olennaisena aineosana: teräs; kuitenkin
raaka- ja valurauta sekä mahdollisesti lancashire- ja putlarauta sekä samantapainen aines, joka
mellotettaessa ei ole ollut sulassa tilassa;
eräissä vanhastaan vakiintuneissa nimityksissä edelleen rauta, kuten rautatie, rautakauppa,
rautasänky; samoin eräiden työkalujen nimissä, kuten silitysrauta, riivinrauta jne.;
muotokappaleissa sana rauta joko korvataan sanalla teräs, esim. rakennusteräs, teräskisko,
teräsputki, tai ainetta merkitsevän yhdysosan sijasta käytetään muotoa ilmaisevaa sanaa, esim.
kulmakisko, pyörötanko.
Poiketen kemian kirjallisuudessa tavallisesta käytännöstä on tässä sanakirjassa
kemiallisten yhdisteiden nimissä esiintyvä valenssiluku ilmaistu arabialaisilla numeroilla
suluissa eikä roomalaisilla. Tämä merkitsemistapa on huomattavasti mukavampi kuin
jälkimmäinen eikä aiheuta sekaannusta arabialaisten numeroiden muun käytön kanssa
kemian kaavoissa. Tätä merkitsemistapaa on jo jossakin määrin käytetty muuallakin,
ja on syytä toivoa sen syrjäyttävän vielä nyt kemian kirjallisuudessa vallitsevan
roomalaisiin numeroihin perustuvan tavan.
Tekniikka menee huimaavaa vauhtia eteenpäin. Tämä tuo mukanaan uusia käsitteitä,
joille tarvitaan suomalaiset vastineet. Kielemme on nykyään myös jonkinlaisessa
käymistilassa, kun vanhoille perityillekin nimityksille koetetaan keksiä sekä kielellisesti
oikeampia muotoja että kokonaan uusia sanoja. Niin on jouduttu tekemään tässäkin.
Mahdollista on, että kaikki sanastoomme otetut ja keksityt uudet sanat eivät saavuta
yleistä hyväksymistä, mutta uskallamme kuitenkin olettaa, että hyvä osa niistä tulee
pysymään.
Erikoinen huomio on kiinnitetty yhdyssanojen ensimmäisen osan taivutusmuotoon,
lähinnä sen genetiivi- tai nominatiivimuotoon. Tässä suhteessa olemme mielihyvin
omaksuneet prof. E. A. Saarimaan taivutusmuodon tarkennusta tarkoittavan arvokkaan
työn. Tämä on kuitenkin tuonut mukanaan toisenkin näkökohdan, nim. yhdyssanojen
jakamisen. Nykyinen ymmärtääksemme vallalle pääsemässä oleva suunta yleensä
pyrkii sellaisten yhdyssanojen jakamiseen kahdeksi eri sanaksi, joissa ensimmäinen osa on
jossakin muussa kuin nominatiivimuodossa. Tässä ei kuitenkaan ole vielä päästy
mihinkään säännönmukaisuuksiin, eikä sanastommekaan, joka on syntynyt usean vuoden
aikana, ole siinä suhteessa yhden- tai johdonmukainen. Yleisenä suosituksena voimme
kehottaa mahdollisimman paljon välttämään tämän tapaisia yhdyssanoja, varsinkin pitkiä.
Kuten jo alussa mainitsimme, on sanakirjassa pyritty mahdollisimman suureen
lyhyyteen, kuitenkin pitämällä huolta siitä, että tämä pyrkimys ei tapahdu selvyyden
kustannuksella. Tämän vuoksi on sanojen merkitykset yleensä koottu kantasanan kohdalle,
jossa ne on jaettu numeroiduiksi ryhmiksi käsitepiirin perusteella, siis samaan kuuluvat
substantiivit, verbit ja adjektiivit yhteen. Sen sijaan kantasanan johdannaisiin, esim.
verbin -ing-loppuisiin johdannaisiin, on useinkin merkitty vain sellainen merkitys, joka
ei suoraan johdu kantasanasta. Tällaisissa tapauksissa on hyödyllistä tarkastaa myös
itse kantasanan merkitykset.
Suomalaisissa vastineissa on käytetty lyhyitä muotoja, milloin useampia on
käytännössä, esim. vastaavuus, näkyvyys eika vastaavaisuus, näkyväisyys; steriloida, polymeroida
eikä sterilisoida, polymerisoida.
Kirjaamme on otettu ainoastaan sanoja, joilla on teknillistä tai kaupallista merkitystä
tai joita muuten käytetään teknillisessä tekstissä. Muiden sanojen tai yleisluonteisten
merkitysten suhteen suositamme hyvin toimitettua ja suhteellisen täydellistä Tuomikoski—
Slöörin Englantilais-suomalaista sanakirjaa. Suomalais-englantilaisena sanakirjana on erikoisesti
mainittava v. 1956 ilmestynyt dipl.ins. V. S. Alanteen tekemä erittäin arvokas teos,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
