- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
27-28

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aateli - Aatelinen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

27

Aatelinen rälssi—Aatelismatrikkeli

28

joka yleensä esiintyi hallitusvallan nöyränä
palvelijana.

Ranskassa kukistui aateliston valtiollinen
valta Ludvig XIV:n aikana. Vallankumouksen
aikana yöllä 4 p. elok. vasten 1789 lakkautettiin
aatelin erioikeudet, mutta Napoleon perusti taas
1806 aatelisarvot. 1848 poistettiin lopulta
Ranskassa aateliset etuoikeudet, vaikka aatelisnimet
säilytettiin. — Englannissa saavutti
Vilhelm Valloittajan kanssa 1066 tullut ransk.
läänitysaateli suuren vallan. Vasta ruusujen
sodat 1455-85 suuressa määrin sitä hävittivät ja
heikonsivat. Vaikka valtiollinen
määräämisvalta yhä enemmän siirtyi kaupunkien ja
maaseutujen edustajista kokoonpannulle alihuoneelle,
on aatelisto kuitenkin meidän päiviimme asti
säilyttänyt oikeutensa ylähuoneessa ottaa osaa
yleisten asiain käsittelyyn. — Saksassa
syntyi ero korkean, valtakunnallisen aatelin, jolla
oli sija ja ääni valtakuntapäivillä, ja alemman,
maakunnallisen, aatelin välillä. Vasta 1806
rae-diatiseerattiin valtakunnallinen aateli, s. o.
alistettiin eri ruhtinaiden alle, mutta sille
tunnustettiin kuitenkin muutamia erioikeuksia, esim.
yhdenvertaisuus syntyperään nähden ruhtinaiden
kanssa.

Unkarissa ja Puolassa saavutti
aatelisto varsin huomattavan valtiollisen vallan.
Unkarissa tehtiin ero ylimysten, magnaattien (ks.
t.) ja alemman aateliston välillä. Puolassa
olivat aateliset, szlachtan (ks. t.) jäsenet
oikeastaan ainoat, joilla oli mitään osanottoa
yleisiin asioihin, ja tämä oli yhtenä Puolan
valtakunnan heikkouden ja kukistumisen syynä.
Unkarissa magnaateilla vielä on sija eduskunnan
ensi-kamarissa. — Venäjällä oli vanhoina aikoina
omaperäinen aatelistonsa, n. s. pajarit (bojarit)
ja pajarinlapset (ks. n.). Myöhemmin on sitä
kehitetty länsieurooppalaiseen malliin, jonka
lisäksi Pietari Suuren ajoista asti määrätty
virka-arvo on tuottanut aatelisarvon, osaksi
persoonallisen osaksi jälkeläisillekin periytyvän.

Pohjoismaissa aateli kehittyi keskiajan
loppupuolella etupäässä saksalaisen esimerkin mukaan,
mutta osaksi myöskin kotimaisella pohjalla.
Norjassa se johtuu vanhoista
päämiessu-vuista, jotka läänitysmiehinä (lendemænd)
menevät kuningasvallan palvelukseen. Keskiajan
lopulla Norjan aateli vaipuu vähäpätöisyyteen. V.
1821 lakkautetaan kaikki aateliset erioikeudet ja
myöskin nimet. — Tanskassa syntyi
aatelisto kuninkaan palvelusmiehistä ja rikkaista
talonpojista. Aatelissäädyllä oli varsin suuri
valtiollinen merkitys, kunnes yksinvallan
perustaminen 1660 teki siitä lopun. Aatelisoikeudet
lakkautettiin 1848 v:n perustuslailla, mutta
aateliset nimitykset on säilytetty. — Ruotsissa ja
Suomessa voidaan pitää Maunu Latolukkoa
aatelissäädyn perustajana Alsnön säännöllä (n.
v. 12S0), joka soi verovapauden niille, jotka
tekivät ratsupalvelusta valtakunnan vihollisia
vastaan. Heitä nimitettiin vapaamiehiksi,
rälssi-miehiksi (frälsemän), itse aatelin nimi tuli vasta
myöhemmin käytäntöön. Pian tuli kuitenkin
tavaksi, että uudelta vapaamieheltä vaadittiin
erityinen kuninkaan vahvistuskirja. Aatelisto
saavutti keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa
suu-lia etuoikeuksia, varsinkin maanomistukseen ja
virkoihin nähden, ja tuli yhdeksi ja vaikuttavim-

maksi säädyksi valtiopäivillä. Kreivi- ja
vapaa-herra-arvot sekä säterivapauden (ks. t.) perusti
Eerikki XIV 1561, ja Juhana III melkoisesti
lisäsi aatelisoikeuksia ja teki ne perittäviksi
privilegioillaan 1569. Kustaa II Aadolf antoi 1626
aatelistolle tarkan järjestyksen perustamalla
Ruotsin ritarihuoneen ja jakamalla sen kolmeen
osaan: herras- (kreivit ja vapaaherrat),
ritaris-ja asemiesluokkaan. Reduktsioni 16S0 mursi
tosin suuraatelin mahtavuuden, mutta siitä
huolimatta oli aatelisto vielä johtavana säätynä
va-paudenajan valtiopäivillä, jos kohta nyt alkoikin
rynnäkkö sitä vastaan „aatelittomien" säätyjen
puolelta. Luokkajako poistettiin kyllä 1719,
mutta Kustaa III 1778 pani sen uudestaan
voimaan, joten se Suomessa lopulta poistettiin vasta
1869 v:n valtiopäiväjärjestyksen kautta. Sijansa
yhtenä valtiosäätynä säilytti Ruotsin aatelisto
v:een 1866 ja Suomen aateli
eduskuntamuutok-seen asti v. 1906.

Eri maissa käytetään eriasteisille
aatelisarvoille useampia nimityksiä, joista muutamat
jo edellä ovat tulleet mainituiksi.
Tavallisimmat aatelisarvot ovat arvojärjestyksessä:
ruhtinas ja herttua, kreivi, vapaaherra (paroni),
ritari ja aatelinen. Ranskassa ja Englannissa on
käytännössä korkeampina arvoina myöskin
markiisin ja vicomten (viscouutin) arvot; edellisessä
maassa ovat chevalier ja seigneur, jälkimäisessä
knight ja esquire alemman aatelismiehen
nimityksinä. K. O.

Aatelinen rälssi ks. Aateli.

Aateliskaarti, aatelismiehien muodostama
henkivartiasto, nimenomaan paavin luona.

Aateliskalenteri, kirja, joka luettelee jonkun
maan aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt,
varsinkin määrätyllä ajalla. Kalentereita
Suomen aatelista ovat julkaisseet v. Knorring,
Pi-nello, Tersmeden, Stackelberg, Wasastjerna, vrt.
Aatelismatrikkeli.

Aateliskirja, se asiakirja, jolla hallitsija
uudelle aatelismiehelle juhlallisesti vahvistaa
hänen arvonsa. Ensimäiset varsinaiset
aateliskirjat antoi Ranskassa Filip IV Kaunis,
Saksassa Kaarle IV, Pohjoismaissa Eerikki
Pomme-rilainen v. 1420 (suomalaiselle Björn
Paavalin-pojalle, Kodbolstan herralle Ahvenanmaalla).

K. G.

Aateliskokous on nimenä niillä kokouksilla,

joihin Ruotsin aatelisto säätylaitoksen
lakkautettua 1866 joka kolmas vuosi kokoontuu
neuvottelemaan yhteisistä asioistaan, etupäässä
omaisuutensa ja rahastojensa hoidosta.
Myöskin Suomessa on aatelin 1906 hyväksymässä,
mutta vielä vahvistamatta olevassa
ritarihuone-järjestyksessä määrätty aateliskokouksia
pidettäväksi joka kolmas vuosi. K. O.

Aatelismarsalkka, jonkun maan aateliston
valittu tai muuten määrätty esimies ja
puheenjohtaja.

Aatelismatrikkeli, jonkun maan aatelistosta

tehty luettelo. Painetun matrikkelin Suomen
aatelista on julkaissut K. O. Wasastjerna nimellä
„Ättartaflor öfver den på Finlands riddarhus
introducerade adeln" (1879-83). Vanhin Ruotsin
(ja Suomen) aateliston matrikkeli on A. A. v.
Stiernmanin „Matrikel öfver Svea rikes
ridderskap och adel" (1754-55), johon Rehbinder,
Roth-lieb ja Kröningsvärd ovat julkaisseet jatkoja-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0028.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free