- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
89-90

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Afrikka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

90

Afrikka

88

sien tai pitkin rämeisiä mangrove-rantoja
tapaamatta ensinkään vaihtelevaisuutta. Afrikan
geologinen rakenne on vielä tunnettua
ainoastaan yleispiirteissään. Graniittivuorista on
jäljellä ainoastaan pyöristettyjä kumpuja, ja
tervettä vuorilajia täytyy useinkin etsiä
jokien syvimmistä uomista. Atlasvuoret ovat
Afrikan geologialle aivan vierasta muodostusta.
Ainoastaan sattuma on vaikuttanut, että ne ovat
tempautuneet erilleen Euroopasta
tertiääri-ajan loppupuolella. Ne ovat olleet toiselta puolen
yhteydessä Sisilian yli Apenniinien kanssa,
toiselta puolen verrattain myöhään muodostuneen
Gibraltarin salmen kautta Sierra Nevadan kanssa.
Atlasvuoret ovat nuoria geologisia
muodostuksia, jotka ovat liittyneet Afrikan vanhaan
manner ruumiiseen. Muuten puuttuu tältä maanosalta
kokonaan ketjuvuoristot. Yleisenä muotona on
vanhoja ylätasankoja, jotka ovat tavallisesti
murtuneet laidoiltaan ja alenevat sentähden
pen-kereittäin rantoja kohden. Koko leveä
Pohjois-Afrikka, paitsi mainittua Atlasvuoristoa, on
sellainen mahtava ylätasanko, jota meri ei ole
peittänyt liituajan jälkeen, lukuunottamatta
pienempiä alueita. Koskemattomana se siinä on ollut
siitä lähtien kuin se merestä kohosi, mutta sen
itäinen osa, joka ulottuu yli Arabian, erottui
läntisestä silloin, kun yksi maapallon suurimpia
hautalaskeumia, Punainen-meri, muodostui.
Laskeutumisen ja murtoviivojen muodostuksien
vaikutuksesta syntyy tavallisesti toisaalla
tuliperäisiä purkauksia. Ulkona Atlantissa kulkee
Ascen-sionin ja Tristäo da Cunhan yli tulivuorijono,
jossa vedenalaiset purkaukset ovat jokseenkin
yleisiä. Muuan poikkirako kulkee
Guinean-saar-ten yli suoraan lahden perukkaan, Kamerunin
tulivuoreen, ja siitä Afrikan sisäosiin.
Itä-Afrikassa on itse mantereella tapahtunut mahtavia,
tulivuorten-purkauksien seuraamia
laskeutumisia. Eräs erittäin pitkä hautalaskeuma ulottuu
Kuolleesta-merestä Punaisen-meren yli,
Abessii-nian itäpuolitse ja Itä-Afrikan yli Njassajärvelle
saakka. Hauta ei kule kuitenkaan yhtenäisenä
laskeumana, vaan on paikotellen katkaistu.
Useimmat Itä-Afrikan isot järvet ovat juuri
tuollaisissa laskeumissa, mutta monet haudat ovat
myöskin kuivia tai kuivuneita. Murtoviivojen
reunoilla kohoaa jättiläiskorkuisia tulivuoria.
Afrikan keskikorkeus on laskettu noin 650
metriksi. Aasia ja Pohjois-Ameriikka ovat
jonkun verran korkeammat, mutta näissä
maanosissa onkin mahtavia alppijonoja, jotavastoin
Afrikka käy laajojen ylätasankojen kautta
näin korkeaksi. Jättiläisvuoristot ovat täällä
aikojen kuluessa silpoutuneet auringon
säteit-ten vaikuttaman voimakkaan halkeilemisen
kautta. Afrikka on Kapmaassa ja
Transva-lissa 1,200 in, Zambesinlaaksossa 800 m,
Kongon-laaksossa 400 m ja Saharassa 500 m yli meren
pinnan. Vieläkin jyrkempi on laskeutuminen
idästä länteen käsin. Järvien ympärillä oleva
ylänkö kohoaa useassa paikassa yli 1,000 m.
Kongolaaksost.a lähtien kohoaa maa jonkun
verran länteen päin ja laskeutuu sittemmin
penke-reittäin mereen. Afrikan jokien suupuoliin on
muodostunut rantaseutujen vahvan kaltevuuden
vaikutuksesta yleensä paljon koskia, mutta
koskien yläpuolella ovat joet kyllä pitkiäkin
matkoja purjehduskelpoisia. [Sentähden koetetaan

nykyään tehdä virtoja tärkeiksi kulkureiteiksi
rakentamalla rautateitä koskien ohi (Niilin ja
Kongon kataraktit).] Senkautta että maanosan
pinta on monin paikoin sisämaassa melkein
tasaista, eivät virrat kykene kyllin nopeasti
kul-j< ttamaan runsaitten sateitten pudottamaa vettä.
Täten syntyy laajoja rämeitä tai soita, joitten
läpi joet vaivaloisesti mutkittelevat (Bahr el
Ga-zal). Afrikan isoimmilla joilla on melkein
sääntönä, etteivät ne kulje lyhintä tietä mereen, vaan
tekevät pitkiä kierroksia (Niger, Niili, Zambesi,
Oranje, Kongo). Täten käy Niili maapallon
lähinnä pisimmäksi joeksi, noin 6,000 km.
Kongolla on sen sijaan laajin jokialue (noin 3,400,000
kin3). Pohjoisessa ja etelässä on hyvin laajoja ja
alavia kuoppia, joista vähäinen vesimäärä ei
kykene murtamaan itselleen tietä mereen (Tsad,
Ngami). Afrikan laskujoeton alue käsittääkin
melkein kolmanneksen koko maanosasta.

Ilmasto. Ei mikään muu maanosa ole niin
suuressa määrässä troopillista kuin Afrikka.
Melkein koko manner on sisäpuolella 20°
vuosi-iso-termiä. Ainoastaan Atlasvuoret, Kapmaa ja
rantakaistale Mossamedekseen saakka on
ulkopuolella varsinaista kuumaa vyöhykettä.
Afrikan itäinen osa on muuten jonkun verran
lämpöisempää kuin läntinen. Siihen vaikuttaa
kuuman Aasian manteren läheisyys sekä vieläkin
suuremmassa määrässä ympäröivien merien
lämpö-suhteet. Punainen-meri ja Välimeri ovat
asemaansa nähden erittäin lämpöisiä, ja Intian
valta-merikin on paljo lämpöisempää kuin Atlantti,
jonka vesi varsinkin Afrikan lounaisrannoilla on
luonnottomasti jäähtynyt kylmän Benguelavirran
ja pohjaveden vaikutuksesta. Pohjoisessa
Afrikassa on paljoa suurempi lämpömäärä kuin
eteläisessä. Leveä vyö, jossa on 30° keskilämpö
vuodessa, kulkee Länsi-Sudanin keskiosista
Punaisenmeren eteläosiin. Sitävastoin on päiväntasaajan
läheisyydessä keskilämpö noin 20°.
Läinpöpäi-väntasaaja eli n. s. terminen ekvaattori ei näin
ollen satu yhteen tähtitieteellisen kanssa, vaan
on 10° ja 20° välillä pohj. leveyttä. Syynä tähän
on se, että pohjoisessa Afrikassa on melkoista
enemmän maata kuin eteläisessä, jonka tähden
lämpömäärä nousee pohjoiskesällä (= pohjoisen
pallonpuoliskon kesä; etelänkesä = eteläisen
pallonpuoliskon kesä) siellä paikotellen aivan
suh-dattomaksi, joskus -f- 60° asti. Vahva
lämpömäärän vaihteleminen ei ainoastaan eri
vuodenaikoina vaan yön ja päivänkin välillä on
huomattavissa. Tuuli- ja ilmanpainesuhteet ovat
Afrikassa verrattain selvät. Päiväntasaajan
seutuvilla kulkee n. s. kalmvyöhyke eli tyyni alue,
jossa ilma lämpenee kovasti ja nousee ylöspäin.
Siitä on seurauksena osaksi tyyntä osaksi
vaihtelevia tuulia maan pinnalla. Yläilmoissa virtaa
lämmin ilma pohjoiseen ja etelään päin, n. s.
anti-pasadituulet. Korkeilla huipuilla, kuten esim.
Pico de Teydellä Teneriffan saarella, huomaa
selvästi tällaisen yhtämittaisen tuulen. Alemmissa
ilmakerroksissa virtaa ilma sensijaan pohjoisesta
etelään kalmvyöhykkeeseen päin, merellä niinkin
säännöllisesti, ettei merimiesten tarvitse siellä
muuttaa viikkokausiin purjeitten asentoa,
jotavastoin maalla pasadituulet muuttavat
suuntaansa monella tavalla. Maapallon pyörimisen
vaikutuksesta vetäytyvät ne länteenpäin ja
kutsutaan pohjoisella koillis- ja eteläisellä kaakkois-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0061.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free