Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Afrikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
91
Afrikka
88
pasadeiksi. Pasadituulet tulevat kylmemmistä
seuduista lämpöisempiin ja vaikuttavat
sentäh-den kuni kuivat tuulet, sillä ilman kosteus käy
niissä yhä pienemmäksi, kuta enemmän ne
lämpiävät. Senkautta, että auringon zenitaseman
seutu vuoden kuluessa siirtyy kääntöpiirien
välissä, muuttuu myöskin kalmvyökykkeen ja sen
mukana pasadivöittenkin asema. Muutamat
seudut tulevat näin ollen eräänä vuodenaikana
olemaan pasadituulien alueen sisällä, jotavastoin ne
toisina aikoina ovat sen ulkopuolella. Tämä
koskee varsinkin pohjois- ja etelärantoja. Auringon
zenitasemaa seuraa myöskin vahvin
haihtuminen ja runsain sade. Sadeajat matkailevat
nimittäin tavallisesti auringon mukana. Siten
saavat päiväntasaajaseudut kaksi sadeaikaa,
jotavastoin seuduilla, jotka ovat uloinna siitä, on
ainoastaan yksi sadekausi. Näistä säännöllisistä
ilmastollisista suhteista on kuitenkin
poikkeustapauksia, jotka osoittautuvat sitä lukuisammiksi
kuta tarkemmin Afrikan ilmastoa tutkitaan.
Ulkona Atlantissa on kaksi aluetta, joissa
vallitsee korkea ilmanpaine (maksimi). Niitten
vaikutus Afrikan ilmastoon on sangen suuri.
Toinen niistä on Azorien ja Kanarian saarten,
toinen S:t Helenan ja Tristäo da Cunhan välillä.
Näiltä seuduilta ilma virtaa pääasiallisesti
Arne-riikan puolelle, mutta pohjoiskesällä, kun ilma
ohenee huomattavassa määrässä Saharan ja
Sudanin kohdalla, käy mahtava ilmavirta
Afrikkaan Guinealahden ylitse (lounais-monsuuni).
Kevättalvella vallitsee sitävastoin
Sahara-alu-eella korkea ilmanpaine, ja tuuli käy
päinvastaisien suuntaan. Mutta Etelä-Afrikassa on silloin
kesä, alhainen ilmanpaine ja tuulensuunta
lounaasta manterelle päin, paitsi Mossamedeksen
eteläpuolella, jossa vallitsee yhä kaakkoispasadi.
Itärannalla on monsuunivaihtelu ehkä vieläkin
säännöllisempi, riippuen siitä, että Etu-Aasiassa
ja Etelä-Afrikassa tapahtuu vuorottain
lämpeneminen (pohjoiskesällä ja pohjoistalvella).
Tuulet tulevat olemaan sentähden lounais- tai
koillismonsuuneja, vaikka niihin kuitenkin
osaltaan myöskin on syynä ilmanpainesuhteet Intian
valtamerellä. Runsasta sadetta (yli 1,000 mm)
saadaan molemmin puolin päiväntasaajata paitsi
isojen järvien itäpuolella. Ylenmääräistä sadetta
(yli 2,000 mm), joka aiheuttaa rehevän
kasvullisuuden, mutta myöskin kuumetauteja, valuu
Guinealahden sisimmän perukan tienoilla sekä
puolella Kamerunvuoria sataa kokonaista 9,000:
kin mm. Sudanissa ja Itä-Afrikassa sataa
tuskin enemmän kuin 750 mm, joka riittää
pellon-viljelykseen, mutta synnyttää ylänkömailla
ainoastaan savannikasvullisuutta. Koko pohjoinen
ja lounainen Afrikka kärsivät kuivuutta.
Saarilla, kuten esim. Madagaskarilla, on selvästi
rajoitettu sade- ja poutapuolensa. Kuten
tropiikeissa yleeusä niin ei Afrikassakaan oikeast. ole
ke»ää eikä talvea, vaan sade- ja pouta-aika.
Niinkuin muissakin kuumissa maissa ovat
sateet Afrikassa lyhyet, mutta rankat.
Kasvisto. On luonnollista, että kasvisto
samoinkuin ilmastokin on jokseenkin samanlaista
kaikilla Välimeren rantamilla. Niinpä ei
tava-takkaan suurta eroavaisuutta ainakaan
valtakos-veiliin nähden Sisilian ja Tunisin tai Gibraltarin
kummankin rannan välillä. Saharan laaja
erämaa on sensijaan rajamuurina, jonka yli varsi-
nainen afrikkalainen kasvisto, joka ulottuu
täältä Kapmaahan saakka, ei ole voinut
tunkeutua. Omituisina kasviston johtajina sen
levetessä paikasta toiseen ovat olleet ne
ylänköhar-janteet, jotka isojen järvien seutuvilla kulkevat
pohjoisesta etelään. Tätä tietä on
abessiinialai-sia kasveja voinut vaihtua etelä-afrikkalaisten
kanssa. Afrikka on geologisessa suhteessa vanha
maanosa, ja saman voi siitä sanoa
kasvitieteellisessäkin suhteessa. Erittäinkin vanhanaikuista
ja omituista on kap-kasvisto, mutta myöskin
usealla saarella on kasveja voinut säilyä
ter-tiääriajalta asti. Niinpä kasvaa esim. Kanarian
saarilla erästä laakerilajia, jota tertiääriaikana
kasvoi Etelä-Ranskassa, mutta jota nykyään
tavataan ainoastaan näillä saarilla. Savannit
ovat Afrikalle ominaisia. Niitä ulottuu leveänä
vyönä Atlantista Abessiiniaan, yli Sudanin sekä
suurimman osan Itä-Afrikkaa ja Zambesialuetta
aina portugalilaiselle länsirannikolle saakka.
Savanneilla kasvaa kovia, kankeita, erikorkuisia
heinälajeja, jotka paikotellen kasvavat niin
korkeiksi, että giraffi voi piiloutua sellaiseen
lainehtivaan heinikkoon. On tavattu kokonaista 4-6 m
pituisia korsia. Värikään ei ole vihreätä, vaan
ruskeankeltaista, kulon tapaisesn vivahtavaa.
Tleinäsavanni muuttuu vähitellen
pensas-savanniksi, jota kutsutaan metsäsavanniksi, silloin
kun siinä on apinanleipäpuu- y. m. lehtoja.
Paitsi baobab- eli apinanleipäpuuta (Adansonia
digitata), jolla on kokonaista 8 m paksu runko
ja kaunis tammen tapaisesti haarautuva latvus,
ovat korkearunkoiset tamarindit (Tamarindus
indica) ja sykomoorit (Ficus Sycomorus)
savanneilla valtakasveja. Pensassavanneja peittävät
okaiset mimoosat ja akaasiat. Afrikka on
köyhä-metsäistä maata, ja siellä, missä metsiä on, ovat
nekin tavallisesti harvoja. Niillä seuduilla,
joissa joet pyrkivät savannin läpi, ovat
laaksojen pengermät n. s. galleria-metsän peittämiä.
Puut ovat tiheässä ja latvukset 25-35 m
korkeudella kietoutuneet toisiinsa vihertäväksi holviksi,
jonka varjossa vallitsee kostea kasvihuoneilina.
Aarniometsiä tavataan Afrikassa ainoastaan
runsaitten zenitsateitten vyöhykkeissä, mutta
sikäläinen aarniometsä on kuollutta ja synkkää
verrattuna ameriikkalaiseen, jonka väriloistoa ja
kirjavaa eläinmaailmaa sillä ei ole. —
Tärkeimmät nykyään Afrikassa viljellyistä kasveista
ovat kolme hirssilajia — niitten joukossa durra
(Sorghum vulgäre) — pohjoisessa, maissi
keskiosissa ja vehnä etelässä. Riisiä viljellään
etupäässä Egyptissä. Kolme viimeksimainittua
viljalajia on tuotu myöhemmin maahan.
Afrikassa on verrattain harvoja palmulajeja, mutta
ne ovat hyvin tärkeitä viljelyskasveja.
Taatelipalmun (Phoenix dactylifera) eteläraja kulkee
yli Massauan, Timbuktun ja Kap Verden.
Koil-lis-Afrikan dumpalmu (Hyphæne thebaica) on
eräs viuhkapalmu, jonka tuntee siitä, että sen
runko on hankamaisesti haarautunut.
Deleb-palmu (Borassus flabelliformis) on
keskiafrikkalainen 26 m korkuinen viuhkapalmu.
Matala öljypalmu (Elæis guineensis) kosvaa
troopillisessa sateisessa Länsi-Afrikassa.
Neekerimajojen ympärillä näkee tavallisesti
istutettuna maissia, banaaneja, tupakkaa,
runsas-öljyisiä maapähkinöitä (Arachis hypogæa),
yam-sia (Dioscorea) ja maniokjuurta (Manihot uti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
