Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Afrikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
95
Afrikka 67
lissima), joista useimmat ovat tulleet
Amerii-kasta ja levinneet hyvin nopeasti.
Eurooppalaiset viljelevät istutuksillaan tavallisia troopillisia
viljelyskasveja, kuten sokeriruokoa,
kahvipensasta (kotoisin Abessiinian eteläpuolelta) ja
puu-villapensasta.
Eläinkunta. Eläinmaantieteellisessä
suhteessa Afrikka jaetaan kahteen suureen osaan:
1. Pohjois-Afrikka (joka kuuluu palearktiseen
vyöhykkeeseen) ja etioppialainen vyöhyke. 2.
Saharan eteläpuolella oleva osa Afrikkaa.
Varsinainen afrikkalainen eläinmaailma alkaa vasta
„Saharantakaisessa alueessa". Xäitten molempien
alueitten välille muodostaa Saharan laaja erämaa
sekä rajamuurin että samalla myöskin
liikkuvaisemmille eläinmuodoille (linnuille) sillan.
Afrikan eläinkunta on sekä laji- että
yksilö-rikasta, varsinkin nisäkkäihin nähden, joitten
runsaudessa se voittaa kaikki muut maanosat.
Ja omituista kyllä ei runsain eläinmaailma ole
kehittynyt metsissä, vaan savanneilla. Viime
aikoina se on kuitenkin melkoisesti vähentynyt,
onpa paikoitellen voitu huomata nopea
sukupuuttoonkin häviäminen. Saharantakaisen Afrikan
eläimillä on kaikilla omituinen vanhanaikuinen
leima. Niitä on pidettävä jätteinä entisestä
eläimistöstä, joka ennen on ollut paljoa laajemmalle
levinnyt kuin nykyään. Niinpä esim.
kameli-kurki eli tertiääriaikana sillä manterella, jota
vastaa nykyinen Aigeianmeri saarineen.
Madagaskar on nähtävästi irtautunut Afrikasta jo
ennen kuin sellaiset korkeammat eläimet kuin
ihmismuotoiset apinat, kavioeläimet, kissalajit
ja isot paksunahkaiset tulivat sinne, sillä näitä
ei ole Madagaskarilla, vaan lähenee sen
eläimistö ympärillä olevien seutujen
tertiääri-eläimistöä. On olemassa paljo esimerkkejä siitä,
että uusia eläinmuotoja siirtyy maahan, ja ettei
eläinten levenemisrajojen muutokset vielä
läheskään ole päättyneet. Niinpä esim. kiusallinen
hietakirppu, joka tuli länsirannalle vuonna 1872
hietalastin mukana, esiintyi jo v. 1898
itärannallakin. Afrikassa on alkujaan ollut vähä
hyödyllisiä eläimiä. Sikäläistä norsua ei enää
käytetä kuormaeläimenä, mutta sitä metsästetään
hyvin innokkaasti, joten se on huomattavasti
vähentynyt. Vielä sitä tavataan
Keski-Afri-kassa, paitsi itärannoilla. Aasin kotimaana
pidetään Itä-Afrikkaa, jossa se vielä esiintyy
villinä. Ennenkuin kameli (dromedaari) tuotiin
Aasiasta oli aasi tärkeimpänä veto- ja
kuorma-juhtana Pohjois-Afrikassa. Se kestää myöskin
paremmin kuin hevoset ja sarvikarja
myrkyllisen tsetse-kärpäsen (Glossina morsitans)
pistosta. Afrikka on kissan kotimaa, mutta onko
myöskin koira täältä kotoisin, on hyvin
epävarmaa. Villejä koiria on monin paikoin Afrikassa.
Hevonen on tuotu Aasiasta, mutta ei menesty
oikein hyvin muualla kuin Pohjois-Afrikassa, jossa
myöskin on kehittynyt ratsastajakansoja.
Sarvi-karja (,,sanga" = Bos afrieanus) on sen sijaan
levinnyt suurella menestyksellä Afrikan yli
paitsi sinne, missä tsetse-kärpänen tekee
tuhojaan. Useat heimot, varsinkin savanneilla,
harjoittavat nykyään yksinomaan karjanhoitoa.
Muista maahan tuoduista eläimistä pitävät
neekerit vuohia ja kanoja yleisesti kesyinä. Sikoja
pitävät muut kansat paitsi muhamettilaiset
sangen paljo, ja lampaanhoitoa harjoittavat varsin-
kin hottentotit ja ovambolaiset etelässä sekä
abessiinialaiset pohjoisessa. Ihmismuotoisten
apinain levenemisalue sattuu kuten
luonnollistakin Keski-Afrikan läntisten suurien metsien
alueeseen. Kamelin eteläraja kulkee Senegambian
pohjoisosista Somalimaan eteläosiin. GiralTeja
tavataan nykyään enää Itä-, Etelä- ja
Keski-Afrikassa sekä keskisessä Sudanissa ja sitä
rajoittavissa osissa Saharaa. Kamelikurkia
tavataan Etelä-Afrikassa Sambesin ympäristöillä ja
Kalaharissa, Itä-Af rikan ylängöillä, Saharan
eteläosissa ja sitä rajoittavissa osissa Sudania.
Krokodiilejä elää joissa ja järvissä
Etelä-Afrikasta Saharaan sekä Niilin varsilla Nubiaan
saakka. Ennen niitä tavattiin jonkun verran
pohjoisempana.
Väestö. Afrikan laskettu asukasmäärä
vaihtelee 127 ja 206 miljoonan välillä.
Afrikan väestö ei ole rotuun eikä
kulttuurikehitykseen nähden yhtenäistä; se on
kokoonpantu mitä erilaisimmista aineksista ja käsittää
useita kehitysalueita. Näihin on uusin
kansatieteellinen tutkimus luonut runsasta valoa.
Mutta Afrikan antropologia perustuu vielä
toistaiseksi suuressa määrin olettamuksiin. Erilaisia ja
hyvin eri-ikäisiä sekakansoja tavataan aivan
sisäkkäin. Tällaista rotujäännöstä ovat
epäilemättä vaaleat e t e 1 ä-a frikkalaiset, joista
busmannit muodostavat oman, muista jyrkästi
erottuvan ryhmänsä, kun taas hottentoteista
mielipiteet ovat eroavia, kuten myöskin
kääpiö-heimoista. Varmaa on, että nämä vaaleaihoiset
neekerit ovat ikivanhoja Afrikan asukkaita. —
Samaa on sanottava toisesta pääryhmästä, b a
n-t u-neekereistä. He täyttävät taajana ryhmänä
koko eteläisen kolmikulmion (paitsi vaaleaihoisia
ja eurooppalaisia) aina 5°:lle pohj. lev. lännessä
ja järvialueelle idässä. Näitä ovat: kafferit,
sam-besi-neekerit, kongo-neekerit ja
länsirannan-nee-kerit sekä vähän tunnetut fan-neekerit. —
Kolmannen ryhmän muodostavat sudanilaiset
neekerit (ks.t.), asuvat bantu-kansojen
pohjoispuolella. Sudanilaisia neekereitä on kolme ryhmää,
Senegambian ja Ylä-Guinean, Keskisen Sudanin
sekä Niilin neekerit. — Pohjois- ja
Koillis-Afri-kan vanhimmat asutussuhteet ovat vielä
hämäriä. Nuorin ja vasta historiallisella ajalla maahan
tullut kansanaines ovat seemiläiset
(arabialaisia, egyptiläisiä, beduineja, abessiinialaisia)
ja näitä vanhempia aineksia ovat n. s. h a a m
i-laiset; näitä ovat: etiopialaiset, berberit,
tuaregilaiset vahuma-kansat, fulbe- ja
fullah-kansat y. m. — Aivan erityisen ryhmän
muodostaa Madagaskarin malaijilainen väestö,
toi-uen osa väestöä on negroideja.
[Elisée Réclus, „Nouvelle GéograDhie
universelle" X-XIV, Paris 1885-89; Fr.’Hahn,
„Afrika", Leipzig und Wien 1901; Fr. v. Hehwald,
„Jorden och dess folk" II, Stokholm 1900; J. E.
Rosberg, „Maa ja kansat" II, Porvoo 1906;
Maant. Yhdistyksen aikakauskirja 1891.]
Löytöhistoria. Afrikka-nimi tavataan
kirjallisuudessa ensi kerran Enniuksella; tällä
nimellä roomalaiset tarkoittivat vain Karthagoa
ja sen ympäristöä. — A:n löytöhistoria alkaa
vasta sangen myöhään, sillä jos mikään, on se
suljettu maanosa. Rannikossa on vähän lahtia
ja poukamia, jokien suut ovat koskisia. Sahara
on vahva varustus, jota kauemmas egyptiläiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
