Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ahlström ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
127
Ahnger—Aho
128
Ahnfelt /ön-;. 1. O s k a r A. (1813-82) ruots.
matkasaarnaaja ja hengellisten laulujen
sepittäjä, jonka kansanomaiset ja Suomessakin
suositut sävelmät eivät tosin kohoa sanojensa
tasalle. /• K.
2. Otto Nathanael Theophilus A.
(s. 1854), ruots. jumaluusoppinut, sitten vuoden
1894 kirkkohistorian professori Lundin
yliopistossa. A :n pääteos on „Den teologiska etikens
grunddrag", josta viimeinen osa: „Social etik"
ilmestyi v. 1906. Vuosina 1891-93 A. toimitti
aikakauskirjaa: „Tidskrift för teologi". V. 1907
A. siirtyi Linköpingin hiippakunnan piispaksi.
E. Ka.
3. Paul Gabriel A. (1803-63), ruots.
pappi, kirjailija, väsymätön raittiuden
harrastaja. On julkaissut: „Studentminnen,
an-teckningar och tidsbilder från hemmet, skolan,
universitetet och församlingen" (1857) ; „Lunds
Universitets historia" (I osa, 1859). — 4.
Arvid A. (1845-90), kirjailija, edellisen poika,
julkaisi koko joukon elämäkerrallisia tutkimuksia
ja memoaarikokoelmia, joista mainittakoon: „C.
J. L. Almqvist, hans lif och verksamhet" (1876) ;
,,Ur svenska hofvets och aristokratiens
lif"(1880-82).
Ahnger, Alexandra, suom. laulajatar,
synt. Viipurissa 1859, opiskeli laulua Helsingin
musiikkiopistossa 1882-85, sittemmin
Dresde-nissä Hildachin, ja Pariisissa Désirée Artöt’n
johdolla. Perusteelliset opintonsa on hän sitten
laulunopettajana Helsingissä käyttänyt etenkin
lukuisain yksityisoppilasten hyväksi, aika-ajoin
myös opettajana eri oppilaitoksissa, viimeksi
1907 myös Helsingin musiikkiopistossa. Tarkka,
kaikinpuolinen äänenmuodostus sekä esitettävän
laulun sisällystä todella vastaava tunneilme on
hänen opetuksensa olennaisimpana ytimenä.
/. K.
Aho, Juhani, suom. kirjailija, synt. 11 p.
syy sk. 1861 Lapinlahdella, jossa hänen isänsä
Henrik Gustaf
Theodor Brofeldt
oli
apulaispappina; äiti oli
kotoisin
Pohjanmaalta ja
sukujaan Snellmaneja.
Kun perhe
muutamien vuosien
kuluttua muutti
Iisalmeen ja asui
pitkät ajat
kappalaisen virkatalossa syrjäisessä Vieremän
kylässä, oli
Juhanilla jo nuorena
hyvä tilaisuus
tutustua
Pohjois-Sa von luontoon, sen laajoihin näköaloihin
ja yksinkertaiseen kansaan. Nämä
vaikutelmat jättivät pysyviä muistoja hänen
mieleensä samoinkuin elämä tuossa hiljaisessa
pappilassa heränneisyyteen kallistuvan väestön
keskuudessa. Saatuaan kotona ensimlliset
opin-alkeet tuli Juhani v. 1872 Kuopion suomalaiseen
lyseoon. Täällä syttyi hänen povessaan ensi
kerran runoilijakipinä. Hän alkoi sepitellä omin-
Juhilnl Alin.
takeisia runoja ja kääntää Runeborgiä. Kun
hän sitten v. 1880 pääsi ylioppilaaksi ja tutustui
kenraali A. Järnefeltin sivistyneeseen
perheeseen, josta on lähtenyt maailmalle taiteilijaparvi
Arvid, Armas ja Eero Järnefelt, alkoivat hänen
kirjalliset taipumuksensa tässä otollisessa
ilmapiirissä kehittyä. Tosin hän jonkun vuoden
seurasi yliopistossa filologisia opintoja. Mutta
todellisuudessa hän sentään enemmän eli mukana
80-luvun vilkkaassa ylioppilaselämässä, lueskeli
uudenaikaista kirjallisuutta, varsinkin Ibseniä
ja Zolata, ja taivutteli kynäänsä pienissä
tehtävissä. V. 1883 hän julkaisi ensimäiset novellinsa
„Sipolan Aapon kosioretki" ja „Siihen aikaan
kun isä lampun osti", joista edellisessä tuntuu
selvästi Kiven vaikutusta. V. 1884 ilmestyivät
kertomukset „Kievarin pihalla" ja „Muudan
markkinamies" yhtenä kirjana, jossa tekijä ensi
kerran käyttää kirjailijanimeä Juhani Aho, sekä
mehevä humoristinen kuvaus „Rautatie". Nuori
kirjailija osoittautuu niissä tarkaksi
kansanelämän ja luonnon tuntijaksi. Vähitellen aiheiden
ala laajenee ja esitys hioutuu. Kirjailija siirtyy
kuvauksissaan kansan parista säätyläispiirejä
kohti. V. 1885 ilmestyy „Papin tytär", jossa on
pyritty tarkempaan sielunelämän kuvaukseen
kuin edellisissä kertomuksissa. Se on alakuloinen
tarina nuoren tytön henkisestä kuihtumisesta
valon ja vapauden puutteessa. Raaka, itsekäs
hovinherratyyppi on esitetty novellissa
„Hellmanin herra" (J8S6) sovittamalla se päähenkilöksi
hullunkuriseen maalaisfarssiin, ja nuoren
teo-logisielun pieniä heikkouksia on paljastettu
hymyillen kertomuksessa „Esimerkin vuoksi", joka
ilmestyi edellisen kanssa yhdessä. A. on näissä
teoksissaan käynyt jo rohkeammin käsiksi
nykyajan elämään, ottaen oppia ulkomaisesta
realismista.
Toisellakin tapaa hän asetti kykynsä ajan
palvelukseen, nim. käytännöllisenä
sanomalehtimie-henä. Hän toimitti veljensä Pekan kanssa
ensin Jyväskylässä „Keski-Suomea" (1886) ja
sitten Kuopiossa „Savoa" (1887-89), ajaen niissä
sitä vapaamman kehityksen asiaa, minkä v. 1885
muodostunut n. s. nuoren Suomen ryhmä oli
ohjelmaansa ottanut. Niistä novelleista, jotka
sanomalehtityön lomassa syntyivät, mainittakoon
edellisten lisäksi „Helsinkiin" niminen kuvaus
ylioppilaselämästä (v:lta 1889), köyhä
sisällykseltään, mutta pirteästi kirjoitettu. Kirjailijalle
tarjoutui pian tilaisuus vapautua hetkiseksi
kuluttavasta sanomalehtitoimesta, kuu hän v. 1889
sai senaatilta stipendin ja matkusti Pariisiin.
Tuloksena tältä matkalta oli novelli „Yksin"
(1890), herkkä, psykologinen piirrelmä, täynnä
hienoa kaipauksen tunnelmaa. Sen taiteellinen
kokooupano ja kouluttunut tyyli osoitti
kehitystä, johon on osaltaan kai ollut vaikuttamassa
entistä lähempi tutustuminen ranskalaisen
novellin mestareihin. Kotimaassa tämiiu teoksen
realismille moni pudisti päätään. Yksimielisen
tunnustuksen saavutti A. sitävastoin, kun hän
v. 1891 julkaisi ensim. kokoelman „Lastuja",
noita pieniä tunnelmallisia kuvauksia luonnosta
ja ihmiselämästä, jotka tekivät hänen nimensä
yleisesti tunnetuksi ja rakastetuksi maissamme.
Niiden joukossa oli eräitä hyvin kauniita palasia
ja tekotavaltaan ne olivat uutta
kirjallisuudessamme. Seuraava vuosi toi tullessaan „Uusi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
