- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
131-132

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aho ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

131

Ahr—Ahrens

132

seeu pehmeän poljennon ja lausejaksoihin siron
tasasuhtaisuuden.

Myöskin tuotteliaana kääntäjänä on A.
rikastuttanut kirjallisuuttamme monella
muistettavalla teoksella: Daudet’n, Drachmannin,
Lagerlöfin, Tavaststjernan, Topeliuksen y. m.

A:n teoksia on enemmän kuin yhdenkään
muun suomenkielisen kirjailijan käännetty
vieraisiin kieliin. Useimmat niistä ovat saatavissa
skandinaavisilla kielillä, eräät saksaksi,
ranskaksi, englanniksi, viroksi, jopa muutama
espanjaksi, unkariksi sekä lätiksi. — [A:n kirjallista
toimintaa kosketellaan m. m. seuraavissa
teoksissa: Ernst Brausewetter, „Nordische
Meisternovellen" 1896, Gustaf af Geijerstam, „Nya
bryt-ningar" 1894, Felix Poppenberg, „Nordische
Porträts", Gustav Suits, „iSihid ja vaated" 1906,
jonka A:a koskeva kirjoitus on lyhentäen
suomennettuna Liitto-albumissa 1905.J

Aho on v:sta 1891 alkaen naimisissa
taiteilijatar Venny Soldanin kanssa ja asuu
huvilassaan Järvenpäässä. V. T.

Ahr [är], Heinin vasemmanpuolinen syrjäjoki,
tulee Eifelillä ja laskee Sinzigin luona, 90 km
pitkä.

Ahrain ks. Atrain.

Ahrenberg. 1. C a r 1 V 11 h e 1 m A. (1807-80),
suom. koulumies, synt. Turussa. Ylioppilaaksi
1825, maisteriksi 1832. Palveltuansa
yliopiston kirjastossa ja opettajana Helsingin
yksityislyseossa nimitettiin 1836 Viipurin lukion
lehtoriksi. Vista 18Ö7 A. oli Viipurin
korkeamman alkeiskoulun ja v:sta 18t>2 täydellisen
al-keisopiston rehtorina. Hänen ansiotansa on
f-uureksi osaksi se, että Viipurin kouluolojen
vaihdellessa opetustoimi säännöllisesti jatkui ja
eitä kaupungin oppilaitokset vihdoin tulivat
muun Suomen koulujen kaltaisiksi; aina
venäläisestä ajasta asti muutamissa aineissa
opetuskielenä olleet venäjä ja saksa menettivät tämän
asemansa. A. oli tosin vanhoillinen, mutta
erittäin tunnollinen ja taitava opettaja, jonka
neuvoja kouluasioissa usein kysyttiin. Hän oli
jäsenenä 1865 v:n koulukomiteassa ja vastusti
siinä koulun erottamista kirkon valvonnasta.
Hänen mielestään ei ollut kyllin takeita siitä,
että koulu saisi häiriöittä kehittyä, jos
hallitsijan luottamusmies, joka saattaisi kuulua
sotilas-säätyynkin, olisi sen ylimpänä valvojana.
Myöskin oli hän aikansa huomattuja suomenkielen
harrastajia. (A. R. IS.)

2. Johan Jakob (Jae) A. (s. 1847),
suom. ruotsinkielinen kirjailija ja arkkitehti,
edellisen poika, synt. Viipurissa, ylioppilas 186C.
Suoritettuaan perusteelliset opinnot Tukholman
taideakatemiassa ja tehtyään lukuisia
ulkomaanmatkoja kehittyi hän eteväksi arkkitehdiksi,
jonka kykyä on paljon käytetty varsinkin
historiallisten muistomerkkiemme (esim. Turun
linnan ja tuomiokirkon, Viipurin linnan j. n. e.)
korjaustöissä ja uusien yleisten rakennusten,
varsinkin koulurakennusten suunnitteluissa. Hän
aloitti kirjailijauransa 1879 novellikokoelmalla
,,På studieresor", jossa hän kertoo
Etelä-Euroo-pasta saamiaan vaikutelmia. Sitä seurasivat
novellikokoelmat ,,Pi främmande botten" (1880)
ja „Hemma, skildringar från Östra Finland"
(1887), sitten „Hihuliter" (1889), „österut,
be-rältelser" (1890), „Anor och ungdom" (1891),

„Stockjunkaren" (1892), „Familjen pà
Haapakoski" (1893), „Från Karelen" (1894), „Bilder,
minnen och intryck" (1895), „Vär landsman"
(1897), „Med Styrkans rätt" (1899), „Rojalister
och patrioter" (1901). A. on osoittautunut
kyvykkääksi novellinkirjoittajaksi kotimaisella
pohjalla. Erittäin häntä on viehättänyt kuvailla
kotiseutunsa Itä-Suomen sivistysoloja ja
kansanelämää. Sillä alalla liikkuvatkin useimmat hänen
kertomuksistaan. Ylimystön elämää 1700-luvulla
kuvaa kirjemuotoinen novelli „Anor" ja laaja
kertomus „Familjen pä Haapakoski" johtaa
näkemään aatelisperheen oloja meidän
päivinämme. A:lla on vilkas mielikuvitus ja sujuva
kynä ja hänen novelleilleen antaa arvon
varsinkin niiden isänmaallinen henki. Juonen
kehittelyssä näkyy puutteellisuuksia ja kieli on
paikoin epätäsmällistä. Niistä ovat useimmat
käännösten kautta tuttuja suomenkielisellekin
yleisölle. Ovatpa A:n tuotteet herättäneet
huomiota maamme rajojen ulkopuolellakin, ja monet
niistä ovat käännetyt vieraisiin kieliin. — A. on
myös tuottelias sanomalehtimies. Hän on
julkaissut koti- sekä ulkomaisissa lehdissä
taidehistoriallisia ja kaunokirjallisia kirjoitelmia.
Hänen teoksistaan mainittakoon edellisten
lisäksi esseentapainen kokoelma „Människor som
jag känt" (I osa 1904, II osa 1907) ja esitys
suoma), koristetaiteesta „Finsk ornamentik"
(1878-82). V. T.

Ahrens [är-], Eduard (1803-63),
vironkielen tutkija. Synt. Tallinnassa, opiskellut
Tarton yliopistossa jumaluusoppia, tehnyt 1832-3
matkan Saksaan ja Ranskaan. Toimi
kotiopettajana, tuli v. 1837 papiksi Kuusaluun,
nimitettiin 1860 Hommiku-Harjumaan rovastiksi.
A. on julkaissut ansiokkaan viron kieliopin,
„Grammatik der Ehstnischen Sprache
Peval-sehen Dialektes. Erster Theil: Formenlehre"
(1843). Tässä, kuten monissa muissa
kirjoituksissaan, hän on varsin kiivaasti ja lopulta
voitokkaasti taistellut viron vanhan, luonnottoman
oikeinkirjoituksen uudistamiseksi suomenkielen
oikeinkirjoituksen mallin mukaan. Hänen
kielioppinsa jälkiosa, lauseoppi, joka ilmestyi v. 1853,
on ensimäineu varsinainen viron lauseopin
esitys. Kirjoituksellaan „Sprachfehler der
Ehstnischen Bibel" (Virolaisen raamatun kielivirheitä,
1853) A. on puhdistavasti vaikuttanut viron
hengelliseen ja erittäin raamatun kieleen.

A. K.

Ahrens [är-], Heinrich (1808-74), saks.
oikeusfilosofi, synt. Salzgitterin läheisyydessä,
Hannoverin kaakkoisosassa. Ylioppilasaikanaan
Göttingenissä A. innostui Krausen (ks. t.)
filosofiaan, jonka hän sittemmin pani
oikeusfilosofi-sen oppijärjestelmänsä perustukseksi.
Esitet-tyään yliopistollisessa väitöskirjassa 1830
ajatuksiaan Saksan kansan oikeudesta yhteiseen
kansanedustukseen A. otti 1831 osaa
kumouksellisiin levottomuuksiin Göttingenissä ja pakeni
senjälkeen ensin Belgiaan, sitten Pariisiin.
Pariisissa hän v. 1833 rupesi pitämään luentoja
saksan filosofiasta, kutsuttiin 1834 professoriksi
Brysseliin, valittiin \. 1848 kotiseuduiltaan
kansanedustajaksi Frankfurtin parlamenttiin, jossa
kuului „suursaksalaiseen" puolueeseen, tuli v.1850
professoriksi Graziin, v. 1859 Leipzigiin. A:n pää
teos on sekä ranskaksi että saksaksi monissa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:18 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0088.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free